Näyttökuva 2017-04-19 kello 11.26.58

Kulttuuriseinä on Voiman verkkolehden tarjoama vapaa kulttuurikritiikkien julkaisupaikka. Sivulla julkaistaan pääasiassa muuta kuin Voiman toimituksellista materiaalia. Seinällä voi julkaista myös omia, aiemmin muualla julkaistuja kirjoituksia. Kulttuuriseinän päätavoitteena on saada huomiota teoksille, jotka muuten saattaisivat jäädä mediakatveeseen.

Voit julkaista Kulttuuriseinällä oman arviosi itseäsi elähdyttäneestä elokuvasta, teatteriesityksestä, konsertista, äänitallenteesta, kirjasta tai muusta kulttuuriteoksesta klikkaamalla tästä.

Suomalaisen fasismin ikoninen airut

Suomalaisen fasismin ikoninen airut

Mustan lipun alla. Elias Simojoen elämä ja utopia.

Mika Siironen, Atena, 2017

☆☆☆☆




Elias Simojoki (1899–1940) oli kiistelty äärikansallismielinen herättäjäsaarnaaja, Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) perustajajäsen, Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kansanedustaja ja vuonna 1936 lakkautetun Sinumustat-nuorisojärjestön puheenjohtaja.

 

Mika Siironen käy läpi karismaattisen kansankiihottajan elämänkaarta körttiläisen pappisperheen pojasta sisällissodan valkoiseksi soturiksi, hurmahenkiseksi Aunuksen sotaretkeläiseksi, kiihkeäksi ylioppilaspoliitikoksi, suosituksi virkapapiksi sekä kansallismielisyyden ikoniksi. Teos kuvaa myös persoonana ristiriitaisen Simojoen uran ja maineen romahdusta hänen jäätyään kiinni Viron vallankaappauksen vehkeilystä.

 

Kirja on kiinnostavimmillaan käsitellessään Simojen uskonnollisuuden ja nationalismin välistä yhteyttä ja jännitettä sekä hänen suhdettaan valkoisesta ääriajattelusta poliittisen urakehityksensä myötä etäisyyttä ottaneeseen Urho Kekkoseen.

 

Erityisen elävästi kirjasta välittyvät aikalaisten kuvaukset Simojoen vaikuttavista puhelahjoista. Hänen hyvinkin vahvoin ilmauksin venäläisiä ja kommunisteja vastaan suuntauneiden poliittisten puheidensa vaikuttavuus ammensi retorisesti ja dramaturgisesti paljon körttiläisestä saarnaperinteestä, sen synnintunnosta ja pelastukseen johtavasta armosta.

 

Simojoen kuolemastakaan ei dramatiikkaa puutu: monia ihmisryhmiä syvästi vihannut sotapappi kaatui talvisodan rintamalla auttaessaan hevosta oman henkensä uhalla .

 

Teos taustoittaa oivasti myös sitä, miten suomalainen äärioikeistolaisuus oli ja on sen itse vaalimista mielikuvista huolimatta hyvin vastaavaa kuin fasismin versiot muualla Euroopassa.