Pitäisikö meidän huolehtia siitä, että planeetta säilyy elinkelpoisena meille jatkossakin? EU:ssa ovat hissukseen tuumailleet, että se olisi tosiaan hyvä idea. Nyt työn alla onkin EU:n ennallistamisasetus, jonka tavoitteena olisi suojella 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista. Tämä sitten tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi sitä suojeltua metsäaluetta ei mennä lanaamaan nurin.

Tutkijat ovat käytännössä yksimielisiä siitä, ihmiskunnan on selvitäkseen pakko suojella myös metsiä. Kaikki eivät tästä viestistä tietenkään tykkää ja silloin levitetään mieluusti vastakkaisia näkemyksiä. Taloudelliset edut ovat hyvä motivaattori ja EU:n ennallistamishenke ymmärrettävästi kuumottaa monia.

Riippumaton openDemocracy uutisoi kuinka pohjoismaiset metsäyhtiöt ovat lobanneet EU-komissaareja vimmaisesti. EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen – jonka salkku ei edes liity suoraan metsiin tai luonnonsuojeluun – on saanut niin paljon vierailupyyntöjä, että EU-komissio ei edes luovuttanut tietoja kaikista vedoten tapausten suureen määrään ja siihen, että niiden kaikkien listaaminen olisi liian työlästä. Audiensseja ovat pyydelleet myös suomalaisia metsäyhtiöitä edustavat tahot ja turvekampanjastaan tunnettu Bioenergia ry. Komissaari Urpilaisen suuntaan on esitetty muun muassa toiveita siitä, että avohakkuiden rajoittamista mietittäisiin vielä uusiksi.

Mikä hätänä?

EU ei siis ole esittämässä ympäristön suojelemista silkkaa ilkeyttään ja kiusatakseen teollisuutta. Suojelutavotteiden taustalla on tieteellinen tutkimus ja kysymys on siitä, haluammeko elämäämme nykyisellään vielä tulevaisuudessakin jatkaa. Ongelman keskiössä ovat siis luontokato ja ilmastokriisi.

Ilmastokriisin seurauksia olemme nähneet äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyessä. Viime kesänä Euroopassa joet kuivuivat ja Palkistanissa katastrofaliset tulvat ovat aiheuttaneet mittaamatonta tuhoa.

Ilmastokriisin ohella huolta herättää tosiaan luontokato. Luontokadolla viitataan kaikkeen siihen luonnon monimuotoisuuden katoamiseen, jota me ihmiset olemme edistäneet. Luontokatoa tuottavat muun muassa tehomaatalous, kaivostoiminta, vesistöjen kalastaminen tyhjiksi ja metsien hakkaaminen sekä korvaaminen puupellolla. 

Kaikki nivoutuu yhteen ja ilmastokriisi edistää luontokatoa. Tutkijoiden mukaan elämme jo nyt kuudennen massasukupuuton aikakautta – eli olemme tuhovoimassamme sen dinosaurukset tuhonneen asteroidin veroinen vitsaus.

Vaikka meille suomalaisille on kerrottu meidän erityisestä luontosuhteesta, niin myös meidän toimet aiheuttavat tuhoa ja se näkyy kaukomaiden ohella myös kotona. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskus SYKEn julkaisemassa lajien uhanalaisuutta arvioivassa Punaisessa kirjassa lähes kolmannes kaikista Suomessa elävistä eläinlajeista kuuluu silmällä pidettävien ja uhanalaisten kategoriaan.

Puuhakkuutemme näkyy myös metsien puissa. Tutkijoiden mukaan olemme hakanneet metsiämme niin vimmaisesti, että jatkossa vuosittain metsissä on vähemmän ja vähemmän hakattavaa. Viime vuosina nähdyt vauhdikkaat kasvut ovat seurausta siitä, että sotien jälkeen Suomessa lanattiin metsää oikein urakalla – niin sanotusti tyhjennettiin pajatso – ja noiden hakkuiden jälkeen istutettuja metsiä on nyt kaadettu. Nyt se kortti kuitenkin alkaa tutkijoiden mukaan olemaan katsottu ja edessä on hitaamman kasvun aika. Mikäli jatkamme samoilla hakkuumäärillä, hupenevat metsät ja korkojen sijaan päädymme syömään pääoman. Tämä metsien kasvun hidastuminen on tietenkin huono uutinen teollisuudelle, jonka suunnalla on käynnissä parhaillaan useitakin suurin tuotantolaitoshankkeita. Tuotantolaitokset tietenkin tuottavat paalua omistajille ja työntekijöille, mutta hintana on sitten metsien katoaminen ja jossain vaiheessa ihmistenkin katoaminen.

BIOS-tutkimusyksikön Antti Maja kuvaili metsäluonnon yksipuolistumiseen johtavia tekijöitä seuraavasti.

”Kattavien selvitysten perusteella Suomen metsäluonnon yksipuolistumisesta ei ole mitään epäselvyyttä. Muutoksen suurin yksittäinen syy on metsätalous. Metsien hoitoa Suomessa ohjaa metsäteollisuuden tarve tietyn tyyppiselle puuraaka-aineelle. Se tarkoittaa kuusta ja mäntyä, ja kaikki muu on vähän tiellä.”

Yksipuolinen kysyntä johtaa siihen, että hakattujen metsien tilalle on istutettu puita juurikin yksipuolisesti ja tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Majavan mukaan monia metsiä voi hyvinkin kutsua puupelloiksi.

Kuka haluaa vastustaa planeetan elinkelpoisena pitämistä?

Kotimaassa EU:n ennallistamisasetusta ovat vastustaneet odotetusti juuri ne tahot, jotka perinteisesti ovat tämmöisiä vastustaneet. Vaikka maan hallitus on lähtenyt siitä, että ennallistamisasetus on hyvä hommeli, ei sen käsittelyä taatusti helpota keskustan vajoava kannatus. Pääministeri Sanna Marin muotoili asiasta tyyliin, joka jättäisi mahdollisuuden jarrutella sopimusta, mikäli kotimaan edun koettaisiin sitä edellyttävän. Tämä peruuttelu herätti myös vastalauseita muiden puolueiden edustajissa.

Vaikka poliitikkojen on aina vaikea myydä niukkuutta ja luopumista, voisi tämän tietenkin myydä niin, että tässä pelastetaan planeettaa meille itselle ja tuleville sukupolville. Nyt luonnon suojelua vastustavat tahot oikeasti myyvät meille luontokatoa ja ilmastokriisiä, vaikka etikettiin jotain muuta olisikin kirjoitettu. Samoin luonnon suojelemisen puolesta rehkivät voisivat miettiä, että saattaisivatko he myydä luopumisen sijaan jotain muuta – vaikka toivoa ja mahdollisuuksia.