Jos joku sattui näkemään lokakuun puolivälissä Helsingin keskustassa eriskummallisen, minikokoista autoa muistuttavan polkupyörän, ei kyseessä ollut mikä tahansa silmistä pois hieraistava hallusinaatio vaan todellinen ilmestys.

Kaksipyöräisessä kotelossa jalkojaan liikutteli täydellä tarmolla tanskalainen muusikko, Goodiepal, joka polki Pariisista Helsinkiin kymmenessä viikossa. Hän on rakentanut moottorittoman kuin jostakin absurdista indie-elokuvasta vaikutteita saaneen ajopelinsä yhdessä tanskalaisen insinööri Carl Georg Rasmussenin kanssa.

Aluksi pyöriä valmistettiin kaksi, ensimmäisen tekeleensä Goodiepal – oikealta nimeltään Parl Kristian Bjørn Vester – onnistui rikkomaan alta aikayksikön. Toinen polkupyörä sen sijaan kesti yhtenä kappaleena Suomeen asti. Helsingissä pari helposti korjattavaa osaa hajosi, mutta visiitti pyöräliikkeeseen palautti Vesterin turvallisesti takaisin liikenteeseen.

”En tosin osaa liikennesääntöjä enkä omista ajokorttia. Sen takia en liiku moottoriteillä vaan pysyttelen turvallisilla reiteillä.”

Insinööri Rasmussen povasi ajokeistaan hittiä 70-luvulla, mutta läpimurtoa ei tapahtunut huonon ajoituksen takia: maailmalla riehui öljykriisi ja pyörien materiaali oli kallista. Nykyään Rasmussen on jo vanha mies, mutta huoltaa edelleen rakkaita pyöriä omassa työpajassaan.

Goodiepal kertoo, että kaupungilla liikkuessaan hän saa paljon huomiota. Kiinnostuneita tiedusteluja satelee kaikista ilmansuunnista. Kokemus on ollut enimmäkseen positiivinen, vaikka jotkut ruotsalaiset ovat kuittailleet, että eihän tuo mikään himputin pyörä ole.

Pyörän kyljessä lukee Snappidagg FLöKRÆS, joka ei sinänsä tarkoita yhtään mitään. Juuri tästä syystä fillarin googlettaminen onkin hyvin helppoa. Kirjoittamalla hakukenttään ”Snappidagg FLöKRÆS” ajoneuvon voi paikantaa nopeasti. Muita tuloksia hakusanalla ei löydy ja pyörä on uniikki.

Onnistuneen taipaleen salat piilevät lähinnä muusikon avomielisessä ja boheemissa elämänasenteessa. Ohikulkijat voivat ottaa kuvia, jos hän itse saa lainata heiltä puhelinta soittaakseen paikallisille ystäville. Mukanaan Goodiepalilla on vain kaksi kangaskassia ja yksi salkku.

Joskus sattuu tilanteita, jolloin ei auta muuta kuin nukkua Kaisaniemen puistossa asteiden laskiessa nollan tuntumaan.

”Se ei ole niin kamalaa kuin miltä kuulostaa. Sata kilometriä taitettuani nukahdan heti, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa.”

Turvattomuuden tunne ei siis vaivaa häntä?

”No, eräät romanialaiset yrittivät ryöstää minut keskellä yötä, mutta eivät saaneet saalikseen mitään, sillä taskuistani ei yksinkertaisesti löytynyt rahaa”, Goodiepal kertoo naureskellen.

”Yleensä löydän kyllä yöpaikan sisätiloista, pääosin muusikkokavereiltani. Uusiakin tuttuja olen löytänyt. Tällä reissulla olen viettänyt vain kaksi yötä hostellissa.”

Keskustelen Goodiepalin kanssa kellarissamme Kruununhaassa. Hyväntuulinen, monokkelisilmäinen tanskalaismies on viettänyt siellä kaksi yötä ja suuntaa seuraavaksi Saksaan. Tarkkaa suunnitelmaa ei ole, mutta hänellä on edessään jonkinlainen konferenssi Hampurissa. Hän aikoo matkata sinne Vuosaaresta päivittäin lähtevällä laivalla.

Goodiepal on lykännyt lähtöään vuorokaudella luultuaan aluksi, että keskustasta Vuosaaren satamaan polkeminen veisi alle puoli tuntia. Tiedustelen, eikö hän ikinä kyseenalaista matkaamistyyliään. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.

”Kieltämättä melkein aina pyöräillessäni ihmettelen, miksi helkutissa olen tällaiseen ryhtynyt. Jalkoihin sattuu ja väsyttää. Toisaalta selkääni oli särkenyt kauan ennen matkaani, ja näyttäisi siltä, että mikä tahansa kuntoilu tekee hyvää vaivasta riippumatta. Enhän minä edes liikuta selkääni ajaessani makuuasennossa. Kyllä tämä matkustustyyli tuottaa minulle kaikesta huolimatta enemmän nautintoa kuin tuskaa.”

Goodiepalin mielestä hän on luonut matkustamiselle uuden ulottuvuuden.

”Ennen en osannut matkustaa oikein. Liikuin lentokoneella paikasta toiseen. Matkustaminen ei ole sitä, että menen ihastelemaan paria patsasta ja se oli sitten siinä. Olen nähnyt Helsingin. Olen käynyt Oslossa monta kertaa. Tien päällä tulee tylsää vain, jos matkustus tapahtuu aina saman kaavan mukaan – samalla halpalentoyhtiöllä samaan hotelliin ja samoihin turistikohteisiin. Vannon, että Helsingissä tai Oslossa voi olla paljon hauskempaa kuin New Yorkissa, mikäli täällä sattuu tuntemaan muutaman ihmisen, jotka osaavat näyttää oikeat paikat ja esitellä oikeat henkilöt. Jos New Yorkissa puolestaan aikansa käyttää täsmälleen samalla tavalla kuin edellisellä kerralla, tulee jo sellainen olo, että äh, taasko pitää mennä Jenkkeihin.”

Pyöräilystä on ollut hyötyä myös musiikkibisneksessä. Pariisissa Sustainable Art -festivaalille osallistunut Goodiepal ei itse tahtonut esiintyä, mutta tarjosi hyvää hyvyyttään pyörän akulla tuottamaansa liike-energiaa siellä soittaville artisteille.

Juttutuokiomme päätteeksi Goodiepal tekee varteenotettavan tarjouksen: voin lainata hänen pyöräänsä koska tahansa.

”Jätän sen johonkin päin Eurooppaa. Sitten voit jatkaa omaa matkaasi polkien.”

Kokeilen ajoneuvoa kadulla ja ihastun sen tarjoamiin mukavuuksiin. Harkitaan asiaa.