Arvostelussa elokuva Karate Kid.

Uusfilmatisoinnit ja jatko-osat ovat olleet viime vuosien hitti elokuvateollisuuden hakiessa varmoja tuottoja alati epävarmemmilla markkinoilla. Elokuvan kuvaaminen uudelleen on vähän kuin coverkappaleen levyttäminen, välillä onnistuu ja välillä ei.

Karate Kid vuosimallia 2010 on niin huono, että sitä ei voi kuvailla edes pannukakuksi. Elokuvan juoni seuraa 1980-lukulaista naiivia tarinaa lähes yksi yhteen. Suurin aikaansaatu muutos on se, että tapahtumat on siirretty Kiinaan. Siis häh? Kiinassa fudataan kungfua, ei karatea. Laiskan käsikirjoituksen suurin synti on kuitenkin rasistinen ja fasistinen arvomaailma. Mikä on kuvaus kiinalaisista nuorista? Nyrkin alla kyhjöttelevä tyttö ja sadistiset pojat. Mikä on elokuvan tarjoama ratkaisu koulukiusaamiseen ja väkivallan uhkaan? Kilpavarustelu, pätki pataan kiusaajia ja saat kavereita ja muikin.

Karate Kid on elokuva, jota ilman maailma olisi parempi paikka. Se ei tarjoa mitään uutta ja huokuu taantumuksellisia arvoja.

Harald Zwart: Karate Kid. Elokuvateattereissa nyt. Yksi tähti.

Jari Tamminen