Kuin menetettyä profeettaa

Teksti Satu Taskinen

Jörg Haiderista puhutaan kuin hengellisestä johtajasta.

Olin alunperin suunnitellut kirjoittavani aivan jostain muusta aiheesta kuin Itävallan äärioikeistosta. Jörg Haider pani elämässään merkittävämpienkin ihmisten konseptit sekaisin, joten aiheesta vielä kerran.

Itävallan kohuttu äärioikeistolaispoliitikko Jörg Haider kuoli yllättäen liikenneonnettomuudessa toissaviikon lauantaina. Kärntenin kuvernöörinä rakastettu ja juuri pidetyissä eduskuntavaaleissa vaalivoittajaksi yltänyt Haider kuoli yhtä dramaattisesti kuin oli elänytkin.

Aivan ensiksi onnettomuuden syyksi epäiltiin sabotaasia. Olihan hän suututtanut monet ihmiset sanomisillaan ja vastikään saavuttanut taas suuren äänimäärän. Hyvin pian kuitenkin selvisi, että yhtenä syynä auton suistumiseen tieltä oli huomattava ylinopeus, 142 km tunnissa sallitun 70 sijaan.

Sitten tutkittiin kulkuväline: ei sabotaasia. Volkswagen Phaeton-merkkinen auto oli ollut aivan kunnossa ja vain muutaman kuukauden vanha. Tosin mallin myyttinen nimi ennakoi vähän liiankin hyvin kuljettajansa kohtaloa.

Seuraavaksi selvisi, että Haider oli ollut 1,8 promillen humalassa, kun onnettomuus tapahtui. Kaiken kukkuraksi poliittisen uransa aikana vähemmistöryhmiä vastaan intohimoisesti taistellut Haider oli juonut itsensä humalaan juuri Klagenfurtin homoseksuaalien suosimassa baarissa.

Jörg Haideria pidettiin faniensa keskuudessa kaikista parhaana maakuntansa edustajana. Hän oli ”der beste Kärnter”. Äänekäs totuudenpuolustaja Haider ei tosiasiassa ollut Kärtenistä alunperin kotoisin ollenkaan. Sen sijaan hän ehti olla kyllä 32 vuotta naimisissa ja kahden tyttären isä.

Haiderin ympärillä tapahtuu Kärntenin osavaltiossa parhaillaan myytinrakentamista. 25 000 ihmistä saapui hänen hautajaisiinsa suremaan tai uteliaisuuttaan. Jos joku toinen olisi ajanut tuolla tavalla toiset vaarantavaa ylinopeutta, kaikki lehdet kirjoittaisivat ”Rikollinen!”. Sen sijaan Haiderin perhe uhkaa oikeusjutulla sen vuoksi, että promillemäärä ylipäätään paljastettiin.

Fasistisissa ryhmissä tärkeää on yhteisiä arvoja tukeva luja lojaalisuus ja ystävyys. Haiderin muistokirjoituksissa esiintyvät entisten tai nykyisten puoluetovereiden natseilta tutut sanat sanat ”kunnia” ja ”uskollisuus”.

Fasismissa on kyse rajaamisesta, me-hengestä, elitismistä ja oman joukon sisällä vahvistuvasta rakkaudesta, joka ammentaa toisten vihaamisesta. Haiderin kuoleman jälkeen on ollut hyvin usein puhe sovinnosta ja siitä, kuinka palavasydäminen Haider kaikin puolin oli. Hänet tunteneiden ihmisten mukaan hän oli mies, jolle mikään muutos ei voinut olla tarpeeksi nopeaa ja joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

Poliittisten veljien ja siskojen Haiderista käyttämät sanat ja hänen kohdistuvat tunteet tuovat mieleen ennemmin jonkin uskonnon tai hengellisen liikkeen johtajan kuin maallisen poliitikon. He surevat häntä kuin menetettyä profeettaa.

Entinen puoluetoveri ja varakansleri Susanne Riess-Passer kuvaili radiohaastattelussa Haideria mieheksi, joka rakasti ihmisiä. Kysyn vain, ketkä kaikki Haiderin rakkauden arvoisia ihmisiä sitten olivat?

Haiderin sanomisista vuosien varrelta:

”Kolmannen valtakunnan työllisyyspolitiikka oli kunnollista. Siihen teidän hallituksenne Wienissä ei edes kykene.”

”Niin te kuin minä tiedämme, että itävaltalainen kansakunta oli alkujaan epäsikiö, ideologisesti epäsikiö, sillä kansalaistunto on yksi asia ja kansalaisuus toinen.”

”On hyvä, että maailmassa on vielä kunnon ihmisiä, joilla on luonnetta. Jotka suurimmassa vastatuulessa seisovat vakaumuksensa takana ja ovat säilyneet sille tähän päivään asti uskollisina.” – Haider Waffen-SS:stä.

”Lasaruksen jälkeen on minun ylösnousemukseni uskoakseni silmiinpistävin tarina.” – Haider eduskuntavaalivoiton jälkeen syksyllä 2008.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu