Epäselvä ja omituinen ja Skripalien tapaus

Yksi keskeisistä ihmisoikeuksista on syyttömyysolettama: pelkän epäilyn perusteella ei voida rangaista. YK:n ihmisoikeusjulistuksen sanoin: ”Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.” Esimerkiksi se, että rikoksesta epäilty on tehnyt aiemmin samanlaisia rikoksia, ei tee hänestä syyllistä.

Sergei ja Julia Skripalin 4.3.2018 tapahtuneen murhayrityksen käsittelyssä tätä periaatetta ei ole noudatettu. Suuri joukko ihmisoikeuksista puhuvia maita – niiden joukossa Suomi – on julistanut Venäjän syylliseksi ja rangaissut sitä. Kuitenkin asian tutkinta voi Scotland Yardin mukaan kestää kesään saakka, eikä oikeudenkäynnistä ole tietoakaan. Venäjä ei tosin ole ihminen, mutta luulisi, että valtioiden välisissä suhteissa syyttömyysolettama olisi vielä tärkeämpi kuin yksilöiden kohdalla: kevyin perustein langetetut rangaistukset voivat johtaa kierteeseen, jonka loppupäässä häämöttää sota. Ydinasemaiden välillä se eskaloituisi helposti ydinsodaksi.

Mutta eihän Skripaleiden tapauksessa ole muita epäiltyjä? Eikö Venäjän syyllisyys ole selvää jo nyt? Todellisuudessa kelle tahansa, joka jaksaa kahlata läpi asiaan liittyvää uutistulvaa, selviää, että tapaus on varsinainen epäselvyyksien suma.

Ensinnäkin on epäselvää, mitä myrkkyä Skripalit saivat. Tämä selviää Britannian suojeluoikeuden (Court of Protection) tuomiosta, joka koski verinäytteiden antamista Kemiallisten aseiden kieltojärjestölle (OPCW). Tuomioselostuksen mukaan Britannian armeijan tiede- ja teknologialaboratorion (Porton Down) asiantuntija ilmoitti todistajanlausunnossaan, että uhrien verinäytteet ”osoittivat altistumista hermomyrkylle tai niiden sukulaisyhdisteelle. Näytteet antoivat positiivisen testituloksen novitšok-luokan hermomyrkystä tai läheisesti sukua olevasta aineesta”. Myöhemmin OPCW julkaisi  omien testiensä tuloksen: kertomatta myrkyn nimeä ja mainitsematta Venäjää organisaatio vahvisti brittien analyysin olleen oikea.

Siis kyse ei välttämättä ollut pääministeri Theresa Mayn ynnä muiden esiin nostamista novitšok-aineista eikä välttämättä hermomyrkystä lainkaan. Tähän mahdollisuuteen viittaa se, että kolmen viikon kuluttua altistumisesta Julia Skripalin tila ei enää ollut kriittinen ja hänen kerrottiin paranevan nopeasti. Neljän viikon kuluttua sama uutinen kerrottiin myös hänen isästään. Vähän myöhemmin Julia pääsi pois sairaalasta. Jos he olisivat saaneet novitšok-hermomyrkkyä heidän luulisi jo kuolleen tässä vaiheessa, sillä sen pitäisi olla jopa 8 kertaa tappavampia kuin VX. Tämäkin aine on niin myrkyllistä, että 0,01 grammaa iholla tai 0,001 grammaa hengitettynä riittää viemään hengen joka toiselta altistuneelta. Useampi tällainen annos tappaa lähes kaikki. VX vaikuttaa yleensä muutamassa minuutissa, eikä hoitoon juuri ole aikaa.

Kyseessä olleen aineen lievään myrkyllisyyteen viittaavat myös vähäiset tai olemattomat vaikutukset muihin mahdollisesti altistuneisiin. Skripaleita auttanut tai tapausta tutkinut poliisietsivä Nick Bailey joutui olemaan sairaalahoidossa vain runsaat kaksi viikkoa. Vaikka useat tiedotusvälineet kertoivat alussa jopa 40 altistuneesta, Salisburyn sairaalan lääkärin Stephen Daviesin mukaan kukaan muu Skripalien ja Baileyn lisäksi ei ollut tarvinnut hoitoa. Lääkäri, joka antoi lähes puolen tunnin ajan ensiapua oksentelevalle Julia Skripalille hänen tuuperruttuaan ostoskeskukseen kuuluvan puistikon penkille, ei sairastunut ainakaan välittömästi. Sairaalan tiedonanto viittaa siihen, ettei hän sairastunut myöhemminkään. Äärimmäisen vaarallisen kemiallisen aseen käytön kanssa ei aivan sopusoinnussa ole myöskään se, että poliisin käsityksen mukaan Skripalit altistuivat kotonaan, mutta eivät sairastuneet siellä. He lähtivät tuona kohtalokkaana päivänä puoli kahden aikoihin autollaan liikkeelle, kävivät pubissa ja ehtivä syödä Zizzi-ravintolassa kolmen aikaan ennen kuin heidät löydettiin neljän aikoihin sairaina ravintolan läheisyydessä olevalta penkiltä.

Hitaan vaikutuksen voisi selittää se, että joidenkin tietojen mukaan novitšokit vaikuttavat viiveellä, jos ne saadaan jauheen muodossa. Tuntien viiveellä vaikuttava myrkky ei ole kuitenkaan enää poikkeuksellisen vaarallinen kemiallinen ase, jollaisen käytöstä ”Britannian maaperällä” on noussut valtava kohu. Omituista on myös se, että viive oli molempien uhrien kohdalla lähes täsmälleen yhtä pitkä, vaikka he ovat eripainoisia.

Uhrien selviytymisen ja hitaan vaikutuksen voisi kuitenkin johtua siitä, että Skripalit olivat ensisijaisesti altistuneet muulle kuin novitšok-myrkylle. Jotkut asiantuntijaraportit viittaavat itseasiassa juuri tähän. OPCW lähetti uhrien verestä ja rikospaikalta saadut näytteet analysoitaviksi useisiin luotettaviin laboratorioihin. Yksi niistä oli sveitsiläinen Spiez Laboratory. Venäjän ulkoministeriön mukaan Spiez raportoi OPCW:lle näytteiden sisältävän A-234-novitšokin lisäksi BZ-hermomyrkkyä. BZ eli Buzz on ollut aiemmin käytössä USA:ssa ja mahdollisesti monissa muissakin maissa. Tämä myrkky vaikuttaa vasta tunnin tai pitemmän ajan kuluttua altistuksesta, mutta se ei normaalisti tapa eikä lamauttava vaikutus ole pysyvä vaan kestää vain joitakin päiviä. Yllättävää on, että Spiezin mukaan näytteissä ollut novitšok oli neitseellisessä eli alkuperäisessä muodossa. OPCW taas raportoi, että heidän löytämänsä aine oli hyvin puhdasta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että näytteiden oton aikaan murhayrityksestä oli kulunut jo kaksi viikkoa: yleisen käsityksen mukaan ainakin osa novitšok-aineista ei ole stabiileja yhdisteitä vaan ne hajoavat nopeasti varsinkin ollessaan kosketuksissa veteen, joten löydetyn aineen ei pitäisi enää olla puhdasta ja neitseellistä.

Kummalliseksi tapauksen tekee myös se, että Skripalit halutaan eristää muusta maailmasta. Sergei Skripalin veljentytär yritti matkustaa Britanniaan tapaamaan sukulaisiaan, muttei saanut viisumia. Sairaalasta pääsyn jälkeen Julia Skripal siirrettiin tuntemattomaan ”turvalliseen paikkaan”. CIA ja Britannian salainen tiedustelupalvelu MI6 ovat ilmoittaneet tarjoavansa Skripaleille uudet identiteetit ja uuden elämän Yhdysvalloissa tai muualla. Tämä kaikki ”turvallisuuden” nimissä, mutta joka tapauksessa seurauksena on se, ettei todennäköisesti kukaan riippumaton toimittaja tai tutkija pääse koskaan haastattelemaan heitä.

On outoa myös, että keskeisiä todisteita, joita voisi käyttää rikoksen selvittämiseen, halutaan hävittää. Sergei Skripalin koti oli pitkään suljettuna ja sinetöitynä myrkytysvaaran takia. Kun se avattiin, sieltä löytyi nälkiintynyt kissa ja kaksi kuollutta marsua. Viranomaiset tappoivat kissan ja polttivat sen ja marsujen jäännökset. Daily Mail -lehden mukaan viranomaiset harkitsevat Skripalin talon ja Zizzi-ravintolan purkamista. Sama kohtalo voi odottaa pubia, jossa Skripalit kävivät ennen syömistä.

Jos oletetaan, että Skripalit ovat saaneet jotakin novitšok-myrkkyä, sen valmistusmaata ei toistaiseksi tiedetä. Britannian armeijan tiede- ja teknologialaboratorion johtaja Gary Aitkenhead vahvisti tämän 3.4.: ”Emme ole tunnistaneet [aineen] tarkkaa alkuperää.”

Vaikka ’novitšok’ (=aloittelija, noviisi) on venäläinen sana, sitä ei ole käytetty tässä yhteydessä Neuvostoliitossa tai Venäjällä: OPCW:n tieteellisen neuvoston entisen sihteerin Ralf Trappin mukaan nyt kyseessä olevia yhdisteitä on tutkittu 1990-luvun alkuun saakka salaisessa ohjelmassa nimeltä Foliant (=folio) ja itse aineilla on ollut vain koodinimiä.

Novitšok-nimitys tuli tunnetuksi venäläinen kemistin Vil Mirzajanovin alettua vuonna 1992 julkaista paljastuksia maansa salaisesta kemiallisten aseiden ohjelmasta. Kun Yhdysvaltoihin muuttanut Mirzajanov vuonna 2008 julkaisi aiheesta kirjan, jossa oli novitšok-myrkkyjen kemiallisia kaavoja, asia herätti muun muassa OPCW:n suomalaisten ja hollantilaisten jäsenten kiinnostusta. Tällöin kuitenkin Wikileaksin paljastamien, vuonna 2009 lähetettyjen virallisten sähkeiden mukaan USA:n ja Britannian hallitusten edustajat, muun muassa ulkoministeri Hillary Clinton, käskivät maidensa edustajia vaientamaan keskustelu novitšokeista. Sähkeiden mukaan Britannian puolustusministeri otti yhteyttä Suomen puolustusministeriin (tuolloin Jyri Häkämies), jotta tämä vaatisi OPCW-edustajiemme vaikenemaan asiasta. USA:n edustajat pyysivät ohjeita tapauksen käsittelyyn ulkoministeriltä, puolustusministeriltä, kansalliselta turvallisuusneuvostolta ja CIA:lta.

Vuonna 2009 novitšokeista ei siis saanut keskustella edes asiantuntijapiireissä, mutta nyt niistä puhutaan valtamedian uutisten lisäksi myös TV-viihteessä: brittiläis-yhdysvaltalaisessa Strike Back -vakoilusarjassa, joka pyörii parhaillaan televisiossa, kerrottiin novitšokeista jo ennen Skripaleiden tapausta – Britanniassa marraskuussa ja USA:ssa helmikuussa.

Nimestään huolimatta novitšokit eivät ole ainakaan tällä hetkellä erityisesti juuri venäläisiä. Esimerkiksi vuonna 2016 Iran valmisti Kemiallisten aseiden kieltojärjestön valvonnassa viittä eri novitšokia. Määrät olivat äärimmäisen pieniä, mutta näin saatiin selville aineiden massaspektrit, mitä helpottaa aineiden tunnistamista vastaisuudessa. YK:n ja Euroopan komission konsulttina toimivan Ralf Trappin mukaan myös monet länsimaat ovat valmistaneet pieniä määriä novitšokeja valvontatarkoituksiin, mikä on sallittua Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen puitteissa.

USA:n patenttitoimiston tietokannasta löytyy 22 patenttia, joissa mainitaan novitšok.  Esimerkiksi vuonna 2012 on myönnetty novitšokiin liittyvä patentti floridalaiselle Darren Rubinille. Hänen on keksinyt uuden menetelmän novitšokin tai jonkun muun myrkyn käyttöön aseena: myrkky pannaan luodin sisällä olevaan kammioon, joka särkyy osuessaan uhriin. Näin vähäiseltä näyttävä haavoittuminen voikin osoittautua tappavaksi.

Koska novitšokien kemialliset kaavat on julkaistu, on mahdollista, että myös rikollisryhmät voisivat niitä valmistaa. Cornellin yliopiston orgaanisen kemian professorin David Collumin mukaan novitšokit ovat yksinkertaisia yhdisteitä, ja hänen edistyneet oppilaansakin pystyisivät valmistamaan niitä.

Venäjänkielisellä nimellä kutsuttujen rikosvälineen lisäksi Venäjä on yhdistetty tapaukseen salaisella aineistolla, jonka ilmeisesti esimerkiksi Sauli Niinistö on nähnyt. Brittilehdet ovat paljastaneet osan sen sisällöstä. Aineisto sisältää venäläisen käsikirjan, jossa kerrotaan, miten myrkkyjä levitetään ovenkahvoihin ja muihin arkisiin esineisiin. Tämän takana pitäisi olla kymmenen vuoden tutkimus myrkkyjen käytöstä salamurhatarkoituksessa. Käsikirjan aitoudesta on vaikea sanoa mitään varsinkin, kun sitä ei ole kokonaisuudessaan julkistettu. Voi kuitenkin kysyä, olisivatko Venäjän salaiset palvelut halunneet laittaa paperille (tai tiedostoon) näin yksinkertaisia – ja näköjään huonosti toimivia – menetelmiä, kun ne todennäköisesti voi paremmin oppia käytännön harjoituksissa.

Venäjän syyllisyyden itsestäänselvyyttä on todisteltu myös sillä, että vain tällä idän valtakunnalla on ollut motiivi yrittää murhata Sergei Skripal. Jos Britannialle tietoja myynyt vakooja haluttiin tapaa, on kuitenkin kummallista, miksi sitä ei tehty silloin, kun hän vielä asui Venäjällä. Toisaalta Venäjällä mahdollisen Skripalin murhaamismotiivin ohella lukuisia erittäin painavia motiiveja pidättäytyä murhasta ja varsinkin sellaisesta, joka jättää Venäjään yhdistettäviä jälkiä: on vaikea kuvitella, että maa haluaisi taloutensa ja turvallisuutensa heikkenemiseen johtavaa välirikkoa. Lisäksi vaikka maansa pettäneitä salaisten palvelujen agentteja murhataan, vakoojien vaihdossa toiseen maahan siirtyneitä agentteja ei: vaihtokäytäntöä ei haluta tuhota, sillä se on vakoojien tärkeä pelastusrengas.

Vaikka Venäjän valtio on toki yksi epäillystä, voimme myös epäillä teosta venäläistä tai muunmaalaista ei-valtiollista järjestäytynyttä rikollisuutta eli ”mafiaa”: emmehän tiedä, oliko Sergei Skripal sekaantunut johonkin hämäräpuuhaan. Toisaalta kaikilla vähänkin suuremmilla läntisillä valtioilla on omat rikollisryhmänsä, jotka toimivat tiedustelu- eli salaisten palvelujen puitteissa. Nämä syyllistyvät salamurhiin, terroristiryhmien palkkaamiseen ja kaikenlaisiin poliittisiin vehkeilyihin siinä missä Venäjän FSB ja GRU. Huomattava osa näistä rikoksista tapahtuu ilman kyseisen hallituksen suoranaista valtuutusta, mutta osa nimenomaan valtion johdon käskystä. Esimerkiksi Ranskan presidenttinä vuosina 1981-95 vaikuttanut François Mitterrand on myöntänyt valtuuttaneensa ”valtion vihollisten” murhia keskimäärin kerran kuukaudessa. Barack Obama taas määräsi presidenttikaudellaan 2300 lennokki-iskua, joita hyvin voi kutsua salamurhiksi.

Hyvä esimerkki siitä, millaista poliittista manipulaatiota tiedustelupalvelut harjoittavat, on Saksan ulkomaan tiedustelupalvelun BND:n toteuttama operaatio Hades. Elokuussa 1994 Saksan viranomaiset löysivät Moskovasta tulleesta lentokoneesta 363 grammaa plutoniumia. He syyttivät asiasta välittömästi Venäjää. Venäjä tuomittiin kovin sanoin ympäri maailmaa. Spiegel-lehti paljasti kuitenkin huhtikuussa 1995, että BND oli pannut plutoniumin koneeseen tarkoituksenaan mustata Venäjää ja edistää Helmut Kohlin uudelleen valintaa liittokansleriksi.

Kommentoi Facebookissa
Lumme Energia
Sideways 2018