Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Fanny Malinen
Britannian pahimpien mellakoiden vuosikymmeniin ei olisi pitänyt yllättää ketään.
?Lauantaista saakka jatkuneet mellakat ovat syösseet osia Lontoosta kaaokseen. Kaduilla ovat palaneet niin poliisiautot ja bussit kuin kaupat ja asuinrakennuksetkin, ja tiistaina levottomuudet vaativat ensimmäisen kuolonuhrin. Ryöstely ja väkivalta ovat paikoin olleet poliisin hallitsemattomissa, ja olivat tiistaina levinneet jo ainakin viiteen kaupunkiin myös muualla Britanniassa. Mellakat saivat alkunsa, kun viime torstaina Lontoon Tottenhamissa poliisi ampui 29-vuotiaan Mark Dugganin yrittäessään pidättää tätä ja valehteli julkisuuteen tilanteessa tapahtuneen molemminpuolista laukaustenvaihtoa.
Tiistai-iltana Lontoon kaduille oltiin lähettämässä 16 000 poliisia, mikä oli tuhansia enemmän kuin edellisyönä. Kumiluotien käyttöön tarvittaessa annettiin lupa ensimmäistä kertaa maan historiassa. Pääministeri Cameron keskeytti tiistaina Toscanan-lomansa ja lensi takaisin Britanniaan kutsuakseen parlamentin takaisin koolle torstaiksi. Cameron sanoi tiedotustilaisuudessa, että syyllisiä rangaistaan: Jos mellakoijat ovat tarpeeksi vanhoja tekemään rikoksiaan, he ovat tarpeeksi vanhoja kantamaan seuraukset. Poliisin mukaan nuorin kiinniotetuista on ollut 11-vuotias.
Kolmen yön mellakoinnin jälkeen on tietysti epäselvää, miten kaikki tulee päättymään. Päättäjät lupaavat tukahduttaa väkivaltaisuudet, ja tavalliset lontoolaiset tekevät parhaansa suojellakseen naapurustojaan: Monissa kaupunginosissa pienten kauppojen omistajat ovat järjestäytyneet puolustamaan liikkeitään. Tämä on saanut ihmiset sosiaalisessa mediassa spekuloimaan etnisillä ja sukupolvien välisillä jännitteillä. The Guardian raportoi tiistaina, että joissakin Lontoon lähiöissä päätön ryöstely on alkanut järjestäytyä jengien välisiksi yhteenotoiksi.
Lähiömellakoiden syyt ovat moninaisia, ja on vaarallista vetää hätiköityjä johtopäätöksiä tai käyttää ihmisten turhautumista minkään päivänpoliittisen agendan ajamiseksi. Kuitenkaan ei voi jättää mainitsematta sitä, että oikeistohallituksen leikkaukset ovat vieneet monilta nuorilta mahdollisuuden kouluttautua tai saada töitä. Lisäksi nuorisotiloja on suljettu: Guardianin haastattelussa jengikulttuurin tutkija varoittaa, että palveluiden vieminen köyhien nuorten ulottuvilta entisestään etäännyttää näitä yhteiskunnasta. Samassa jutussa vain 15-vuotiaat nuoret kertovat kavereidensa puukotuksista ja siitä, kuinka eivät uskalla liikkua kotikaupunginosiensa ulkopuolelle. Artikkelin yhteydessä olevan videon kuvateksti kuuluu ”There will be rioting”, ja se on päivätty 27. heinäkuuta eli kaksi viikkoa sitten.
Britannia on erittäin jakautunut yhteiskunta. Lontoon Haringeyssa, jossa Tottenhamkin sijaitsee, työttömyysluvut ovat kaksinkertaiset Britannian keskiarvoon verrattuna. Koko maassa rikkain 10 prosenttia tienaa satakertaisesti sen, mitä köyhimmät, ja sosiaalinen liikkuvuus on OECD-maiden vähäisintä. Yhteys henkilön ja hänen vanhempiensa tulotason välillä on vahvempi kuin edes Yhdysvalloissa.
Britanniassa on mellakoitu ennenkin, mutta nyt kaduilla oleva sukupolvi ei ollut vielä syntynytkään 1980-luvun alun levottomuuksien aikaan. Viimeisen vuoden aikana brittinuoret ovat radikalisoituneet. Talvella koululaiset ja opiskelijat nousivat barrikadeille koulutuksen puolesta, eikä heitä kuunneltu. Silloin asialla olivat kuitenkin enimmäkseen ne, jotka olivat joskus edes kuvitelleet, että heillä olisi mahdollisuus yliopisto-opintoihin. Nyt kaupunkia ryöstävät ja polttavat enimmäkseen huppupäiset nuoret, usein humalassa. BBC:n tiistaisessa haastattelussa kaksi tyttöä perustelee mellakointiaan sillä, että he voivat kerrankin näyttää rikkaille ja virkavallalle, että voivat tehdä mitä haluavat.
Mellakoissa vaikuttaakin pitkälti olevan kyse vallasta. Lähiöiden nuoret ovat tottuneet poliisin mielivaltaan, jossa kiinnioton tai etsinnän syyksi riittää ihonväri tai ulkonäkö. Jos luokkanousun mahdottomuus ei tuo tarpeeksi vaihtoehdottomuutta, viedään myös tilat, joissa viettää aikaa tai yhteisö, johon kuulua. Sosiaalinen eriarvoisuus on konteksti, joka ei saisi unohtua pysäyttävien mellakkakuvien taakse. Väkivallan tukahduttaminen väkivallalla tuskin ainakaan lieventää asetelmaa, vaikka sammuttaisikin kaupungin toistaiseksi.
