Keskustelussa ilmastonmuutoksesta yksilön kyvyttömyys toimia täydellisesti tulkitaan mieluusti täydelliseksi epäonnistumiseksi. Myös sillä näyttää olevan vaikutusta, esittääkö vaatimuksia muutoksesta nuori tyttö vai iäkäs mies.

Olen seurannut kiinnostuneena keskustelua Greta Thunbergin Yhdysvaltojen matkan alla ja aikana. On tullut selväksi, että tuollaisen kilpaveneen rakentaminen ja käyttäminen on resurssi-intensiivistä puuhaa ja siksi Greta on ihan huijausta.

Oho. Ihan putosi monokkeli silmältä.

En epäile hetkeäkään kilpapurjeveneiden rakentamiseen ja käyttämiseen liittyvän paljonkin ongelmallisia työvaiheita. Ja epäilemättä moinen rikkaiden harrastus tuo mukaan kaikenlaista saastuttavaa matkustelua. Olisi kuitenkin hieman höpsöä esittää ko. veneen valmistuksen ja käyttämisen päästöjen olevan yksin Gretan harteilla. MTV Uutiset ehdottaa Gretan synniksi jopa hänen purjehduksen starttia seuraamaan saapuneiden toimittajien ja kiinnostuneiden matkat (joita ei kuulemma ole varmastikaan tehty polkupyörillä).

Itse näkisin asian niin, että Greta osoittaa toiminnallaan, että vakiintuneet käytännöt voi muutta ja että lentäminen ei välttämättä ole ainoa mahdollinen keino ylittää valtameri. Tietenkään kukaan ei esitä, että tässä kaikki hankkisimme oman kilpapurjeveneen lomamatkoja varten. Esimerkin kannustamana vakiintuneet käytännöt ovat kuitenkin helpommin kyseenalaistettavissa ja tämä on arvo itsessään.

Asioiden ei siis välttämättä ole pakko jatkua samalla tavalla hamaan maailmanloppuun saakka.

Kannattaa myös muistaa, että pelkästään henkilökohtaisilla kulutusvalinnoilla ei tätä nykyistä yhteiskuntaa pysty muuttamaan. Henkilökohtaisilla valinnoilla on tietenkin oma vaikutuksensa ja niiden kautta voi myös lähettää viestin sekä palveluntarjoajille että poliitikoille. Tarvitaan kuitenkin julkista keskustelua rakenteista, tarvitaan kannustamista ja tarvitaan halua nähdä asiat toisin.

Yleensäkin on pähkähullua esittää vaatimuksia siitä, että vaikkapa juuri ympäristökysymyksiin liittyviä epäkohtia kritisoivien henkilöiden pitäisi elää totaalisen hiilineutraalia elämää, oikeuttaakseen kritiikkinsä. Meidän yhteiskuntamme on rakennettu sellaiseksi, että eipä moinen onnistu nykyisellään, vaikka kuinka yrittäisi. Ja tämä onkin vaatimusten keskiössä. Mikään ei muutu, mikäli ympäristön tilasta huolestuneet kömpivät maakuoppaan juuria syömään, koska se vasta olisikin ekoteko.

Tietenkin kaikki eivät ole halukkaita näkemään asioita toisin. Silloin voi keskittyä siihen, että yhden henkilön pyrkimykset toimia järjestelmän rajoissa kestävällä tavalla eivät ole sellaisina skaalattavissa koko ihmiskuntaa koskeviksi. Tämä antaa sitten itsellekin luvan olla yrittämättä.

Samalla tähän ilmastokeskusteluun liittyvässä keskustelussa on yksi kiinnostava viestintuojiin liittyvä puoli. Täysin omiin havantoihini perustuvalla näppituntuvalla sanoisin, että monet sellaiset tahot, jotka ovat raivostuneet Gretan ilmastonmuutokseen liittyvien kommenttien kohdalla ovat sitä mieltä, että Pentti Linkola on kyllä tosi oikeassa ja ihan asiaa puhuu hän.

Eli siinä, missä Gretan (ja kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n, tiedemaailman noin laajemminkin sekä lukuisten ympäristöjärjestöjen) viesti on punaviherhaihattelua, niin Linkolan nihilistiset ja semi-fasistiset arviot ovat ihan hyviä. Tämä on sikäli ihan kiinnostavaa, että Linkolan viestit ympäristöön liittyen ovat olleet vuosikausia hyvinkin yhteneväisiä (meidän) viherpiipertäjien viestien kanssa. Eli onko jälleen niin, että media is the message ja itse viestiä tärkeämpää on se, kuka sen välittää?

Ehkä Linkolan tekee helpommin lähestyttäväksi viherallergikoille se, että hänen – varsin radikaalit – ratkaisuehdotuksensa ovat olleet sovitettavissa omaan arvomaailmaan. En kuitenkaan oikein hahmota, kuinka on samalla mahdollista ylistää Linkolan viesti ja kyseenalaistaa Gretan viesti ympäristökriisistä.

Tai, no, onhan se tietysti ihan eri asia, jos vaatimus elämäntapamme muuttamisesta tulee keski-iän ohittaneelta mieheltä eikä teini-ikäiseltä tytöltä.