Lukuaika: 2 minuuttia

Leirielämää

”Haluamme sivistystä”, opiskelijat vaativat.

Kun marssin lokakuun lopulla yliopistorakennukseen, ensimmäisenä vastaan tulee banderolleja. Opiskelijat ovat vallanneet Wienin yliopiston suurimman luentosalin, Audimaxin.

”Haluamme sivistystä”, opiskelijat vaativat.

Itävaltalaisopiskelijoiden tyytymättömyys on ollut tiedossa pitkään, mutta valtausaalto on yllättänyt kaikki.

Luentosalissa pidetään kokousta. Valtaus on alkanut 22. lokakuuta ilman suunnitelmia. Edelleen tarvitaan sääntöjä, vapaaehtoisia hoitamaan viestintää ja huolehtimaan käytännön asioista. Homma ei saa mennä bilettämiseksi. Tupakoiminen siirretään erikseen varattuihin tiloihin.

Fergus, 23-vuotias historianopiskelija saapuu haastateltavakseni. Hän on nukkunut viikon Audimaxissa. Rankkaa, mutta se kannattaa. Hän uskoo opiskelijoiden mahdollisuuksiin saavuttaa mielenilmauksellaan tuloksia. Ministerit saadaan liikkeelle vain hitaasti. Valtaus ei vaikuta aivan heti loppuvan.

Jo vuosia Itävallan tiedotusvälineet ovat seuranneet opiskelijoiden tyytymättömyyttä oloihinsa. Milloin on kyse raunioituvista tiloista, milloin puuttuvista opintopaikoista. Valtaus tuli kuitenkin yllätyksenä. Miksi juuri nyt?

”Tämä tapahtui aivan spontaanisti. Ruohonjuuritasolla.”

Fergus mainitsee virstanpylväitä, vuoden 1996 ison säästöpaketin, vuoden 2000 musta-sinisen hallituksen määräämät lukukausimaksut. Sitten tulikin uudistus, joka kavensi edustajien oikeutta päättää yliopiston asioista ja viimeisenä tikkinä opintopaikkojen vähentämiset ja tutkinnonuudistukset.

”Uudella lailla ollaan nyt panemassa yliopistojen portteja ahtaammiksi”, Thomas, toinen opiskelija selittää. Hän on opiskelijoiden parlamentin sosialistifraktion jäsen. ”Asioita on jo kauan päätetty kuulematta asianomaisia. Haluamme, että pääsemme mukaan päättämään.”

Thomas listaa järjestönsä vaatimuksia: rahaa koulutukseen, demokratiaa päätöksiin, ei opintorajoituksia, lisää tasa-arvoa: Itävallassa ei tällä hetkellä ole yhtään naista rehtorina. Ja vaikka 56 prosenttia opintonsa aloittavista on naisia, professoreina on vain 16 prosenttia.

Valta halutaan takaisin yliopiston sisälle. Opiskelu ei saa muuttua pelkäksi taloudellisen paineen alaiseksi tehokkaaksi tutkintojen suorittamiseksi – kyse on sivistyksestä.

Koulutuksella on muukin arvo kuin tutkinnon suoritus mahdollisimman nopeasti. Kyse on arvoista ja arvostuksista. Nuorilla ihmisillä on yhä epävarmempi tunne omista mahdollisuuksista muokata elämää nyt ja tulevaisuudessa.

Samaan aikaan luodaan koko Eurooppaa koskevaa Bologna-systeemiä, joka opiskelijoille näyttäytyy vain kovenevina ja yhdenmukaistavina vaatimuksina.

”Mukana valtauksessa ovat ihan kaikki. Alulle tämän panivat kuvataideopiskelijat ja opettajat. Kaikki menivät yhteistoimesta lakkoon ja valtasivat yliopiston. Tutkinnonuudistuspäätös allekirjoitettiin siitä huolimatta.”

Yliopiston rehtori George Winckler on asettunut tukemaan opiskelijoita, maltillisesti. Yleisradion haastattelussa hän puhui resurssien ja tavoitteiden yhteensopimattomuudesta, kehotti poliittisia tahoja ottamaan vastuunsa tosissaan ja ryhtymään opiskelijoiden kanssa dialogiin.

Opiskelija-Fergusilla on viesti suomalaisille lukijoille: jos teillä on paremmat oltavat, olkaa hengessä mukana.

Satu Taskinen