Arvostelussa Oliver Stonen elokuva Wall Street: Money Never Sleeps.

Näin Wall Streetin samoihin aikoihin kuin Tom Cruisen tähdittämän Cocktailin. Mielessä ne yhdistyvät kliseiseksi kuvaksi 1980-luvusta. Wall Streetistä tuli kuitenkin ahneuden ikoni, vaikka se ohjaaja Oliver Stonen luomuksena yrittikin kriittisesti kuvata pörssipelailua, jossa muulla kuin rikastumisella ei ole väliä.

”Ahneus on hyvästä, ahneus toimii”, elokuvan pahis Gordon Gekko opetti. Ironista on, että ahneudesta tuli totista totta vasta 2000-luvulla. Nyt jatko-osa jatkaa kaksinaismoraalista saarnaa parikymmentä vuotta myöhemmin.

Juoni kertoo puoli-idealistisesta nuoresta pankkiirista ja hänen suhteistaan Gekkoon ja muihin rikkaisiin ihmisiin, välillä moralisoidaan, välillä huijataan.

Aihepiiri olisi mahdollistanut finanssikriisiinkin pureutumisen, mutta Stone päätyi painottamaan ihmissuhdecocktailia.

Elokuvan pressinäytös päättyi palohälytykseen puoli tuntia ennen loppua, joten en pysty pilaamaan katsomiskokemusta kertomalla, kuinka cocktail loppui.

Oliver Stone: Wall Street: Money Never Sleeps. Elokuvateattereissa nyt. Kolme tähteä.

Kimmo Jylhämö