saara cantell | naisten päiviä

Uimahallin saunassa paljastuvat ne salatut elämät, joista ei koskaan kerrota julkisesti. Uutisten vanhat naiset ovat karujen tilastojen mykkää kuvituskuvaa, apaattisina hoitokotien vuoteissa makaavia.

Mummot uimahallin saunassa heittelevät löylyä vikkelin rantein, kiukaaseen katsomatta. Pudottavat nuoremmat naiset lauteilta kuin sanat suustansa, vesihöyryn sihahdusten tahtiin. Ojentelevat polviaan, rapsuttavat muhkeita vatsojaan, naaman kurtut lämmössä pehmenneinä. Kauniina ja rohkeina kuin puupenkin pinta.

Uimahallin saunassa paljastuvat ne salatut elämät, joista ei koskaan kerrota julkisesti. Uutisten vanhat naiset ovat karujen tilastojen mykkää kuvituskuvaa, apaattisina hoitokotien vuoteissa makaavia. Katseet tyhjinä kuin Afrikan nälkäänäkevillä lapsilla.

Vain mainoksissa mummot hymyilevät, harmaa tukka kauniisti kiharoilla. Turvallisesti esiliinan takaa tai vähän hupaisasti höpsähtäneinä.

Median nainen on nimetön myös jokapäiväisenä palstantäytteenä pahoinpitelyn ja raiskauksen uhrina. Tai käsittämätön kasvoton hirviö, lapsensa tappava epätoivoinen äiti.

Julkisuudessa äänen saa nainen, jolla on siihen sopivat kasvot. Kuvalehtien maailma on häkellyttävän kaunis. Miten paljon ihania nuoria naisia tähän maahan mahtuukaan. Mutta mitä täydellisempi ulkomuoto, sen tarkemmin raportoidaan myös puutteet. Etunimeltä tutuista kaunottarista me tiedämme tarkkaan vartalon virheet: karsastuksen, vinon hymyn, vääränkokoiset rinnat.

Onneksi kaikki on korjattavissa. Plastiikkakirurgian kulta-aikana pienet tytöt oppivat lukemaan uuden opetuksen vanhoista saduista. Tuhkimon siskopuolten suurin virhe oli silpoa pelkästään jalkansa. Prinssin saadakseen on nykynaisen oltava valmis paljon enempään. Ja minkä muun saamista elämässä kannattaisi yhtä kiivaasti tavoitellakaan?

Tytöt kuntosalin laidalla nousevat vuorotellen vaa’alle honteloin jaloin, kädet arpia täynnä. Peilaavat itseään kaikista katseista, etsivät kaupoista sopivia kasvoja. Pieninä ja pelokkaina kuin konsonantin kulmat.

Eivätkä tytöt kuntosalin laidalta kohtaa koskaan uimahallin mummoja. Eivät he istu vieretysten saunan lauteilla nauramassa naisten juttuja. Eivät hikoile yhteistä juorunlämmintä höyryä. Pelkkä ajatuskin puistattaa. Tytöt kääntyvät kiireesti pois.

Kuka pysäyttäisi puristimen, jolla tytöt prässäävät itsestään paperikuvia? Missä ovat kaikki siskot, äidit, tädit näyttämässä mallia kaikenkokoisesta kolmiulotteisuudesta? Kertomassa kuinka hillitöntä, hauskaa ja hurjaa on kasvaa naiseksi? Mikä mieletön mahdollisuus.

Ja mikä seikkailu on vanheta, tulla vuosi vuodelta enemmän itsensä näköiseksi. Villiksi ja vapaaksi. Uskaltaa aina vain enemmän. Ottaa elämä käsiinsä tiukasti kuin löylykauhan varsi.

Saara Cantell, saara.cantell@kolumbus.fi

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu