2000-luvulla meemit ovat muuttuneet erottamattomaksi osaksi sosiaalisen median kuvastoa. Ne kommentoivat uutisia ja ne herättävät ajatuksia. Ne ovat myös osa sodan työkalupakkia, niiden avulla taistellaan mielistä.
Helmikuussa 2022 Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti meemikamppailun, jollaista ei ole sosiaalisesssa mediassa ennen nähty. Tuttua kuitenkin on, että omia ylistetään ja vastustajalle nauretaan.
Vaikka jo vuosien ajan Putinin trollitehtaat ovat aiheuttaneet harmia lännessä, näyttäisi Venäjä jääneen häviölle tässä kamppailussa. Tähän tulkintaan saattaa tosin vaikuttaa myös länsimaisen tarkastelijan perspektiiviharha.
”Olemme emotionaalisesti paljon vastaanottavaisempia Ukrainasta tulevalle viestinnälle”, toteaa tutkijatohtori Saara Särmä, joka tutkii meemejä työkseen.
Kenen lauluja laulat?
Meemien tekijät jäävät usein tuntemattomiksi, ja aina motiivitkaan eivät ole ilmeisiä. Joitain arvioita voidaan kuitenkin esittää havaituista muutoksista.
”Venäjän hyökättyä esimeriksi koronarokotteiden vastainen propaganda ja tutkijoita riivaava viestittely näyttäisi vähentyneen. Ovatko Putinin trollitehtaat siirtyneet myllyttämään uusia aiheita? Ovatko paukut menneet nyt sisäiseen viestintään? Sillä voi spekuloida”, Särmä pohtii.
Jo vuosia esitetyt arviot siitä, että Putin on järjestelmällisesti pyrkinyt nakertamaan luottamusta tutkimuksen ja median kaltaisiin demokratian peruspilareihin, näyttäisivät saavan tukea huomiosta. Särmän mielestä olisikin kiinnostavaa tietää kuinka suunnitelmallisesti tätä strategiaa on rakennettu jo vuosia.
Toisinaan jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle.
Venäjän hyökättyä berliiniläinen riippumattomaksi julistautuva mediatoimisto Redfish laski liikkeelle kartan, jossa oli merkitty useita eri maissa 48 tunnin sisällä tehtyjä ilmaiskuja. Kartta levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa. On tietenkin totta, että kaikki kartalla nähdyt konfliktit ovat aitoja ongelmia, mutta tällä kertaa meemin tekijän tarkoituksena oli ohjata yleisön huomio pois juuri Ukrainan konfliktista. Redfishin kytkökset Kremliin paljastuivat jo vuosia sitten, mutta harva moista hektisessä somehulinassa huomaa.
”Venäjän ja Ukrainan sota ei ole vain voimapoliittinen kamppailu. Tämä on tarinankerrontasotaa. Nähtäväksi jää, mitkä tarinat jäävät elämään pitkällä aikavälillä. Taatusti monessa paikassa mietitään parhaillaan, että jos sota osuu omalle kohdalle, niin mitä tarinaa silloin aletaan kertoa”, Särmä toteaa.
Tutkimusta sodan kuvista
Monet sodat muistetaan ikonisista kuvista. Toinen maailmansota muistetaan Iwo Jiman saarelle lippua pystyttäneistä Yhdysvaltain sotilaista ja Vietnamin sota napalmin polttamasta tytöstä. Yhdysvaltain hyökättyä Irakiin vuonna 2003 Irakin tiedotusministeri Muhammad Sa’id al-Sahhaf esiintyi median edessä toistuvasti ja toisteli viestiä, että kaikki on ihan kunnossa samalla kun Yhdysvaltain tankit vyöryivät lähemmäksi. Comical Ali -meemissä al-Sahhaf seisoo kädet levitettynä ja kuva on varustettu vaihtuvalla tekstillä, jossa selitetään jotain ilmeistä kriisiä pois. Venäjän hyökkäys Ukrainaan tullaan ehkä muistamaan venäläisten hylkäämästä tankista, jota hinaa ukrainalainen traktori.
Tähän kuvastoon Saara Särmä pureutuu Meemien merkityksellistämää maailmanpolitiikkaa -tutkimuksessaan. Tutkimus on temaattista jatkoa väitöstutkimukselle, jossa Särmä analysoi muun muassa Iranin ydinaseohjelman liittyviä meemejä. Jos vuonna 2008 kansainväliseen konfliktiin liittyvät meemit pääsivät yllättämään, on nykyään selvää, että konfliktin leimahtamista seuraa aina meemien vyöry.
”Vuoden 2008 Iranin ohjuskokeesta tehtiin paljon meemejä, ei tosin paljon nykymittapuulla. Silloin oli vielä mahdollista jäljittää meemien alkuperä ja hallita kokonaiskuva. Sittemmin meemien kierto, eli kuinka kauan meemiä jaetaan, on nopeutunut. Nyt meemi voi kiertää vain tunteja.”
Välillä vanhatkin meemit palaavat. Hyökkäyksestä Ukrainaan on tehty versioita jo lähes unholaan painuneesta Hitler kuulee -meemistä. Perikato-elokuvan pätkässä bunkkerissaan piilotteleva Adolf Hitler raivoaa tappion hetkellä alaisilleen, ja samalla videon tekstityksiin on laitettu milloin mitäkin oikeaan dialogiin liittymätöntä – kuten vaikka keskustelua Ukrainan mutaisiin peltoihin uponneista panssarivaunuista.
Tästäkin Hitler kuuli.Hajanaisen todellisuuden sirpaleinen peili
Vaikka meemit ovat sosiaalisessa mediassa levitessään vaikeasti ennakoitavia ja arvaamattomia työkaluja, ovat ne näkyvä osa kansainvälisestä politiikasta käytävää keskustelua. Meemeissä paikalliset ja globaalit narratiivit limittyvät. Meemit antavat hajanaisen kuvan kokonaisuudesta, mutta myös käsityksemme maailmasta on hajanainen. Tätä sirpaleista kasaantuvaa kokonaisuutta Särmäkin pyrkii omassa tutkimuksessaan hahnmottamaan ja ymmärtämään.
”Se, mitä me arjessa tiedämme kansainvälisestä politiikasta, on hyvin fragmentaarista ja sattumanvaraista. Monet tietävät aiheista ainoastaan meemit. Jos haluat tietää lisää, pitää itse mennä googlettelemaan, että mitäs hittoa tämä”, Särmä toteaa.
Sirpaleisuudessaan meemit kertovat laajemmistakin keskusteluista. Kommunikaatio ihmisten välillä on sekavaa ja ristiriitaista.
”On järkevää seurata sitä, mitä meemeissä tapahtuu, mutta auttavatko ne meitä luomaan jonkun selityskehikon maailman tilasta?”, Särmä kysyy ja vastaa heti perään: ”Tuskin. Mutta onhan se jo itsessään kiinnostavaa, mitä tarinoita kerrotaan.”
Vaikka vuodet vierivät ja sodat ja uutiset muuttuvat, pysyvät tarinat usein samoina. Vain viitekehykset vaihtuvat.
”Traktorimeemit uusintavat ikiaikaista Daavid ja Goljat -asetelmaa. Siinä näkyy, miten me ymmärrämme konflikteja, miten sympatiamme heräävät, kenen puolelle asetumme. Tämä meemi herättää suomalaisissa ajatuksia talvisodasta.”
Huumori murtaa puolustukset
Saara Särmän tutkimusmenetelmää voi kutsua virtuaaliseksi etnografiaksi tai netnografiaksi. Tutkiessaan hän seuraa meemiyhteisön keskusteluja ja osallistuukin niihin.
Tutkimusmateriaali purskahtaa usein esille arvaamattomasti ja nopeasti, yleensä kriisin tai konfliktin myötä. Viime vuosina meemejä ovat synnyttäneet erityisesti koronapandemia, vallankaappausyritys Capitol-rakennuksessa Yhdysvalloissa ja nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
”Huumori menee defenssien läpi. Hyvin vakavistakin asioista voi viestiä huumorin avulla. Mutta tietenkin tietynlaiselle huumorille on aina oma yleisönsä ja se vaatii lukutaitoa – varsinkin mitä monimutkaisempaa huumori on”, Särmä selittää ilmiötä.
Vaikka vakavien aiheiden keskellä meemit saattavat vaikuttaa vähäisiltä, ei niitä kannata jättää huomiotta. Kyse on erittäin tehokkaasta tavasta välittää tunteita, vaikka kaikki eivät vakavilla asioilla hassuttelua pidä sopivana. Suojausten murtamisen ohella huumorilla voi olle myös muita hyödyllisiä käyttötarkoituksia.
”Vaikka meemeillä ei olisikaan varsinaista vaikutusta maailmanpolitiikkaan, huumori ja nauru auttavat meitä jaksamaan vaikeina aikoina. Sekin on tärkeää.”
Lisää huomioita meemeistä ja niiden kautta käydystä keskustelusta voi lukea Meemit, sirpaleita todellisuudesta -artikkelista.