Ass ’n’ titties, niillä se kauppa käy ja ainoastaan tiukkapipot urputtavat.

Seksi mainoksissa ja myynninedistämisessä puhuttaa vuodesta toiseen. Toisen nipottavat, ja toiset epäilevät nipottajia tiukkapipoiksi. Jotkut tyytyvät olemaan hiljaa. Toisinaan löytyy myös niitä, jotka intoutuvat kommentoimaan mainoksia julkisesti ja tarvittaessa röyhkeästikin.

Kesän lähestyminen näkyi Lontoon metroasemilla muun muassa Protein Worldin The Weight Loss Collection -lisäravinteiden mainosjulisteina. Mainoksissa poseerasi bikininainen, ja niissä tiedusteltiin jättikirjaimin ”Oletko rantakroppakunnossa?”

Ihan kaikki eivät tästä innostuneet.

Sosiaalisessa mediassa kuohui, ja mainoksia korjattiin. Pyöräytettiinpä myös vetoomus mainosten pois vetämiseksi – allekirjoituksia kertyi heti kättelyssä kymmeniä tuhansia. Sosiaalisessa mediassa saatiin myös Protein Worldin vastaus : Twitterissä firman edustaja ilmoitti Englannin olevan ”plösöjä symppaava kansakunta”. Toimitusjohtaja puolestaan ilmoitti haastattelussa, että firman mainoksia kritisoineet ovat terroristeja.

Eihän tämä Protein Worldin kamppis mitenkään ainutlaatuinen ole. Ehkä hieman keskimääräistä provosoivampi. Ja sellaisena hyvä välietappi pohtia kehityssuuntia. Pikainenkin vilkaisu mainoskuvastoon tekee selväksi sen, että seksi myy. Tai ainakin sen, että mainostajat kuvittelevat näin olevan. Myös Suomessa. Tampereella järjestettiin hiljattain Hod Rod & Rock -automessut, jossa normaalien varikkotipujen ohessa oli menekinedistämishommissa myös ilmeisen alaikäisiä teinityttöjä.

Vaikka vähäpukeiset naiset kuuluvat laitettuja autoja esittelevien autotapahtumien ja -lehtien vakiokuvastoon, niin tämä alaikäisten käyttäminen provosoi kommentteja myös alan sisältä. Messuilla työhommissa ollut kilpa-autoilija Emma Kimiläinen dumasi touhun sosiaalisessa mediassa ja Iltalehdessä.

”Työnantajan moraali tässä on kyseessä. On laillista, muttei järkevää tai missään mielessä sopivaa palkata alaikäisiä tyttöjä miehille suunnattuun seksistiseen myynninedistämiseen”, hän selventää.

Kimiläinen korostaa hyväksyvänsä sen, että vähäpukeiset naiset ovat iso osa tuning-kulttuuria. “Se on ihan ok niin kauan, kun he ovat täysi-ikäisiä.” Kimiläinenkin siis näyttää määrittelevän toiminnan lähtökohtaisen seksistiseksi, mutta aikuisille sopivaksi. Selvä. Voi asian näinkin nähdä, ja ehkä naispuolisen kilpa-ajajan liikkumavara on rajoitettu.

Iltalehdellä puolestaan ei ollut mitään ongelmia jakaa Kimiläisen haastattelun perään juttuja Miss Hod Rod -kilpailijoista (SEXI-WAU. KATSO KUVAT!). Iltalehden kauhistelu seksismistä on mahdollisesti yhtä uskottava kuin helsinkiläisen persuedustajan hiljattain otsikoihin noussut aloite Tom of Finland -patsaasta.

Seksismiä voi lain puitteissa mainoksissa viljellä ja paljasta pintaa messuilla esitellä. Mutta kannattaako se? Yksi esimerkki seksismin – ja seksin – toimimattomuudesta saatiin viime vuonna, kun IT-alalla toimivan Frontback-yhtiön markkinointipäällikkö Spencer Chen julisti, että booth babet eivät toimi.

Booth babet, eli messuosastoilla päivystävät tsubut ovat autoalan lisäksi vakioratkaisu myös esimerkiksi peliteollisuuden ja viihdeteknologian tapahtumissa.

Chen tutki muutaman vuoden ajan messuilla normaalien booth babe -edustuksella varustettujen myyntiosastojensa suoriutumista sellaisia osastoja vastaan, joille ei palkattu noita ”markkinointitapahtumakonsultteja” (Chenin mukaan kirjanpidossa käytetty termi) vaan myyntityön ammattilaisia. Tutkittavat osastot olivat hänen edustamansa firman omia, joten myytävät tuotteet olivat identtisiä. Tarkkailtuaan osastojen suoriutumista rinnakkain kävi ilmeiseksi, että vaikka naiskauneus kyllä herätti huomiota, ei se johtanut merkityksellisiin asiakaskontakteihin tai myynteihin. Tissit siis kiinnostivat, mutta eivät myyneet.

Voisimme kuvailla Chenin koetta tosielämän A/B-testiksi (A/B-testi on testi, jossa vertaillaan rinnakkain kahta vaihtoehtoa ja katsotaan kumpi pelittää). Osastot, joihin palkattiin myynti-/edustushenkilöt ammattitaidon, ei kuppikoon perusteella, suoriutuivat poikkeuksetta paremmin.

Chenin otos ei tietenkään ole kattava, mutta eivät hänet huomiot totaalisen hulluilta vaikuta. Pitäisiköhän samaa kokeilla laajemminkin? Sitä odotellessa kuluttajakansalaiset voivat tietenkin korjailla omatoimisesti niitä mainoksia, joiden kokevat ylittävän soveliaisuuden rajat. Mallia voi ottaa vaikka legendaariselta – ja jo julkisuudesta vetäytyneeltä – Princess Hijabilta.