”Vitun peruna!”, ”Suomi suomalaisille, kurkut takaisin Himalajalle!”

Näitä huutoja emme kuule mamme turuilla ja toreilla tai Rautatientorin Suomi ensin -teltalla. Emme, vaikka ympärillä onkin vierasperäisiä tulokkaita. Toiset tulokkaat ovat tervetulleempia kuin toiset.

Taiteilija Kalle Hamm on tutkinut teoksissaan yli vuosikymmenen ajan muuttoliikkeitä ja hakenut ihmisten liikkumisille rinnastuksia kasvimaailmasta. Samoin kuin ihmiset vaihtavat maisemia, myös kasvilajit siirtyvät maasta toiseen, maanosasta toiseen. Rinnastusten avulla hän on tehnyt valtarakenteita näkyviksi.

Yhdessä Iranista Suomeen paenneen Dzamil Kamangerin kanssa toteutetussa Emigranttitarha-projektissa Hamm esitti 26 Suomeen kulkeutunutta – tai useammin varta vasten tuotua – vieraskasvilajia, joista monet ovat muuttuneet osaksi arkipäiväistä elämäämme.

”Kyllä se on kannanotto maahanmuuton puolesta. Haimme kasvien kautta vaan hieman poeettisempaa metaforaa”, Hamm kertoo työhuoneellaan Helsingin Vallilassa.

Kesällä 2017 Hammin ja Kamangerin Paperittomien puutarha on esillä Riihimäen taidemuseon ja poliisiaseman yhteisellä pihalla ja museon parvella.

Alkujaan ajatus maahanmuuttajalajeista lähti liikkeelle Hammin ja Kamangerin kahvipöytäkeskusteluista. Vuodesta 2006 jatkunut teema on sittemmin saanut monia muotoja vesivärimaalauksista pieniin viljelmiin, ja kasvien tuottamasta äänestä levytetyn albumin. Perusajatus on kuitenkin pysynyt samana.

”Haitallisten vieraslajien tarha -teoksessa meitä kiinnosti erityisesti se, että millä perustein Maa- ja metsätalousministeriö on julistanut neljä lajia haitallisiksi. Ja on nimenomaan julistanut ne ei-toivotuiksi Suomeen”, Hamm kertoo.

”Ovat haitta kasvualueidensa virkistyskäytölle”. ”Alentavat kiinteistöjen arvoa”. ”Valtaavat hallitsemattomalla kasvulla elintilaa maamme alkuperäisiltä lajeilta ja pahimmassa tapauksessa syrjäyttävät ne täysin”. Ministeriön perusteet kuulostavat perin samanlaisilta kuin ”maahanmuuttokriittisessä” keskustelussa käytetyt argumentit.

Paperittomien puutarhaa varten taiteilijat puolestaan salakuljettivat Suomeen lainvastaisesti EU:n ulkopuolelta 14 kasvilajin siemeniä. Rinnastus ihmissalakuljetukseen ei ole kaukaa haettu.

”Minua kiinnostaa kovasti myös avaruuteen lähetetyt kasvit ja painottomuustutkimukset sekä Mars-valmistelut sun muut.”

Osana kasveihin tutustumisen prosessia, Hamm havahtui siihen, että kuten maahanmuuttajilla, myöskään kasveilla ei tavallisesti omaa ääntä ole. Hän kuitenkin törmäsi 1920 ja -30-luvuilla Intiassa kehitetty ja sittemmin Neuvostoliitossa jatkojalostettuun tekniikkaan, jossa kasvien sisäiset sähköimpulssit muutetaan ääneksi.

”Halusin antaa äänen näille ’toisille’. Kasveille, jotka edustavat sitä toiseutta.”

Hamm äänitti kasvien elämää kiinnittämällä niihin joko karhunleuoilla tai piikeillä kaksi johdinta. Nuo johtimet oli rakennettu tavallisista rca/miniplugi-johdoista, joita tavallisesti käytetään vaikkapa tietokoneen kaiuttimien kytkemiseen. Johdon toisen pään Hamm kytki kiinni nauhuriin joka muutti sähkövirran automaattisesti ääneksi.

”Yleisin saamani kysymys on muuten, että miltä marihuana kuulostaa. En tiedä, mutta tiedän, miltä oopiumunikko kuulostaa.”

Kasvit kuulostavat keskenään hyvinkin erilaisilta ja Paavoharju-yhtyeestä tuttu Lauri Ainala sävelsi Hammin nauhoittamasta äänipankista Immigrant Garden -levy. Levylle ei ole tuotu mitään ulkopuolisia ääniä, kaikki on kasveista peräisin.

”Ne alkuperäiset äänet ovat aikamoista stratosfääripörinää. Kyllähän tässä on suuri huumoriaspekti, mutta myöskin vakava pointti. Tarkoituksena on saada yleisö katsomaan tuttua maailmaa vähän uudesta vinkkelistä.”

Immigrant Garden löytyy esimerkiksi Spotifystä ja perunan äänimaisemaa voit kuunnella klikkaamalla tästä. Ja vaikka sävellystyön myötä kappaleisiin on löytynyt rakenne, ei kannata olettaa  swengaavaa discomuskua. Meno aika happoista, jos toki myös erittäin kunnollista.

Kalle Hamm & Dzamil Kamanger: Paperittomien puutarha. Riihimäen taidemuseo 17.6. – 1.10.
Lauri Ainala & Kalle Hamm: Immigrant Garden. Helmi Levyt 2014.

Kalle Hammin haastattelu julkaistu alkujaan Voima-lehdessä 8/2014.