Omaksi pomoksi

Teksti Elina Venesmäki

Luovan työn tekijä: mitä jos lopettaisit löysässä hirressä roikkumisen?

Emmi Kantti kirjoittaa blogissaan, miten hänellä on jälleen päättynyt pätkätyö, eikä uudesta ole tietoa. Niin aina.

Olen ollut juhlistamassa lukuisia vakinaistamisia – joita on useimmiten edeltänyt vuosien epävarmuus milloin milläkin syyllä perustelluissa pätkätöissä. Itsekin olen viettänyt pätkäelämää vuosikausia. Jännittävin työsuhde oli osa- ja määräaikainen tarvittaessa töihin tulevan sopimus. Vaikka moni työ ei välttämättä edes ole ollut mitenkään unelmien täyttymys, sen loppuminen on harmittanut aina, jos lähtö ei ollut itsestä kiinni.

Nyt olen freetoimittaja, yrittäjä siis, enkä menisi pätkätöihin enää kuin todella hyvästä syystä. Ratkaisu tuntuu hyvältä. Minulla on koko ajan muutamia asiakkaita, eikä elanto ole kiinni varsinaisesti yhdestäkään. Minun ei tarvitse pelätä, mitä teen, jos pomo päättääkin saneerata juuri minut. Minun ei myöskään tarvitse miettiä, olenko tyytyväinen juuri tässä työpaikassa vai pitäisikö siirtyä jonnekin muualle – voin kokeilla uusia juttuja ja säilyttää vanhasta sen, mikä toimii. Saan päättää loma- ja työaikani ainakin jossain määrin itse. Minun ei tarvitse kinuta lyhennettyä työviikkoa (mihin työnantajat eivät ikinä suostu), vaan voin halutessani siirtyä tekemään sellaista.

En ehdota ratkaisuksi pätkätyöongelmaan, että kaikki irtisanoutuisivat töistään ja alkaisivat sanella itse työnsä ehdot. Yrittäjyys ei sovi kaikille, ja työn tekeminen kivassa porukassa voi olla mukavaakin. Ja on rentoa, kun palkka juoksee myös sairaspäivinä tai jos laiskottaa. Mutta joka tapauksessa välillä tuntuu vain ihan älyttömän hyvältä – vaikka tiedän, että työnantajani säästävät vain rahaa ulkoistamalla töitä toimituksilta meille freelancereille. Jonkinlainen illuusio vapaudesta tähän kuitenkin liittyy.

Mutta mistä ratkaisu pätkätöiden ongelmaan löytyisi? Sitä en tiedä. Aika usein olen kuullut ehdotettavan, että työn epävarmuudesta pitäisi maksaa vakautta enemmän. Nythän nimenomaan pätkätöiden tekijöiden neuvotteluasema on kaikista huonoin, kun kukaan ei kuitenkaan uskalla pyytää lisää liksaa.

En ole koskaan kuullut, että tätä ehdotusta olisi kehitelty eteenpäin, mutta jos jollakin on ideoita, kertokaa! Miten ne vakituiset työntekijät mahtaisivat suhtautua siihen, että parin kuukauden pätkäläisillä olisi parempi palkka? Tai entä jos oma palkka laskisi vakinaistamisen jälkeen?

Kommentoi Facebookissa
Lasten Festarit 2018
Helsinki liikkuu