Philip Lymbery on Compassion in World Farming -organisaation toiminnanjohtaja sekä Farmageddon -kirjan kirjoittaja.

Elämää tehotuotannon jälkeen

Ruokajärjestelmästämme on hävinnyt yhteys luonnon kiertokulkuun. Ruuan tuotanto on tehdasmaista toimintaa, jonka seuraukset ovat hälyttäviä.  

Kun Philip Lymbery oli teini, hän näki esitelmän nimeltään Älä katso, täältä tulee päivällisesi. Esitelmä opetti Lymberylle, kuinka tuotantoeläimet elävät. Sen yhteydessä esitettiin vaikuttavia videoita, jossa kanoilla oli enemmän tilaa uunissa kuin eläessään, sikoja pidettiin niin pienissä aitauksissa, etteivät ne mahtuneet kääntymään, karjaa säilytettiin kasvattamoissa, joissa niille syötettiin viljaa ruohon sijaan. Lymbery suuttui. Nuorta lintuharrastajaa ahdisti erityisesti nähdä kuinka kanoja pidettiin niin pienissä häkeissä, etteivät ne edes mahtuneet oikomaan siipiään.  

Esitelmän taustalla oli tuotantoeläinten hyvinvointiin keskittyvä järjestö nimeltään Compassion in World Farming. Nykyisin Lymbery on tämän maailmanlaajuisen organisaation toiminnanjohtaja. Samalla on myös kansainvälisesti arvostettu kirjailija, joka on kirjoittanut juuri suomennetun kirjan Farmageddon. Siinä hän yrittää auttaa ihmisiä ymmärtämään globaalin ruuantuotannon solmuista verkkoa, sen vaikutuksia ja tulevaisuutta. 

 

Farmageddonissa on avattu solmuja ja osoitettu ettei tehotuotanto ole vain eläinten ystävien ongelma. “Jos emme tee jotain, riistämme tulevilta sukupolvilta mahdollisuuden tuottaa ruokaa itse”, Lymbery painottaa. Tehotuotannon tulisi nousta keskustelun ytimeen puhuttaessa ruuantuotannosta. 

“Ruokajärjestelmämme lännessä, ja kasvavasti globaalisti, on siirtymässä yhä enemmän tehdasmaiseen tuotantoon, joissa eläimet otetaan luonnosta, niityiltä ja laaksoista pysyvästi sisälle, häkkeihin, karsinoihin ja parsinavettoihin. Ratkaisu voi vaikuttaa tilaa säästävältä idealta, mutta ei ole. Sitä varten tulee valjastaa suuria alueita viljelysmaata jostain muualta, jolla tuotetaan eläimille rehuksi esimerkiksi viljaa ja soijaa. Sen seurauksena syötämme niin paljon soijaa ja viljaa tuotantoeläimille, että hukkaamme 4 miljardin ihmisen ruuat”, Lymbery kertoo.  

Kaikesta maatalousmaasta 83 prosenttia käytetään eläintuotantoon, vaikka eläintuotteista saatavat kalorit ja proteiinit ovat pieni osa ruokavaliotamme. Sen lisäksi että tällä maa-alalla oltaisiin voitu kasvattaa ruokaa ihmisille, niin eläimille syötetään myös suoraan ihmisten ravinnoksi kelpaavaa ruokaa.  

Väestön kasvaessa lihan kulutus nousee. Tällä hetkellä se tarkoittaa myös eläintuotannon laajentamista. Tästä on Lymberyn mukaan syytä olla huolissaan. 

 

Eläintuotanto on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen kiihdyttäjistä. Laajeneva eläintuotanto ajaa myös villin luonnon ahtaalle, kaventaa lajien elintilaa ja horjuttaa ekosysteemien tasapainoa. Lymbery kertoo kirjassaan luonnon monimuotoisuuden hälyttävästä hupenemisesta. Etenkin linnut ja mehiläiset ovat huventuneet dramaattisesti.  

Samaa kertoo WWF:n tuore Living planet –raportti, jonka mukaan selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2014. Suurimmat syyt eläinten määrän vähenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset. Maata raivataan maatalouden tarpeisiin karjalaitumiksi sekä rehun tuotantoon. Ylikulutus ja maankäyttö yhdessä aiheuttavat kaksi kolmasosaa eläinten määrän vähentymisestä 

“Jokainen voi vaikuttaa omassa elämässään kolme kertaa päivässä ruokavalintojen kautta. Avainasemassa on syödä vähemmän lihaa ja maitotuotteita. Jotkut valitsevat kasvis- tai vegaanisen ruokavalion, joka on loistava vaihtoehto eläimille, ihmisille ja maapallolle. Jotkut ovat avoimia tasapainoisempaan ruokavalioon”. 

 

Lymberyn kirja on suunnattu suurille suurelle yleisölle, ja ensimmäisenä askeleena hän neuvookin syömään enemmän kasveja. Jos käyttää eläintuotteita, tulee suosia luomua tai vapaasti laiduntanutta. Näin eläimet ovat saaneet elää luonnollisemmissa olosuhteissa ja ne on kasvatettu luontoa kunnioittaen eikä sitä vastaan. 

Tehotuotanto sen sijaan on Lymberyn mukaan esisiemme ajattelua, jolla pyrittiin korjaamaan ongelmia viime vuosituhannella, ja joka jo silloin osoitti suuria ja vakavia seurauksia. Tehotuotannosta on kehittynyt maailman vakavin eläinoikeuskysymys, se on valtava luonnonvaraisten lajien sukupuuttoon ajaja ja tuhoaa maapallomme ekosysteemejä, joiden varassa kaikki elämä on.  

“Vieläkin huolestuttavampaa on kuinka tehotuotanto vahingoittaa maaperäämme. Jos maaperän köyhtyminen ja eroosio jatkuu nykyisellä vauhdilla, on ihmiskunnalla jäljellä enää 60 vuoden sadot”, Lymbery toteaa YK:n arvioon perustuen.

Lymberyn mukaan ruuantuotannon muutos on välttämätöntä. Hänen mielestään on kyse enää siitä, toimimmeko luonnon kantokyvyn ja hallitsemattoman ilmastonmuutoksen pakottamana vai muutammeko itse yhteiskuntaamme kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tulevaisuutta, jossa suurten tehotuotantotilojen sijaan panostetaan pieniin sekatiloihin, luonnon ja eläinten kunnioittavaan kohteluun sekä jatkuvasti vähenevään lihan, munien ja maitotuotteiden kulutukseen. 

“Muutoksen tulee tapahtua politiikan tasolla, sen täytyy tapahtua kansainvälisesti, minkä takia katsommekin YK:n suuntaan ja valtioihin. EU:n valtioiden tulee pyrkiä yhteiseen ruokapolitiikkaan, joka kannustaa luonnonvaraiseen sekamaatalouteen, jossa eläimet palautetaan niiden luonnonmukaiseen elinympäristöön ja kasvatetaan eläiminä tuotantotehtaiden sijaan. Samalla maaperä saa ravinteensa luonnollisen kierron kautta, eikä se tarvitse kemiallisia torjunta-aineita”, Lymbery vaatii. 

“Me olemme uskoakseni viimeinen sukupolvi, jolla on valta ja mahdollisuus antaa perintönä jälkeläisillemme saamisen arvoinen maailma, Lymbery kertoo painokkaasti.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu