Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Veli Itäläinen
Venäläisiä kansalaisaktivisteja on tänään oikeudessa kolmessa kaupungissa.
Tälle maanantaille osui peräti kolme oikeudenkäyntiä, jossa ratkotaan venäläisten kansalaisaktivistien kohtaloita.
Siperian Tjumenissa luetaan tuomio Andrei Kutuzoville. Viime huhtikuussa E-keskuksen poliisit ryntäsivät Andrein kotiin, ja ”löysivät” sieltä poliisia, ts. ”kansanryhmää vastaan” kiihoittavan lenttarin. Syytteet siis Venäjän rikoslain pykälä 282:n mukaan, laki on perusteltu rasistisen viharikollisuuden vastustamisella, mutta viime aikoina sen perusteella on tuomittu poliiseja ja poliitikkoja arvostelleita.
Andrei on yksi harvoista julkisuudessa omalla naamallaan esiintyvistä anarkisteista ja Autonomisen toiminnan aktiiveista nykyvenäjällä, eivätkä anarkistit tunnetusti ole aina hyvää pataa poliisin kanssa. Tietokonelingvistiikasta väitellyt tuskin kuitenkaan kirjoittaisi urpoa tekelettä, joka todistajien mukaan vilisee kirjoitusvirheitä, joten kyseessä on banaali lavastaminen.
Andrei on loistotyyppi, nörtti ja hippi, jota kiinnostavat tieteen lisäksi avoimet ohjelmistot. Hänen musiikkimakunsa on vuosien varrella laajentunut Jegor Letovista ja muusta Siperian punkista laajemmin rauhallisen vaihtoehtorockin suuntaan. Andrei järjesti joskus Adaptatsijan keikan Tjumenissa. Arvostan toki suuresti tätä legendaarista kazakstanilaista bändiä, joka on ehkä autenttisinta ”Siperian punkkia” jota vielä on olemassa. Mutta toisin kun Andrei, en usko että bändin pessimistiseen nihilismiin sisältyisi mitään myönteistä sanomaa, eikä silti että pitäisikään sisältyä – me kaikki kuolemme joka tapauksessa. Tästä olemme silloin tällöin kiistelleet Andrein kanssa. Musiikin lisäksi Andrein intohimo on paikallinen elokuvaklubi. Andrein blogiin voi tutustua täällä. Andrein tapaus on ollut turhauttava, koska kyseessä on periaatteessa niin pieni juttu, ettei siitä oikein voi saada ketään kiinnostumaan esim. Suomessa. Itsekin olen viime kuukausina priorisoinut toisten, vakavammissa ongelmissa olevien tyyppien auttamista. Syyttäjä kuitenkin vaatii Andreille kahta vuotta avolaitosta, mikä ei ole mikään ihan pikkujuttu.
Pari tuntia myöhemmin Moskovassa alkaa viime heinäkuisen Himkin mielenosoituksen oikeuskäsittely, jossa syytteessä ovat Aleksei Gaskarov ja Maksim Solopov, jotka päästettiin tutkintavankeudesta viime marraskuussa. Veikkaisin, että juttu kestää kuukausia, ja on vaikea sanoa mitä on odotettavissa. Mutta laajaa huomiota herättävät oikeudenkäynnit ovat Venäjällä aina politiikkaa, eikä todistusaineisto välttämättä ole etusijalla syyllisyydestä päätettäessä.
Ja vielä vähän myöhemmin aamupäivällä Kiovassa on tuomiolla Denis Solopov. Denin babyfacen takia kaikki luulevat häntä Maksimin pikkuveliksi, mutta itse asiassa hän on Solopovin veijariveljeksistä se vanhempi. Kiovan siirtolaisviranomaiset ottivat Denin kiinni 2. maaliskuuta hylättyään hänen turvapaikkahakemuksensa. Mutta itse asiassa Denillä on jo YK:n pakolaisjärjestön UNCHR:n myöntämä pakolaistatus.
Toukokuinen Dnjestr on Denille liian viileää.
Toisin kuin Aleksei ja Maksim, Denisiä muistuttava tyyppi on selkeästi kuvassa mukana tällä videolla, eikä varsinaisesti puita halailemassa. Turvapaikka ei kuitenkaan ole pelkästään syyllisyyden ja syyttömyyden kysymys, sitä päätettäessä otetaan myös huomioon minkälaiset mahdollisuudet puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja tekojen vakavuuteen suhteutettuun rangaistukseen oikeusprosessia pakenevalla on. Moskovan läänin E-keskus hankki todistajanlausuntoja Alekseita, Maksimia ja Denisiä vastaan muun muassa murtamalla 19-vuotiaan Nikita Tšernobaevin kallon Moskovan esikaupungissa Žukovskissa viime elokuun 26. päivä, joten mahdollisuudet reiluun oikeudenkäyntiin ovat melko vähäiset. Kansainvälisten sopimusten mukaan ei Ukrainalla pitäisi olla mitään oikeutta luovuttaa Denisiä ja koko luovutusprosessin ei edes pitäisi alkaa, mutta ei Suomessakaan kansallisten lakien ja kansainvälisen sitoumusten suhde ole kovin selkeä. Paniikkiin ei kuitenkaan ole aihetta, koska Denisiä ei saman tien pakattu Moskovaan lähtevään junaan.
Aleksander Volodarski taas on päässyt perille avovankilaan suorittamaan vuoden pituista tuomiotaan tästä tempauksestaan. Ukrainan vankilaelämästä kiinnostuneet voivat lukea päivityksiä hänen blogistaan, jota hän onnistuu jotenkin päivittämään keskimäärin kerran päivässä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten tämä onnistuu, mutta tämä tuskin on vankilan johdon mieleen, ja veikkaisin että Sasha saa passituksen rundiin lähipäivinä. Ja rundista pois päästessä on mukavaa, jos on tukipostia odottamassa. Aleksanderille voi kirjoittaa tähän osoitteeseen:
Aleksandr Viktorovitch Volodarsky
Ispravitelny Centr No 132
ul. Zheleznodorozhnaya 1
Irpensky Rayon, pgt Kocyubinskoe
Kievskaya oblast
08298 Ukraine
Ukraina
