Teksti Christa Åkerman

Kalifornian aurinko lämmittää luksuskartanoiden asukkien lisäksi niitä, joilla ei ole kotia ollenkaan.

Vartaloöljystä, silikonista, vetyperoksidista, urheiluautoista – niistä on Los Angeles tehty. Aurinko armas lisää säteitään, bemarien rättikatot rullataan ja turistit lisääntyvät eksponentiaalisesti, kun minisortsit ja minitopit valtaavat kadut. Kesä on täällä!

Säihkyvää, briljanttia ja rahakasta on elämä enkelten kaupungissa. Hollywoodin bikinibeibet ja rasvatut lihaskimput kilpailevat geeniensä paremmuudesta, kun Louis Vuittonin vinkuva kassakone Sunset Boulevardilla ottaa ja antaa ja liikkeen ovet sylkevät kiitolliset asiakkaansa takaisin bemareihinsa.

Kesä tulee myös kodittomille. Aika, jolloin voi taittaa makuupussin omaisuuden jatkoksi ostoskärryyn ja optimistisin saattaa viikata villapaitansa samaan kasaan. Yöt saattavat vielä kaluta luita, mutta sen suloisempi on auringon autuus. Los Angelesin kaupungin alueella elää arvioiden mukaan noin 250 000 koditonta. Heistä 80 000 yöpyy kadulla ympärivuotisesti.

Kodittomat ovat usein nuoria, yhteiskunnan pyörän selästä pudonneita tai pudottautuneita, onnettomia tai huumattuja, laittomia tai laillisia kansalaisia. Kadulla asuminen tuskin on suunniteltua elämänhallintaa. ”Älä ota heihin katsekontaktia”, kadun varjoihin eksynyttä usein kehotetaan. Varoitus syntyy pelosta, sillä kodittomien intensiivinen läsnäolo saattaa lävistää kuplan ja aiheuttaa suistumisvaaran todellisuuteen. Paljon mieluisampaa on tuijotella Madame Tussaudsin luomia ihmisiä. Ne kun eivät pummaa rahaa tai haise urealle.

Hollywoodin pääkatu niputtaa koko kaoottisen ja värikkään kaupungin yhteen. Kiinalaisen teatterin kulmilla Johnny Depp ja muu Dark Shadows -poppoo jakelevat nimikirjoituksiaan, fanit kirkuvat ja massiiviset järjestysmiehet yrittävät pitää hurmoshengen riivaamat hysteerikot aisoissa. Johnny nousee kiiltävään ratsuunsa ja ajaa ohi kadunmiehestä, joka asuu porrassyvennyksessä pari kadunkulmaa teatterista länteen. Massan diversiteetti on varsin mielenkiintoista seurattavaa.

Varsinainen läpileikkaus yhteiskunnan kerroksista konkretisoituu metron tungoksessa. Metro on oiva rakennemittari etenkin Los Angelesissa, jossa yksityisautoilu on jokamiehenoikeus ja auton koko käy statusmittarista. Maan ja auringon alla elävien välillä ammottava kuilu on liian suuri yliastuttavaksi.

Joukkoliikenne on vaihtoehto heille, joilla ei ole kiire minnekään. Ja heille, jotka nauttivat tiiviistä tunnelmasta ja aamuisista käsirysyistä, sekä heille, joilla ei ole varaa matkustaa mukavasti. Bussikansa koostuu yhteiskunnan varjoisissa tukirakenteissa ahertavasta alipalkatusta massasta, jonka ytimestä pönöttävä pohjoismaalainen erottuu jo etnisen taustansa takia.

Noin joka toinen Kaliforniassa asuva on syntynyt Latinalaisessa Amerikassa, ja seitsemisen prosenttia koko osavaltion väestöstä on rakentanut elämänsä Los Angelesiin laittomasti: osa kadulle, osa sukulaistensa sohvalle. Suurin osa ei esittäydy tilastoissa.

Kalifornia on yksi Yhdysvaltain nopeimmin kasvavista osavaltioista. Suosio tuo mukanaan virkistävää vaihtelua periamerikkalaiseen elämään. Se ottaa ja antaa kulttuuriin jotain, jota Louis Vuitton ei pysty tehtailemaan. Turisti pystyy sulautumaan joukkoon saumattomasti, luoda itsensä uudelleen, poseerata tähtien kainalossa ja ihailla Beverly Hillsin kartanoita.

Koti on kuitenkin aina koti. Kotona voi levitellä siipiään ja räpytellä elämänsä läpi pelkäämättä, että yhteiskunta kääntää selkänsä, jos siiveniskut eivät kannakaan. Passi on aarre, joita ulkomailla oppii arvostamaan.