Opiskelijajärjestön tekemä parodia yliopiston logosta johti nuhteisiin ja tavaramerkkilailla pelotteluu.

Onko yliopisto järjiltään, mikäli se pelottelee opiskelijoita yliopiston uudistukseen liittyvän keskustelun käymisestä? Mahdollisesti, mikäli yliopiston kaltaista instituutiota yleensäkään voi moisella sanalla kuvailla.

Viva, eli Tampereen yliopiston vihreä vasemmisto -yhdistys on yliopiston ylioppilaskunnan päättävissä elimissä vaikuttava puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö. Viva on osallistunut monien muiden Tampereen yliopistoon liittyvien tahojen ja henkilöiden ohella keskusteluun siitä, kuinka Tampereen yliopiston eeppinen yhdistymis- ja uudistumishanke on mennyt – ja ehkä erityisesti kuinka se on mennyt pieleen.

Yksi osa tätä keskustelua on nyt noussut omituisen huomion kohteeksi. Vivan vuonna 2018 julkaisema parodia yliopiston uudesta logosta on ylittänyt hienoisella viiveellä jonkin huomiokynnyksen ja nyt yliopisto lähestyi Vivaa uhkaavansävyisellä kirjeellä:

”Hei!
Vivan julisteet kampuksilla (ja sama kuvitus verkkosivuilla) ovat aiheuttaneet kyselyjä meidän suuntaamme. Myös tunnuksen liittäminen poliittiseen toimintaan on aiheuttanut hämmennystä. Vaikka toteutuksenne on kieltämättä luova, on yliopiston logon kasvo-osan käyttö irrotettuna muusta logosta ja sen muokkaaminen kielletty. Lisäksi tunnuksemme käyttöä suojaa tavaramerkkilaki.
Pyydämmekin teitä lopettamaan merkin käytön tällä tavalla, ja poistamaan jo levitetyt kuvat kampuksilta sekä verkosta välittömästi.
Lisätietoa brändiä koskevista ohjeista on saatavilla mm. Intran käsikirjan kohdissa Brändi ja visuaalinen ilme sekä Oppaat ja ohjeistukset.”

Vivassa koetaan, että tämä viitattu logoparodia kuuluu hyvinkin sen sanan- ja taiteenvapauden piiriin. Sen edustaja oli myöskin yhteydessä Häiriköt-päämajaan, jossa jaetaan tämä näkemys. Se, että yliopisto puuttuu näin opiskelijoiden istituutiosta käymään keskusteluun ei ole mairittelevaa yliopiston itsensä kannalta.

Vivan puolesta tapausta kommentoi Ilona Taubert.

”Olemme vastanneet viestin lähettäneelle yliopiston henkilöstön jäsenelle, että emme aio poistaa kahden vuoden takaista vappukannanottoamme. Tuolloin julkaisemamme satiiri, jossa arvostelimme uuden yliopiston epädemokraattista hallintomallia Cthulhu-parodian keinoin, on nähdäksemme edelleen ajankohtainen. Tampereen yliopiston henkilöstö on vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan vahvasti nykyistä demokraattisemman hallinnon kannalla. Askelia demokratian edistämiseksi akateemisessa yhteisössämme ei siitä huolimatta ole otettu.”

Taubert jatkaa huomauttamalla, että ”avoimuus” on hiljattain nimetty yhdeksi yliopiston pääarvoista ja sen takia tämä myös logoparodiasta käytävä keskustelu on perusteltua tuoda julki.

”Uskomme, että yliopistoyhteisömme jäsenten tulee voida kritisoida omaa yliopistoaan sekä suoraan että tarvittaessa satiirin keinoin. Nähdäksemme tämä parodisointimme yliopistomme logosta lukeutuu tekijänoikeuslain 4 §:n mukaiseksi vapaaksi muunnelmaksi. Parodiamme logosta on paitsi alkuperäisessä kontekstissaan (osana kannanoton kuvitusta), myös visuaaliselta ilmeeltään niin kaukana yliopiston viestinnästä, että se menee huoletta sanan- ja taiteenvapauden piiriin. Tulkitsemme logomuunnelmamme uudeksi ja itsenäiseksi teokseksi, koska sitä ei voida sekoittaa yliopiston omaan brändiin, eikä se näin ollen voi rikkoa tavaramerkkilakia. Katsommekin, että yliopisto ei voi tavaramerkki- tai tekijänoikeuslakiin nojaten käskeä meitä poistamaan versiotamme.”

Yliopistouudistukeen liittyvä brändäys ja brändin rakentamis -operaatio on ollut värikäs ja monisyinen. Siihen on liittynyt paljon käänteitä, jotka ovat nostaneen keskustelua niin yliopiston sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Taubertin mielestä on kuitenkin erikoista ja huolestuttavaa, kuinka epätoivoiselta yliopiston viestintäsota brändinsä puolesta vaikuttaa.

”Kun kyse on pelkästä kognitiivista dissonanssia aiheuttavasta mainonnasta, brändääminen näyttäytyy meille lähinnä surkuhupaisana yrityksenä ylikompensoida yliopiston julkisuusongelmia. On kuitenkin kokonaan toinen asia pyrkiä rajoittamaan meille rakkaan yliopistoyhteisön luovaa mielipiteenilmaisua brändin nimissä.”

Vaikka yliopiston viestissä ei suoraan uhkailtu oikeustoimilla, on ymmärretävää, että juridiikan mukaan vetäminen herättää huolen moisesta. Taubert toteaa, että hänen edustamansa järjestö ei piennistä hätkähdä, mutta että tuntuu ikävältä vastaanottaa yliopiston hallinnolta viesti, joka ei ole kaukana oikeustoimilla uhkailusta.

”Emme koe, että organisaation johtamiskulttuurista tekemämme kaksi vuotta vanha satiirinen Facebook-päivitys on sen tason rike, että olisimme ansainneet yliopistomme taholta tällaista kohtelua. Olemme loppujen lopuksi pienehkö puoluepoliittisesti sitoutumaton harrastejärjestö, emmekä tee satiirillamme voittoa tai pyri esiintymään yliopiston nimissä. Sen sijaan meitä kiinnostaa kehittää yliopistoamme nykyistä avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi, ja sen vuoksi haluamme myös jatkossa nostaa yliopistollamme näkyviä ongelmia esille – ajoittain myös humoristisin keinoin.”

Taubert myöskin huomauttaa, että opiskelijoiden joukossa yliopiston halu varjella logoaan tarpeettoman valppaasti, on jo nyt yleinen vitsi. Opiskelijajärjestöjen uhkailu tavaramerkkilailla ei varsinaisesti auta asiaa. On myös hyvä huomata, että Vivan logoparodia tuskin on ensimmäinen lajissaan ja että opiskelijat ovat tehneet erilaisia versioita opinahjojensa logoista vaikka kuinka kauan.

Häiriköt-päämaja suosittelee aiheesta kiinnostuneita perehtymään Turre Legalin mainoon Parodia-sivustoon, jossa löytyy sitä juridiikkaakin hieman:

”Parodialla tarkoitetaan yleensä ivallista mukaelmaa, jossa viitataan johonkin olemassa olevaan teokseen selvästi havaittavissa olevalla tavalla. Parodia on merkittävä väline yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa ja aikalaisilmiöiden tarkastelussa, mutta parodiaa käytetään myös puhtaasti kaupallisessa tarkoituksessa.

Perinteisten kirjallisten ja taiteellisten teosten, niiden tekijöiden ja aiheiden ohella parodia voi kohdistua esimerkiksi tavaramerkkeihin, tavaramerkkien haltijoihin tai tavaramerkkeihin liittyviin ilmiöihin.

Euroopan unionin tuomioistuin on Deckmyn ja Vrijheidsfond-ratkaisussaan (C-201/13) todennut parodian olevan EU-oikeudellinen käsite. Parodia peruskäsitteenä tulkitaan näin ollen laajaksi.

Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan parodian tunnusmerkkien täyttymiseen riittää, että parodiassa viitataan alkuperäiseen teokseen ja ilmaisu poikkeaa selvästi alkuperäisestä. Lisäksi edellytetään, että parodia on huumorin tai pilailun ilmentymä.
—
Parodian erityistä asemaa voidaan perustella perustuslain 12 §:n turvaamalla sananvapaudella, johon kuuluu oikeus julkaista ajatuksia ja mielipiteitä kirjallisessa ja taiteellisessa muodossa sekä perustuslain 16 §:n taiteen vapaudella. Ilmaisu- ja sananvapaus ovat lähtökohtaisesti sisältö- ja välineneutraaleja.

Joskus alkuperäisen teoksen parodisointi voidaan oikeuttaa myös tekijänoikeuslain 22 §:n sitaattioikeuden nojalla. Vaikka oikeuskirjallisuudessa parodian on lähtökohtaisesti katsottu rajoittavan alkuperäisen tekijän yksinoikeutta, tekijänoikeuslaki ei sinänsä mainitse parodiaa tekijänoikeuden poikkeuksena.”