Sade Kahran valokuvissa galleria Tilan näyttelyssä esiintyvät Fiskarsin yleisen kyläsaunan saunojat. Esille asetetuissa kuvapareissa kuvattava henkilö on ikuistettu ennen ja jälkeen saunomisen.

Saunojat on tallennettu mustavalkoiselle filmille mustasuodattimella varustetun analogikameran avulla. Samaa ultraviolettia kuvaustekniikkaa käytetään esimerkiksi auringosta johtuvien ihovaurioiden tai pahoinpitelyn jo himmentyneiden jälkien tarkastelemiseen.

Kuvat on sommiteltu perinteisen muotokuvan tapaan, ja rajaus on lähes sama joka kuvassa, mutta kuvissa esiintyvät ihmiset ovat eri ikäisiä ja kotoisin erilaisista taustoista.

Gallerian ulkopuolella katujen varret täyttyvät hieman samalla tavalla asetelluista kuntavaaliehdokkaiden kuvista. Sekä Kahran saunojia että ehdokkaita arvioidaan ja analysoidaan yhden kuvan perusteella. Koska Kahran kuvia ei käytetä mainoksena, kuvattavien ei ole tarvinnut ajatella kuvan mahdollisia katsojia. Vaalimainosten kuvissa taas usein haetaan miellyttävää ilmettä, josta seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla luonnoton irvistys.

Saunakuvissa esille pääsevät luomet, hiki, pisamat, mustelmat, karvat ja ihon erilaiset värisävyt ja epätasaisuudet. Samantyyppiset asiat varmaan innoittivat ironisen Per Looks -sivuston tekijää. Kahran kuvattavat ovat kuitenkin sauna-aiheen takia niin läheisiä ja mustavalkoisuuden takia niin etäisiä, ettei heitä luultavasti huolittaisi ivan kohteeksi. Kuvattavat katsovat suoraan kohti, vailla poseerausta. Ehkä samoista syistä perussuomalaisten vaalikuvat olivat niin silmäänpistäviä joillekin?

Kahran kuvissa on taustana hirsiseinä, joka kytkee kuvattavat saunateemaan sekä perinteikkääseen Suomi-kuvaan. Ihmiset on lähes kaikissa kuvissa sijoitettu sakraalisti keskelle neliömäistä kuva-alaa levollisiin asentoihin.

Kuvaustekniikka tuo kuviin oman mystisen hehkunsa muuttaen sävyjä ja tummentaen ihonväriä sekä korostaen tiettyjä kohtia ihosta. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka kuvat toimisivat luonnollisen kokoisina tai esimerkiksi ilman mustasuodinta värillisinä. Isompi kuva mahdollistaisi yksityiskohtien tutkimisen paremmin, ja ihon pinta pääsisi oikeuksiinsa.

Kahra kirjoittaa: ”Käyttäen kehon, mielen ja kansallisidentiteetin näkökulmia teossarja kyseenalaistaa käsitystämme puhtaudesta, suomalaisen pyhyyden ytimestä: saunasta.”

Kansallisidentiteetti, johon tietynlainen puhtauden ajatus usein valitettavasti liitetään, vaikuttaa olevan mukana myös poliittisissa keskusteluissa nykyään.

Kahra ripustaa erilaiset, eri väriset ja -ikäiset ja eri taustoista tulevat ihmiset samalle korkeudelle ja samalle viivalle, katseen korkeudelle. Kaikki peseytyvät samassa saunassa, jossa lika ja sen pois peseminen yhdistää.

Usein ihon ”virheet” haluttaisiin myös pestä pois tai ainakin peittää tai häivyttää. Kuitenkin Kahran valokuvat sekä perussuomalaisten mainoskuvat näyttävät ihmisen ilman kuvankäsittelyohjelmalla tai meikillä tehtävää silottelua.

Tällaisia me olemme, elämä näkyy meissä verenpurkaumina, pisamina, epäsymmetrisinä piirteinä, punakkuutena, ryppyinä ja mustelmina. Me emme ole täydellisiä, mutta kaikilla on oikeus arvostukseen ihmisenä.

Sade Kahran valokuvia 28.10. asti Helsingin Tila-galleriassa, Kalevankatu 40.

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa kuvataiteiden maisteriohjelmassa.