Rauhan uskonto ja sananvapaus

Uskonnoista puhuttaessa kaikki ei ole ihan sitä, mitä voisi äkkiseltään kuvitella ja sosiaalisen median vapaus on näennäistä. Kaikkihan me tiedämme, että Raamattu opettaa rauhaa ja Koraani sotaa, eiköstä vaan?  Tämähän erottaa ylitsepääsemättömästi ”meidät” ”niistä” ja kulttuurien yhteiselo on suorastaan mahdotonta. Mutta eihän se niin oikeasti mene ja ennakkoasenteet ohjaavat ajatuksiamme enemmän kuin faktat, olemme kuitenkin vain ihmisiä. Samoin taidamme olla herkempiä näkemään virheitä muissa kuin itsessämme ja tunnistamme muihin kohdistetun propagandan paremmin kuin itseemme kohdistetun.
Onneksi välillä näemme väläyksen tästä ja saatamme ainakin hetkeksi korjata ajatuksiamme uuteen asentoon.
Tätä videota et näe Facebookissa koska fundamentalistit.
Nämä jätkät ostivat Raamatun, vaihtoivat siihen Koraanin kannet ja menivät kadulle lukemaan ohikulkijoille sitaatteja kirjasta. Kauhistunuttahan se kuulijakunta oli ja sitten pohdittiin kulttuurien törmäystä ja yhteiskuntaamme soveltumattomia ihmisiä.
Ja kyllä oltiin yllättyneitä, kun sitaatit paljastuivatkin Raamatun säkeiksi. Tässä kokeilussa on oma vinha opetuksensa.
Toinen vinha opetus löytyy siitä, että en pysty jakamaan tuota yläpuolella näkyvää videota Facebookissa. Se on ilmeisesti epäsovelias sisällöltään ja jako on estetty. Mistäköhän nyt tuulee? Ehkäpä fundisten suunnalta, jotka ovat käyneet klikkailemassa videota epäsopivaksi ja Facebook on automaattisesti estänyt videon jakamisen. Onkohan tämä sitä vapaaseen yhteiskuntaan kuuluvaa dialogia ja avoimuutta? Eihän Facebook oikeasti tarkasta jokaista valitusta erikseen ja riittävän moni ilmianto johtaa automaattiseen sulkuun. Suljettu taho joutuu sitten itse todistamaan syyttömyytensä, jos jaksaa ja näkee sen asianmukaiseksi. Sosiaalisessa mediassa vallitsee näennäinen vapaus, mutta se vapaus tapahtuu hyvin tiukkojen raamien sisällä. Ja harhautumiset niiden toiselle puolelle johtaa välittömiin seurauksiin, jotka eivät ole yhteensopivia demokraattisten periaatteiden kanssa. Aina välillä näemme myös vilahduksen tästä. Meillä siis näyttää olevan vapaus jakaa kissavideoita, mutta ei uskonnollisia videoita, jotka saattavat haastaa ihmisten ennakkoluuloja. Näinkö se meni?
Raamattu, Koraani, Raptori
Kertokaapas minulle, miksi uskonnoista ei saisi keskustella myös vähemmän vakavaan sävyyn? Ei kaikkien ole sitä pakko harrastaa, mutta ei sitä toisilta pitäisi kieltää vaikka ei itse innostuisikaan.
Ja joo, kyllä minä ymmärrän, että kaikki materiaali ei välttämättä ole soveliasta esimerkiksi Facebookissa jaettavaksi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei kuitenkaan olla edes lähellä mitään soveliaisuuden rajoja. Ainoastaan joidenkin uskonnollisia näkemyksiä on haastettu – ja se on kyllä nähdäkseni aina hyvä hommeli. Kenelläkään ei ole monopolia uskontoon tai siihen liittyvään keskusteluun.