voiman elinkaari | riidanaiheita
Voiman toimitus on muiden medioiden tekemissä haastatteluissa usein peräänkuuluttanut ristiriitojen tarvetta julkisessa keskustelussa. On hyvä, että ollaan eri mieltä asioista ja sanotaan se ääneen. Tervettä erimielisyyttä voisi olla enemmänkin, se on vireän ja uskottavan demokratian perusedellytyksiä.
Voimassa eletään niin kuin opetetaan, sillä riitelemisessä meillä on jo pitkät perinteet. Valtakunnan tuponeuvottelujen tyyliin syksyisin on yleensä riidelty vähälukuisen toimituksen työntekijöiden työehdoista ja palkkatasosta. Koko viime syksyn ajan näistä asioista riideltiin niin tiukkapipoisesti, etteivät päätoimittaja ja toimitusjohtaja olleet välillä oikein puheväleissäkään keskenään. Viimein riita pantiin poikki ja voita väliin, ja nyt meininki on taas hyvä ja työehdoista vallitsee vankka yksimielisyys Voiman eri yksikköjen työnjohdon välillä.
Eräs jatkuva riidanaihe on ollut Voiman ilmoitusaineiston aikataulu ja ilmoitusten tekninen laatu. Voima elää kädestä suuhun, ja mainostajat ovat koko lehden elinehto. Siksi lehteen tulevia ilmoituksia myydään käytännössä aivan viimeiseen hetkeen asti. Monella Voiman mainostajalla ei myöskään ole käytettävissään viimeisen päälle ammattitaitoista graafista suunnittelijaa, joten osa mainoksista kootaan lyhyellä varoitusajalla Voiman toimituksessa ja joskus Voiman graafikot saavat ylimääräisenä urakkana ruveta korjaamaan sisään tulevia teknisesti puutteellista ilmoituksia vielä painoonmenopäivänä.
Tämän Voiman syntyprosessin loppuvaiheessa tunteet kävivät kuumana myös useasta toimituksellisesta ratkaisusta. Riidansiemen iti ainakin Katri Helenan ydinvoimalainauksen näyttävästä taitosta, musiikkibisneksen sponsoroinnista kertovan jutun tyylistä ja sisällöstä sekä Etelä-Afrikan naisjärjestöjen voimanaisista kertovan jutun kuvituksesta, joka ratkesi lopulta siihen, että päivää ennen painoonmenoa saatiin käyttöön hieno valokuva Stefan Bremeriltä.
Ristivetoa pienen toimiston sisällä aiheuttivat myös eriävät näkemykset suomenkielisten coverversioiden kansakuntaa yhdistävästä merkityksestä, mielekkäästä suhtautumisesta häiriköivään naapurinrouvaan sekä siitä, oliko toimiston työntekijän ikkunalaudalta hävinnyt radionauhuri nähty markkinointiyksikön tiloissa vaiko ei. Osa riidoista johtui varmaankin unenpuutteen aiheuttamasta kärttyisyydestä, osa siitä, että tekijäjoukko on yhteisistä nimittäjistä huolimatta silti taustoiltaan, elämäntilanteiltaan ja tyylillisiltä mieltymyksiltään hyvin heterogeenistä, ja hyvä niin.
Peik Johansson
