Anteeksi että lähestyn teitä näin julkisesti, mutta luulen viestini tulevan täten perille parhaiten.
Anteeksi että lähestyn teitä näin julkisesti, mutta luulen viestini tulevan täten perille parhaiten.
Rakennatte parhaillaan Kauppakorkeakoulusta, Teknillisestä korkeakoulusta ja Taideteollisesta korkeakoulusta uutta yliopistoa. Ette tee sitä yksin, vaan olette järjestäneet paljon tapaamisia ja aivoriihiä sekä pystyttäneet muutosorganisaation, joka kietoo kouluja yhteen sekä henkilökuntaa että opiskelijoita kuunnellen.
Hauskaa, että superyliopistoa pystytetään koko porukan eikä vain johdon voimin ja ideoin. Yhtenä lukuisista professoreistanne olen itsekin osallistunut näihin innovaatiohyrrän kieputustalkoisiin.
Eräs näissä tapaamisissa minua vaivaamaan jäänyt asia on kuitenkin puhe yliopiston arvoista. Uudestaan ja uudestaan olen kuullut toisteltavan, miten tärkeää sekä oman identiteettimme että yhteiskuntasuhteittemme kannalta on, että Aalto-yliopisto valitsee arvonsa hyvin ja julkistaa ne tehokkaasti.
Arvojen valinta on käynnissä, mutta olen jo pudonnut kärryiltä, sillä jostain syystä tuppaan aina nukahtamaan kun arvokeskustelussa alkavat humista ”opiskelijalähtöisyys”, ”oikeudenmukaisuus”, ”kestävään kehitykseen sitoutuminen”, ”avoimuus”, ”moniarvoisuus” ja muut taikasanat.
Narkolepsiani vuoksi ehdotankin, että sananhelinän sijaan Aalto-yliopisto julkistaisi arvonsa tekoina. Ehdotan viittä:
1. Tehdään Aalto-yliopiston kampusalueiden ravintoloista pelkkiä kasvisravintoloita, sillä ilmastonmuutoksesta selviäminen ja kestävä elämäntapa edellyttävät, että vähennämme lihansyöntiä. Näin on tehtävä, vaikka rakastankin liharuokaa.
Aalto-yliopiston voima on juuri siinä, että itsenäisyytensä vuoksi se voi tehdä tällaisia hälyttävän tarpeellisia ja raikkaan selkeitä linjauksia, joihin valtiot ja kunnat laitoksineen eivät tunnu mitenkään pystyvän tai uskaltavan.
2. Rangaistaan Aalto-yliopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita yksityisautoilusta ja palkitaan autottomuudesta. Miten olisi 500 euroa vuodessa sakkoa siitä, että kehtaa omalla polttomoottorilla opistolle pöristellä? Sakkomaksuina kertyisi pääomaa, jolla voisi vaikkapa ostaa ja kaikelta metsänhoidolta suojella suomalaista metsää.
3. Lentopolttoainetta ei edelleenkään veroteta, vaikka ympäristölle tuhoisin matkustusmuoto on lentäminen. Aalto-yliopisto näyttäköön Suomelle, eu:lle ja maailmalle esimerkkiä keräämällä 20 prosentin lentomaksua kaikista yliopiston maksamista lentolipuista.
4. Seuraavasta ehkä tulee vähän kinaa, mutta ehdotan silti. Nimetään Aalto-yliopiston ensimmäiseksi kärkihankkeeksi talouden hidastaminen, eli ainakin aineellisen tuotannon ja kulutuksen vähentäminen. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset, tarvittaisiin neljä ja puoli maapalloa.
Eikö superyliopistossamme pitäisi kuitenkin olla tietoa, taitoa ja ymmärrystä selvittää, miten ekologista jalanjälkeä voidaan nopeasti pienentää ilman moisia apokalyptisia haittoja?
5. Jotta kulutuksen vähentäminen ei tuntuisi vain apealta luopumiselta, nimetään Aallon toiseksi kärkihankkeeksi nautintojen ja hyvän elämän tutkimus.
Unohdettu on, että syvimmät nautinnot ne vasta vaativatkin taitoa, tekniikkaa ja uutteruutta. Toisin sanoen: Elämästä nauttiminen on vielä vaikeampaa kuin hyvän elämän ulkoisten olosuhteiden luominen.
Periaatteessahan moni tämän ymmärtää ja voivottelee elämän olevan jonkinlainen varustelukierre, että kaikki aika ja vaiva kuluu roinan keräämiseen. Koska käytännössä harva kuitenkaan osaa toisenlaiseen elämään ryhtyä, eikö juuri Aalto-yliopiston – ainutlaatuisen monipuolisine resursseineen – pitäisi tutkia ja luoda tavarakeskeisen elämäntavan tilalle uutta, aidosti nautintokeskeistä?
Parhain terveisin,
Kuvataiteen professori
Taideteollinen korkeakoulu Helsinki
Teemu Mäki
