Jos rahat proggiksilta loppuvat, virolainen ohjaaja Peeter Jalakas taikoo sitä lisää.
Saavun Tallinnan von Krahli -teatterille, jonka edessä on jalgrattaparkla-kyltti, pyöräparkki. Yläkerroksessa liehuu banderolli, jossa lukee sünd, surm, seks. Lähestyn virolaisen teatteriohjaaja Peeter Jalakaksen valtakuntaa.
Jalakkaan monimediaooppera Taikahuilu tulee Baltic Circle -festivaalille. Ooppera on sijoitettu maailmansotien jälkeiseen aikaan, kun elossa on enää kaksi ihmistä. Lavalla ei ole muuta kuin kertoja. Näyttelijät näkyvät kolmella valkokankaalla.
Jalakas on tottunut pistämään hommat uusiksi, kun siltä tuntuu.
”Alussa oli teatteri. 1990-luvun alussa minulla oli teatteriryhmä, jonka kanssa kiersimme pääosin ulkomailla. Silloin tuntui, että meillä pitäisi olla jokin paikka, jossa voisi olla kauemmin kuin kymmenen päivää. ”
Silloin Viro eli uuden itsenäisyyden aikoja, mutta koko teatterijärjestelmä oli vielä Neuvostoliiton ajalta. Tukea ei uusille toimijoille valtiolta herunut. Rahat piti siis hankkia muualta.
”Perustimme ravintolan, olimme onnekkaita, ja se oli aina täynnä. Periaatteena oli, että alakerran ravintolassa tienattiin rahaa, jotka tuhlattiin tekemällä teatteria yläkerrassa.”
Siihen aikaan Virossa oli uusi kulttuuriministeri, entinen kommunisti, joka halusi olla hyvä luotettava kapitalisti ja halusi näyttää tämän toteen myymällä valtion omaisuutta.
”Jostakin syystä hän aloitti yksityistämisen von Krahlista. Talot pistettiin myyntiin. Ainoa mahdollisuus jatkaa oli ostaa talot pois. Ja sen teinkin”, Jalakas kertoo.
Nykyään valtio tukee teatteria Virossa, myös von Krahlia. Pienemmillä summilla kuin Suomessa, mutta teatterin suhteellinen osuus kulttuuribudjetista on suuri.
Jalakasta ei kiinnosta pelkkä kulttuuripolitiikka. Hän meni Viron reformipuolueeseen mukaan jo vuonna 1995. Nykyään se on oikeistolainen.
”Reformipuolue oli aikanaan edistyksellinen. Toimintaan osallistui aktiivisia nuoria, joilla oli silmissään puhdas katse. Idealismi kiinnosti minuakin. Nyt puolue on liian iso, liian paljon lupauksia moneen suuntaan.”
Reformipuolue on ollut mukana lähes jokaisessa Viron hallituksessa, sen johtaja Andrus Ansip on Viron pääministeri. Vuoden 2007 vaaleissa se sai 27 prosentin kannatuksen.
Jalakas jätti reformipuolueen. Vuonna 2006 hän oli perustamassa vihreitä Viroon. Ei politiikkaan mukaan meneminen ole monimutkaista.
”Vihreitähän ei ollut puolueena, ja energiakysymykset olivat siihen aikaan tärkeitä. Vaihtoehtoisista energiantuotantotavoista kuten tuulesta ja auringosta ei saanut puhua vakavasti.”
Vihreiden maailma on Jalakkaan mukaan kaksijakoinen ympäri maailmaa, puolueessa on kaksi laitaa, hipit ja teknokraatit, tai kuten Virossa sanotaan, lyyrikot ja fyysikot. Harmoniaa niiden välille ei aina löydy.
Vielä keväällä Jalakas toimi Viron vihreiden puheenjohtajana. Toukokuussa Jalakas erosi ja osa muista lyyrikoista erotettiin puolueesta. Väärinajattelijoiden toivottiin siirtyvän demareihin.
”Mielestäni politiikka on vähän kuin clean up your room. Se on homma, joka pitää tehdä, mutta sen ei pitäisi olla elämän koko sisältö.”
Jalakkaan mukaan politiikka on jo taloutta.
”Poliittiset puolueet ovat samanlaisia kuin yritykset, joilla on omat osakkeenomistajansa. Joillakin on vain osakkeita eli ääniä enemmän kuin toisilla. Puolueet puhuvat omistajiensa – ei koko yhteiskunnan – puolesta. Kuka on oikealla ja kuka vasemmalla, se on jo unohtunut. Ei ole enää selvää ideologiaa, kaikki on osa taloutta.”
Jalakakselle marssijärjestys on selvä. Hänelle talous on väline, jolla tavoitellaan yhteisölle tärkeitä päämääriä.
Jos von Krahlille tulee uusia taloudellisia ongelmia, Jalakas perustaa uuden ravintolan: ”Kaikki bisnespäätökset on tehty tarpeesta. On ollut jokin ratkaistava ongelma.”
Puhelin soi, Peeter Jalakas kertoo olevansa juuri lopettamassa haastattelua. Suomalaiset yhteistyökumppanit odottavat Kulttuurikattilalla, joka on kulttuurikeskukseksi remontoitava entinen lämpövoimala. Jalakas johtaa myös Kulttuurikattila-projektia.
”Me yritämme tehdä Kulttuurikattilaa siten, että ihmiset olisivat toisilleen enemmän kuin naapureita. Ihmisten pitäisi yhdessä luoda toimintaa. Tämä on jo alkanut. Muutamassa vuodessa on tapahtumassa todella suuri muutos ihmiskunnassa, se on jo nyt ilmassa. Kattila on yritys huomioida muutos.”
Kuulostaa uudelta von Krahlilta.
Peeter Jalakas & Von Krahli Teater: The Magic Flute. Remixed and Explained. 17. & 18.11.
Baltic Circle -teatterifestvaali Helsingissä 17.–21.11. http://balticcircle.fi
Kimmo Jylhämö
