Kilpailukykymittareiden johtajamaa Suomi on osannut luovia työvoimastaan enemmän irti kuin moni eurooppalainen kumppaninsa.

Kilpailukykymittareiden johtajamaa Suomi on osannut luovia työvoimastaan enemmän irti kuin moni eurooppalainen kumppaninsa. Me olemme 2,6 miljoonainen työvoima, josta 865?000 joustaa heikentyneissä työsuhteissa. Ei ihme, että valtiovarainministerimme kiittelee joustavuuttamme.

Työttömiähän on nyt 266?000, tukitoimenpiteillä ”aktivoituja” 79?000. Yhteensä 345?000. Kun tähän lisätään määräaikaiset, vuokra- ja/tai osa-aikatyötä tekevät, saadaan määräksi 865?000. Se on aika iso osuus koko 2,6-miljoonaisesta työvoimasta.

Joustavia suomalaisia on sattumalta sama määrä kuin köyhyysrajan alapuolella eläviä kansalaisia, 700?000. Tilastokeskuksen vasta ilmestyneestä Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet -julkaisusta ilmenee, että määräaikainen ja pätkätyöläinen saavat heikompaa palkkaa kuin vieressä samaa työtä puurtava vakituinen.

Huonoimmassa asemassa ovat kuitenkin ilmaistyöntekijät. Ilmaistyöläisiä kun voi ottaa harjoittelija-nimikkeellä mihin tahansa tehtävään. Jopa tulosvastuulliseen.

Missään ei kerrota, että tämä valtion 500-miljoonainen työllisyystukiraha menee pääosin kyseenalaisille koulutusorganisaatioille sekä ilmaisen työvoiman muodossa erilaisille yrityksille pörssiyhtiöistä pikkupizzerioihin.

TE-koulutusyritykset ovat reaaliaikaisesti näkyvillä MOL:n sivuilla maanlaajuisesti. Mutta se, mihin yrityksiin nämä koulutusyritykset työvoimaa syöttävät ja millaisin ehdoin, on sitten se visaisempi juttu.

Lama on innostanut yritykset entisestään käyttämään ilmaista työvoimaa. TE-yhteistyösopimuksen tehneitä palkattomia työläisiä palkkaavat Nokia, Pöyry, Kemira sekä kaupungit ja kunnat, seurakunnat, ministeriöt ja suurlähetystöt. Työt ovat todellista työtä, eivät harjoittelua, ja se tehdään selväksi jokaiselle heti alusta alkaen.

Satojen tuhansien palkaton armeija on selkeästi kasvava trendi. Suurin osa näistä harjoittelusuhteista ei tavoitteensa mukaisesti johda työllistymiseen vaan tilalle otetaan uudet ilmaiset tekijät.

Tämä kaikki yhteiskuntaluokat lävistävä maan tapa koskettaa vuosittain jo 320?000 suomalaista.

Kuka poliitikoista voisi vastata kysymyksiin: Mitkä kaikki yritykset käyttävät järjestelmällisesti ilmaista työvoimaa? Mikä on harjoittelutyön jälkeinen todellinen työllistymisaste? Miten TE-tukityöt vähentävät palkkatyön tarvetta? Kenen kukkaroon valuvat työllistämiseen sijoitetut 500 miljoonaa veroeuroa?

Uudenmaan TE-keskuksen koulutushankinnoista vastaava Olli Petramo kieltäytyy vastaamasta näihin kysymyksiin kouluttajien liikesalaisuuteen vedoten. Mutta eikö valtion työllistämiseen käyttämän 500 miljoonan veroeuron käyttökohteen pitäisi olla läpinäkyvää ja jokaisen veronmaksajan tiedossa?

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Mari Magma