Kuvat: Maria Mastola

Otaniemi on miehisen kulttuurin linnake, mutta vähitellen sitä revitään kohti 2000-lukua. Välillä taiteen ja vandalismin avulla. Jalankulkutunnelin seiniä koristaa metroaiheinen maalaus. Espoon Otaniemen Teekkarikylässä sijaitseva maalaus ei ole ole tuore, vaikka alueella eletäänkin juuri nyt metrotyömaan keskellä. Kuvan maalasivat tiettävästi Luolamies-seuran jäsenet vuosituhannen taitteessa, tiettävästi luvatta. Luolamiehet vastaavat myös Julkku-vappulehdestä. Tunnelin teos viittaa jo tuolloin eläneisiin suunnitelmiin länsimetrosta. Samalla kun oikea metro sai maalauksen kiinni, aika taisi ajaa maalauksen ohi. ”Teos alkuperäisessä olemuksessaan antaa viestin, että seksuaalinen häirintä on hyväksyttyä. En sano, että teekkareiden mielestä se on hyväksyttyä, mutta naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä miesvaltaisilla ja teknisillä aloilla on valitettavan yleistä”, toteaa Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun opiskelija Maria Mastola. Metroteoksessa esiintyvien naishahmojen tehtävänä on lähinnä tissitelineenä toiminen ja pyllyn tarjoaminen puristeltavaksi. Vaikka kuinka vedottaisiin vitsi-vitsiin ja huumoriin, tämä ei vastaa kaikkien näkemystä soveliaista sukupuolirooleista. Mastola kävi omin luvin vandalisoimassa – tai korjaamassa – kyseisen teoksen. Eikä kyseessä ollut hetken mielijohde. ”Ajattelin, että ei minun eikä kenenkään muunkaan tarvitse sietää tuollaista. Olen syksystä asti miettinyt mitä sille voisi tehdä, ja hämmästellyt miten kukaan ei ole puuttunut siihen aikaisemmin.” Mastolan teko herätti odotetusti tunteita. ”Taikki ei ole edes siirtynyt vielä Otaniemeen ja nyt jo sieltä tulee jotain feministipellejä töhrimään paikkoja… Voi vittusaatana”, julisti Iiro V. Facebookissa Teekkarikylän markkinat -seinällä. Sen rakentavampi ei ollut myöskään Anssi H:n kommentti osana samaa keskustelua: ”Tervetuloa vaan Otaniemeen taikkilaiset, ette arvaa minkälaista kusiaispesää on tullut sohaistua…” Mastola on suhtautunut tähän palautteeseen rauhallisesti. Rakentavaakin viestiä on onneksi tullut.

Muita tapauksia  Mastolan tempaus ajoittui herkkään ajankohtaan: Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen Aalto-yliopistoksi on herättänyt tunteita. Kulttuurien törmäys on melkoinen. Kauppislaisten rahoja on jo tunnetusti piilotettu säätiöiden suojiin muiden aaltolaisten tavoittamattomiin. Vapun jälkeen julkisuuteen on noussut myös muutama muu esimerkki teekkarikulttuurin ja naisten yhteensovittamisen näennäisistä vaikeuksista. Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntija Lotta Aarikan blogikirjoitus Miten Otaniemi teki ihmisestä feministin herätti melkoisen someraivon. Aarikan Facebook-tili onnistuttiin sulkemaan määräajaksi tekemällä siitä perusteettomia ilmoituksia Facebookin ylläpidolle. Kuraa satoi niskaan blogin kommenttiraidalla ja hieman muuallakin. Julkisuuteen nousi myös tamperelaisen teekkarin, Laura Kulman, kesätyöhakemukseensa saama vastaus: ”Meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu.” Kulma julkaisi palautteen yrityksen nimeä mainitsematta, mutta kyseinen yhtiö – Metsä Group – tuli omatoimisesti ja asiallisesti julkisuuteen. Yhtiö tuomitsi työntekijänsä kommentin.   Taide muutoksen airuena Nämä tapaukset ovat vain yksittäisiä esimerkkejä laajemmasta ongelmasta. Mastola uskoo, että taiteella on suuret mahdollisuudet olla asenneilmapiirin muuttaja. ”Musiikin ja esittävän taiteen puolella esimerkkejä on lukuisia. Julkinen veistos- ja kuvataide ovat kuitenkin hieman konstikkaita, koska niihin liittyy mielikuva pysyvyydestä. Staattisuus tekee julkisesta taiteesta hieman varovaisen ja varman. Uskon, että yhdessä saamme luotua sellaisen visuaalisen ympäristön, joka palvelee tämän päivän arvomaailmaa.” Huomionarvoista on myös se, että Mastola ei suinkaan piilotellut tekemisiään. Hän julkaisi Facebookissa kuvan teoksesta ennen ja jälkeen korjauksen ja perusteli tekemisensä. ”Informoin asiasta professoreitani ja esiinnyin omana itsenäni, koska mulla ei ole mitään hävettävää. Nimi ja kasvot myös tekevät meistä ihmisiä ihmisten keskellä.”   Yhdessä uutta Mastola itse alleviivaa, että hänen tekonsa tarkoituksena ei ole luoda vastakkainasettelua teekkareiden ja taikkilaisten välille. Kuten Lotta Aarikka ja Laura Kulmala, Mastolakin haluaa pitää keskustelun keskiössä vallitsevan kulttuurin, ei yksilöä. ”Pyrin aktivistina ennen kaikkea olemaan sillanrakentaja. Ajoittain koen, että se on ihan helvetin haastavaa. Ja aina se ei tietty onnistu, jos ajatusmallit ovat valovuosien päässä toisistaan. Silloin ei voi jatkaa keskustelua, koska yhteinen kieli puuttuu. Ketään ei voi pakottaa ajattelemaan.” Ilmeisesti ajatusmallit kuitenkin ovat jossain määrin yhteensovitettavissa. Tulevaisuus näyttää lupaavalta. ”Nyt ollaan alustavasti sovittu, että tehdään teekkareiden kanssa kokonaan uusi teos tuohon tunneliin. Tuntuu hiton hyvältä. Toivottavasti en vaan ole yltiöoptimisti tämän asian kanssa.” Kohti parempaa tulevaisuutta siis mennään. Vaikka väkisin.