Siinä missä Suomessa puolueilla on vain aste-eroja, Venäjällä politiikka on aidosti polarisoitunutta.
Siinä missä Suomessa puolueilla on vain aste-eroja, Venäjällä politiikka on aidosti polarisoitunutta.
Esimerkiksi Venäjän duumassa toimii Venäjän Federaation Kommunistipuolue KPRF, jonka ohjelmassa on virallisesti Neuvostoliiton uudelleenperustaminen ja Stalinin rehabilitointi.
Nämä nyanssit eivät ole Suomessa usein ollenkaan selviä. Esimerkiksi Žirinovskia tosissaan säikähdettiin Suomessa 1990-luvun alussa.
”Žirikiä” ei kuitenkaan äänestetä siksi, että halutaan vetää Venäjän rajat Kemijoesta Intian valtamereen, vaan jotta politiikka olisi kiinnostavampaa – täysistunnoissa on aina mahdollisuus, että hän tinttaa jotakuta.
Žirinovskin ”liberaalidemokraattinen puolue” LDPR ei ole liberaali eikä demokraattinen. Puolue ei koskaan ole äänestänyt duumassa Kremliä vastaan silloin kun sen tuki on ollut tarpeen.
Venäläiset liberaalit taas ovat niin liberaaleja, että suomalaiseen demarismilla laimennettuun nössöliberalismiin tottunut haukkoo henkeään.
Yksi Venäjän nykyisen liberalismin arvovaikuttaja on Julia Latynina, jonka näkemykset maailmasta ja Pohjois-Kaukasuksen nykytilanteesta hätkähdyttävät. Hän on esimerkiksi kirjoittanut Novaja Gazetassa ”klimatokratiasta”, ilmastotutkijoiden salaliitosta, joka on keksinyt kasvihuoneilmiön tuhotakseen maailmantalouden.
On syytä selittää, miksi Latynina on ylipäätänsä kohonnut nykyiseen asemaansa. Novaja Gazetassa hän on ollut Anna Politkovskajan kuoleman jälkeen valovoimaisin toimittaja, Eho Moskvy -radiossa hänen ohjelmansa ovat suosituimpien joukossa.
Olen vakuuttunut, että Latyninan näkemykset edustavat venäläisen liberalismin valtavirtaa. Venäläinen liberalismi on suoraselkäisen 1800-lukulaista, sitä alkuperäistä suurpääoman etuja ajavaa ihmissyöjien oikeistoliberalismia, johon ei kuulu paskanjauhanta ”työväenpuolueesta”.
Tätä liberalismia ei ole laimennettu demarismilla edes kokoomuksen vertaa, sen mukaan lakkoilijat ja neekerit ansaitsevat korkeintaan kuoleman merijalkaväen luodeista.
Ei siis pidä yllättyä siitä, että venäläisten enemmistö valitsi Putinin ja Medvedevin tämän poppoon sijasta, vaikka moni varmasti toivoo että kolmaskin vaihtoehto olisi olemassa.
Paradoksaalisesti Venäjän politiikan polarisaatio myös pakottaa ajattelemaan harmaan eri sävyissä.
Kaikesta häröilystä ja esimerkiksi Kadyrovin tukemisesta huolimatta Latynina on kiistaton asiantuntija Pohjois-Kaukasian asioissa, ja hänen kirjoituksensa tästä aihepiiristä ovat usein Novaja Gazetan artikkelien parhaimmistoa. Tämän takia tulen todennäköisesti kääntämään Latyninaa ja hänen aatetovereitaan myös jatkossa, kaikesta huolimatta.
Kirjoittaja on Fifin idänsuhteiden asiantuntija.
Veli Itäläinen
