Kahvitauon juuret ovat syvällä kolonialismissa.
Kahvitauon juuret ovat syvällä kolonialismissa. Teollisuusmaat ovat perinteisesti valjastaneet entiset alusmaat raaka-ainetuotantoon, eikä vallitsevien olosuhteiden muuttaminen ole teollisuusmaiden intresseissä. Sopivan nöyrät tuottajat, joiden talous on sidottu varakkaiden asiakkaiden sanelemiin ehtoihin ja hintoihin, ovat avain yritysten suuriin katteisiin.
Kahvinviljely on vaihtunut orjatyöstä maailmanmarkkinoilla voimattomina seilaavien pientuottajien ja suurien kahviplantaasien matalapalkkaisten työläisten kontolle.
Markkinahintaheilahteluilta suojautuminen on pienviljelijöille vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Reilun kaupan takuuhinta on tuonut helpotusta tähän. Reilun kaupan merkki on kuitenkin kokenut hienoista inflaatiota viime vuosina Fairtrade Foundation -järjestön kaveerattua elintarviketuotannon jättiläisten kanssa.
Vaikka realiteetit on hyvä tunnustaa ja hyväksyä, kyllä useampikin vastuullinen kuluttaja hörppäsi kahvit väärään kurkkuun Nestlén saatua reilun kaupan leiman Partners Blend - kahvilleen. Yhtiö, joka on ollut ostoboikottien kohteena vuosikausia äidinmaitokorvikkeen kaupustelusta ja siitä seuranneista lapsikuolemista, ei varsinaisesti hehku reiluutta. Ei vaikka yksittäinen tuote reilun kaupan kriteerit täyttäisikin.
Mikäli Nestlén kanssa kiehnäävä järjestö tuntuu turhan pliisulta ja kompromissiherkältä, löytyy kahvihampaan kolotukseen vahvempikin lääke, Etelä-Meksikon Chiapasin alkuperäisväestöön kuuluvien viljelijöiden muodostaman osuuskunnan tuottama zapatista-kahvi. Zapatistien kansannousun jälkeen voimansa yhdistäneet yhteisöt tuottavat Subcomandante Marcosin ylistämää luomukahvia.
Osa tuottajista on sekaantunut lähemminkin EZLN:n toimintaan, joten kahvia voisi kuvailla poliittisesti värittyneeksi. Saksalaisen anarkistikollektiivin Café Libertadin Eurooppaan tuomaa Zapatista-kahvia löytyy Suomestakin muutamista paikoista.
Rakenteellinen ongelma ei kuitenkaan poistu kahvikupista niin kauan kuin paahtimot ovat kuluttajamaissa eivätkä alkuperämaissa. Valtaosa maailman kahvista paahdetaan kaukana tuottajamaista, eikä jalostusarvo jää viljelijäyhteisöihin, vaan ne jatkavat elämää alihinnoitellun raaka-aineen tuottajina.
Reilun kaupan kahvista vain murto-osa paahdetaan tuottajamaissa. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen mukaan ongelma on resurssien puute tuottajamaissa ja suomalaisten maku- ja laatutottumukset.
Myöskään zapatista-kahvia ei jalosteta lopputuotteeksi tuottajamaassa. Syiksi luetellaan samaiset kulutustottumukset ja resurssien vähäisyys.
Pitäisiköhän hieman panostaa resurssien kasvattamiseen?
Jari Tamminen
