Poliisi ei välttämättä oikein osaa somea. Veroja välttelevä pizzeria on kuitenkin löytynyt sattumalta, ja se todellakin myy lättyjä alle kuudella eurolla.

Nyt kun olemme pari päivää kauhistelleet ulkomaita myöten poliisin harmaan talouden vastaista kampanjaa, on jo korkea aika pohtia sitä, mitä tehtiin, miten tehtiin ja mitä saimme selville.

Ensinnäkin pieni kömpelyys poliisin sometiimiltä on sikäli ymmärrettävää, että ”Talousrikostutkijat Anne ja Jutta” aloittivat hommissaan vasta äsken. Tämä #pizzagate oli heidän ensimmäinen ulostulonsa. Ei ehkä ihan ymmärretty, että sosiaalinen media reagoi asioihin vauhdikkaasti.

Ehkä jäi huomioimatta se, että jengi on ihan oikeasti hiilenä hallituksen päätöksestä leikata poliisin talousrikosten tutkinnasta ja puukottaa suomalaisyhtiöiden veronkiertoa tutkivan Finnwatchin rahoitus. Noin esimerkiksi.

Tämän jälkeen voisi käyttää tuokion siihen, että mietitään tytöttelyä. Onhan meillä entuudestaan nettipoliisi, joka esiintyy sukunimestä johdetulla lempinimellään, mutta ei poliiseja ole tavattu sinutella. On Reinikainen ja Maria Kallio, Aarnio ja mitä näitä nyt onkaan.

Oikeastaan ainoat etunimellä esitellyt poliisit, joita minulla tulee mieleen ovat poliisikoiria – ne ovat aina Severeitä tai Manuja tai jotain. Ja nyt meillä on sitten Anne ja Jutta. Ei tässä ihan kiiluvasilmäinen feministi tarvitse olla nähdäkseen tilanteen hieman höpsönä.

Näistä tytöttelyistä tulee poikkeuksetta mieleen tämä video. Tiedä sitten miksi.

No niin, että huonosti meni noin niinku viestinnällisesti. Mutta entäs se substanssi?

Kyllä minä ymmärrän, että viranomaiset haluavat muistuttaa kansalaisia siitä, että veronkiertoa tapahtuu kaikkialla ja se on osa arkista elämää. Små saker är stora saker. Ehkä se kuluttajakansalaisten toimeliaisuudenkin (siis ilmiantojen) toivominen menee sinne vahinkolaariin – ehkä poliisille ei vain tullut mieleen, että monet pitävät ajatusta toisiaan kyttäävistä ja vasikoivista kansalaisista hieman DDR:nä.

Mutta jotain hyvääkin tästä kampanjasta seurasi. Esiin nousi ainakin yksi verojen maksamisesta laistava pizzeria – eikä kyse ole mistään pikkutekijästä, vaan kunnon vonkaleesta. Sosiaalisessa mediassakin jaettiin vitsinä Kotipizzan mainosta, jossa kaupitellaan pizzaa hintaan 5,90 euroa. Kuvan tarkoituksena oli tietenkin osoittaa esitetyn ”alle kuuden euron pizza on veronkiertoa” -väitteen naurettavuus, mutta se osui vahingossa yllättävän lähelle maalia.

Kotipizza on Pohjoismaiden suurin pizzaravintolaketju ja yhtiön ja sen omistajan välistä rahaliikennettä on hoidettu tavalla, jota voisi epäilemättä kutsua vero-optimoinniksi. Veronkiertoahan se ei ole, koska ammattilaiset ovat huolehtineen toiminnan lainmukaisuudesta.

Kotipizzan perustaja Rabbe Grönblom myi vuonna 2011 Kotipizza-yhtiöt pääomasijoittaja Sentica Partnersille. Grönblom jäi yhtiön vähemmistöosakkaaksi, mutta luopui lopuistakin omistuksistaan vuonna 2014. Viime kesänä Kotipizza listautui Helsingin pörssiin.

Tutustumalla Kotipizza Groupin lehdistötiedotteisiin paljastuu yhtiön omistus- ja rahoitusjärjestelyistä vaikka mitä kiinnostavaa.

On tärkeää huomioida, että tässä yhteydessä puhutaan tosiaan Kotipizza Groupista eikä yksittäisistä Kotipizza-franchise-yrittäjistä. Pizzerioita pyörittävät yrittäjät toimivat perin juurin erilaisilla askelmerkeillä ja monet heistä ovat syyttäneet ravintolaketjun johtoa kohtuuttomista sopimusehdoista, rahanahneudesta ja huonosta johtamisesta. Nämä yrittäjät pyörittävät niitä ravintoloita Kotipizza Groupin keskittyessä rahojen liikutteluun.

Listautuessa Kotipizza oli raskaasti alikapitalisoitu, eli yhtiöstä oli siirretty varoja ulos. Tämä onnistui muun muassa maksamalla yhtiön ostaminen 30 miljoonan joukkovelkakirjalainalla, jonka korko on 8 prosenttia (kun euribor pyörii nollan nurkilla), sekä 7,4 miljoonan euron osakaslainalla, jonka korko on 7 prosenttia.

Jos toimittaja nytten yrittää ymmärtää asian, niin on tapahtunut seuraavaa: Yhtiö on ostanut itse itsensä itseltään ja rahoittanut tämän osittain ottamalla osakaslainaa itseltään. Juridisestihan se ei näin yksinkertaisesti kuitenkaan mene ja järjestelyyn liittyy useampikin yhtiö, mutta noin periaatteessa.

Korkojen maksun jälkeen yhtiö tekee noin nollatulosta, jolloin veroja ei tarvitse maksaa. Liikevaihto on ollut kolme edellistä tilikautta noin 52 – 54 miljoonaa euroa ja liikevoitto 4 – 5 miljoonaa euroa. Verotettava tulos on kuitenkin lainojen koroilla tiputettu 246 000 – 1 524 000 euroon.

Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuinen tai edes harvinainen järjestely. Ei ole harvinaista, että yhtiö ottaa samaan konserniin kuuluvalta tai muuten likeiseltä taholta – usein huomattavan – korkeakorkoista lainaa, maksaa sitten lainan korkoja ja samalla hävittää verotettavan tuloksen. Näissä järjestelyissä lainojen korot maksetaan tavalla, joka minimoi verot tai maksetaan ne maahan jossa verottaja hellii yrittäjää kuin paratiisissa.

Veroja Kotipizza on maksanut liikevaihdosta ja -voitosta viime vuosina 181 000 – 573 000 euroa vuodessa.

Listauksen jälkeen Kotipizza Group osti osakeannista saamilla rahoilla ja uudella lainalla 30 miljoonan euron joukkovelkakirjalainansa takaisin 103 prosentin ylikurssiin – ja maksoi lainasta 31 miljoonaa euroa alkuperäisen 30 miljoonan pääoman päälle.

Osakaslainaa jäi Senticalta, ja se muunnettiin osakkeiksi. Näiden osakkeiden arvonnousu on verotonta tuottoa kommandiittiyhtiömuotoiselle rahastolle.

Osakeannista saadut rahat ovat Kotipizza Groupille täysin verottomia. Tänä vuonna yhtiö on listautumisen kuluista johtuen ollut tappiollinen ja veroennakot palautetaan.

”Kotipizza Groupin tuloverot 31.1.2014 päättyneellä tilikaudella olivat 0,2 miljoonaa euroa, ja ne laskivat 0,4 miljoonaa euroa eli 66,7 prosenttia verrattuna 0,6 miljoonan euron verohyvitykseen 31.1.2013 päättyneellä tilikaudella.”

Olisiko tässä se pizzeria, jota poliisin ja verottajan kannattaisi kuumottaa? No ei tietenkään. Tämä on kaikki täysin laillista ja asiakas saa aina kuittinsa. 

Maan hallitus ei kuitenkaan ole sanoilla tai teoilla viestinyt olevansa halukas puuttumaan vero-optimointiin tai veronkiertoon. Syitä tälle on epäilemättä monia, joista osa voi liittyä aitoon uskoon näkymättömän käden erehtymättömyydestä ja markkinoiden itse itsensä korjaavista mekanismeista. Ja osansa asiassa saattaa olla silläkin, että hallituksen istuvista ministereistäkin [] osa on henkilökohtaisestikin osallistunut varsin suoraviivaiseen verovälttelyyn.

Jotta emme olisi yksipuolisia, on asiallista huomioida myös kotipizzakaupan toinen osapuoli, Sentica Partners. Se on suomalaisiin yrityksiin keskittynyt yksityinen pääomasijoitusyhtiö, jonka keräämien rahastojen sijoittajista löytyy muun muassa valtion pääomasijoitusyhtiö Suomen teollisuussijoitus oy sekä keskinäiset eläkevakuutusyhtiöt Ilmarinen ja Etera.

Julkisen ja puolijulkisen rahan ollessa mukana pelissä on kansalainen pakotettu pohtimaan, kuka ukottaa ja ketä. Jos valtion pääomasijoitusyhtiön ja meidän veronmaksajien eläkkeistä huolehtivien yhtiöiden omistama firma optimoi veroja, voittaako veronmaksaja?

Ehkä nämä kuviot tosiaan ovat liian monimutkaisia ja etäisiä poliisille (toimittajista puhumattakaan). Ehkä meidän kannattaisi huhuilla näissä veron kierto- ja vero-optimointiasioissa poliisin sijaan poliitikoille. Ja ostaa pizzamme sieltä, mistä halvimmalla saamme – niinhän rationaalinen kuluttaja tekee.

——-

KIITOKSET: Artikkelin taustoittamisessa on hyödynnetty luvalla Sampsa Harion ansiokasta Facebook-päivitystä aiheesta. Onneksi Harlo on valmis tekemään yksityishenkilönä sen, mitä me toimittajat emme aina oikein osaa. EDIT: Kotipizza Groupin joukkovelkakirjalainaa ei otettu Sentica Partnersilta vaan Tukholman pörssistä.