Taiwanilaisen Yahon Changin teoksen Poetry of the Flow osat laskeutuvat sulavasti Palazzo Chiarmonte-Sterin seiniä myöten.
Nykytaidebiennaali Manifesta 12 kertoo tänä vuonna Sisilian pääkaupungista pakolaisuuden, luonnon ja paikallisten ihmisten näkökulmasta.
Manifesta-biennaalin juuret juontavat vuoteen 1993. Kylmä sota oli juuri päättynyt, kommunismi kaatunut ja Eurooppa alkanut integroitua. Ensimmäinen biennaali järjestettiin kolme vuotta myöhemmin Rotterdamissa.
Nykytaidetapahtuman perustavana ajatuksena on heijastella geopoliittisia, taloudellisia, sosiaalisia sekä kulttuurisia muutoksia sekä ottaa paikalliset yhteisöt mukaan teosten valmistamiseen. Biennaalin tapahtumapaikka vaihtuu joka kerta.
Sisilian pääkaupungissa Palermossa järjestettävä 12. Manifesta käsittelee eurooppalaista identiteettiä maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen keskellä. Millaisia vaikutuksia näillä on eurooppalaisiin kaupunkeihin?
Monelle Afrikasta lähteneelle Sisilia on tänä päivänäkin pala taivasta. Useimpien siirtolaisten matka jatkuu sieltä eteenpäin. Ne, jotka jäävät, pyrkivät sulautumaan kaupunkiin niin hyvin kuin mahdollista.
Kansojen liikkeitä demonstroidaan Forcella de Setan arabityylisessä linnassa infotauluin ja valopistein, joiden tieto tulee Naton reaaliaikaisesta seurantajärjestelmästä. Italialaisen Lorenzo Pezzanin ja amerikkalaisen Charles Hellerin teos Liquid Violence esittää katsojalle Välimeren muodon saarineen ja rantaviivoineen. Videoinstallaatio näyttää myös merellä liikkuvat alukset.
Videolla esitetyt raportit paljastavat myös hinnan, jonka sotilasliitto Nato käyttää ihmisten liikkuvuuden rajoittamiseen päivittäin – summa on useita miljoonia.
Irlantilaisen John Gerrardin video näyttää itävaltalaisen moottoritien varresta paikkaa, johon pysäköidyn rekan konttiin tukehtui kolme vuotta sitten 71 Iranin, Irakin ja Syyrian pakolaista. Sveitsiläisen Uriel Orlowin videoilla afrikkalaiset nuoret miehet muistelevat omaa pakotarinaansa ja isoäiti 90-luvun alussa syntynyttä mafiavastarintaa.
Vuonna 1789 perustetun kasvitieteellisen puutarhan alueelle sijoittuu kahdeksan taiteilijan teoksia otsikolla Planetary Garden. Nimi viittaa ranskalaisen puutarhurin Gilles Clémentin nimitykseen maailmasta. Hänen mukaansa humanismilla on maailmassa puutarhurin rooli.
Jättipuiden, upeiden kukkien ja lampien keskellä kolumbialaisen Alberto Barayan kokoama herbaario käyttää hyväkseen taksonomian eli tieteellisen luokittelun estetiikkaa ja kuvaa, miten kaupan tai uskontojen liikkeet ovat vaikuttaneet siihen, mitä kasveja viljellään.
Taiteen avulla voi myös konservoida eli palauttaa maahan katoamassa olevia lajeja. Näin tekee Sisiliassa syntynyt mutta Suomessa pitkään asunut Egle Oddo, joka on kerännyt siemeniä vanhoista sisilialaisista kasveista. Collective Intelligence -ryhmän näyttelyssä esitellyn projektin tarkoituksena on yhteistyössä Palermon yliopiston kanssa estää aavikoitumista. Istutusajankohtaa odotellessa Oddo valmistaa kokoelmastaan amuletteja, jotka symboloivat hedelmällisyyttä.
Relaatiotaiteessa paikallisuus otetaan huomioon paikallisten ihmisten kautta. Marjatta Ojan videohaastattelujen tavoitteena on vahvistaa paikallisten muistoja alueista, jotka altistuvat ilmastonmuutokselle ja urbaaneille visioille.
Slovenialainen Saša Nemec on puolestaan liikkunut ompelukoneensa kanssa eri puolilla Trapanin maakuntaa ja ottanut korjattavaksi paikallisten tuomia vaatteita.
Maanjäristyksen aikainen pormestari Ludovico Corrao otti missiokseen rakentaa kaupunki uudelleen taiteen ideoin. Vasemmistolaisena senaattorinakin toiminut Corrao perusti Orestiadi-säätiön, joka järjestää teatterifestivaalia ja ylläpitää kahta taidemuseota.
Kesällä 2018 säätiön residenssissä asusti joukko Collective Intelligence -ryhmän taiteilijoita. Heihin lukeutuva dokumentaristi Antti Ahonen koetti saada telepaattisen yhteyden vuonna 2011 murhattuun Corraoon.
Ahonen ja äänitaiteilija Timo Tuhkanen testasivat kummitusten kanssa kommunikointiin tarkoitettuja laitteita myös Poggiorealen autiokaupungin kujilla, joita koirat kaihtavat. Tuhkasen mukaan outoja asioita tapahtui, Ahonen on niistä vaitonaisempi.
Gibellinan näyttelyssä esillä olevat kommunikointilaitteet demonstroivat kielen orgaanista kasvua vastakohtana sen rationalistiselle kehittymiselle. Taiteilijat toivovat saavansa otteen myös vanhoista kansan viisauksista, joiden avulla he haluavat kollektiivisesti synnyttää kokonaisvaltaisemman kuvan erilaisista todellisuuksista.
