Jyri Jaakkolan reissut veivät Mexico-Nachoon, Guacamoleen & lopulta ”San Juan jotain” -kylään.
”On hieman kiire tänään, pitäisi katsoa yksi dokumentti ja keskustella taustoista, jotka liittyvät konfliktialueeseen, jonne olemme maanantaina lähdössä”, Jyri Jaakkola puheli poiketessaan luonamme Oaxacassa eräänä huhtikuisena lauantaina.
Olimme lähdössä käymään elokuvakerho Pochotessa, jossa oltiin kiinnostuneita J.P. Sipilän eräälle paikalliselle järjestölle tekemästä ilmastonmuutokseen liittyvästä dokumentista. Pochotessa pohdittiin mahdollisuutta järjestää teeman ympärille minielokuvafestari keskustelutilaisuuksineen.
Jaakkolan, joka oli auttanut dokkarin editoinnissa ja myös esiintyi siinä itse, piti toimia kontaktina järjestömaailmaan päin.
Kysyin, mikä reissu Jaakkolalla oli tiedossa ja mistä konfliktista nyt oli kyse.
”En muista paikan nimeä. Voisin tässä vaikka keksiä että San Juan jotain, mutta tuskin se oikeaan osuisi”, Jaakkola vastasi huolettomasti.
Ehkä San Juan Copala triqui-alueella? Lehdessä oli taas ollut juttu alueen epätoivoisesta tilanteesta. Nyt kyläläiset vaativat hallitusta turvaamaan opettajien tulon paikalle. Lapset eivät olleet päässeet kouluun neljään kuukauteen.
Kävellessämme Pochotelle kertoilin Jaakkolalle mitä tiesin triqui-alueen tilanteesta, vuosikymmeniä jatkuneesta väkivallasta, kaksi vuotta sitten tapetuista nuorista radiotoimittajista, kymmenistä muista tutkimatta ja rankaisematta jääneistä murhista.
Puhuin Ubisortista, Multista ja Mult-I:sta, joista ei ottanut selkoa, kuka taisteli ketäkin vastaan ja miksi. Jaakkola kuunteli kohteliaasti. Kun olin lopettanut epämääräisistä tiedoista koostuvan sekavan esitykseni, hän vastasi.
”Niin, Ubisort on pitänyt alueella tiesulkuja jo pitkään. He väittävät toimivansa kansan nimissä, mutta todellisuudessa järjestö on PRI:n rahoittama ja aseistama, eikä siitä syystä esimerkiksi liittynyt APPOon.”
”Mult taas on nimellisesti vasemmistolainen, mutta yhtä lailla korruptoitunut ja puoluepolitiikan ryvettämä. Käsittääkseni he ovat kuitenkin nyt halukkaita neuvottelemaan Ubisortin kanssa, ja tarkoitus on pyrkiä saamaan alueelle rauha.” Ja niin edelleen.
Kävi kuten usein ennenkin: luulin kertovani Jyrille jotakin uutta, mutta sain huomata tietäväni aiheesta paljon vähemmän kuin hän. Yksi heikkous Jaakkolalla kuitenkin oli, nimittäin nimet ja numerot.
Hän sekoitti keskenään kuukaudet (”kymmenes ja yhdestoista on ihan mahdotonta erottaa toisistaan”), ei muistanut vuosilukuja, ja oaxacalaiset paikannimet tuottivat hänelle tuskaa.
Capulalpamista tuli Guacamole, Nexichosta Mexico-Nacho, Xoxocotlania hän ei edes yrittänyt nimetä.
Pochoten jälkeen kävimme vielä kahvilla Los Cuilesissa. Jäin kahvilaan tekemään töitä Jaakkolan lähtiessä keskustelemaan triquien tilanteesta.
”Ai niin, emme varmaan ehdi nähdä ennen kuin lähdet Oaxacasta. Menemme huomenna lyhyelle reissulle erääseen yhteisöön tässä lähellä, ja maanantaina on lähtö sinne… no, sinne.”
Jaakkola kuulosti salaperäiseltä. Kehtaisinko kysyä, mikä yhteisö huomenna oli vuorossa, vai oliko kyseessä jokin poliittisesti arka tilanne? Varovasti esittämääni kysymystä seurasi pieni hiljaisuus, sitten Jaakkolan suu kääntyi hymyyn.
”Luuletko tosiaan, että muistan sen paikan nimen? P siinä taisi olla, joku probe tai jotain.”
En saanut koskaan mahdollisuutta kysyä, miten San José del Progresossa oli mennyt. Maanantaina karavaani lähti San Juan Copalaan.
Jyri Jaakkolan muistotilaisuus Turun Manillassa 6.6. kello 13. Mahdolliset muistamiset pyydetään osoittamaan tilille 472650-232433. Rahat käytetään Uusi Tuuli ry:n valitsemiin kohteisiin.
Silja Ylitalo
