2000-luvulla Euroopassa on käyty keskustelua Fortress Europe -ilmiöstä eli siitä, kuinka Eurooppa linnoittautuu erilleen muusta maailmasta. Keskustelu on lähtenyt siitä perusolettamuksesta, että Eurooppa ei ole vielä linnake.
”Jos joku vaatii Euroopan rajojen sulkemista, hän ei seuraa aikaansa. Rajamme on jo suljettu repivällä concertina-piikkilangalla. Kylmän sodan rautaesirippu oli leikkikalu verrattuna Euroopan nykyisiin raja-aitoihin”, taiteilija Riiko Sakkinen linjaa.
Sakkisen Rajat kiinni -näyttely Serlachius-museossa on ahdistava kokemus. Näyttelyssä hän kyseenalaistaa eurooppalaisten yhteiskuntien avoimuuden ja kiinnittää huomiota rakenteelliseen rasismiin, jota löytyy yhteiskuntien monista eri kerroksista. Sakkinen ei vaadi rajoja kiinni – hän toteaa niiden jo olevan kiinni.
Näyttelyä valmistellessaan Sakkinen kiersi yhdessä Serlachius-museon johtaja Pauli Sivosen kanssa tutkimassa raja-alueita, joiden kautta pakolaiset ja turvapaikan hakijat pyrkivät sisään Euroopan (kuviteltuun) onnelaan. Muun muassa Espanjalle kuuluvat ja Pohjois-Afrikassa sijaitsevat Ceutan ja Melillan eristetyt kaupungit, Kreikan saaristo ja hävitetyt pakolaisleirit Ranskassa piirsivät synkeän kuvan avoimeksi mielletystä länsimaisesta yhteiskunnasta.
Volgan lautturit. Vuonna 2016 Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita Venäjän kautta. Aluksi monet turvapaikan hakijat ylittivät rajan polkupyörällä, mutta vaikeuttaakseen rajan ylitystä, suomalaiset viranomaiset asettivat rajan ylittämiselle ehdoksi autolla ajamisen. Yksi näistä rajan ylityksessä käytetty auto, vanha Volga, päätyi Sakkisen näyttelyyn. Sakkisen Volgassa on hänen Syyriassa keräämää mainos- ja propagandakuvastoa sekä hänen Syyriassa tekemiä ja Syyriaan liittyviä taideteoksia. Monet Venäjän ja Suomen rajan ylittäneistä turvapaikanhakijoista pakenevat Syyrian sisällissotaa.
Alkuperäinen Volgan lautturit on Ilja Repinin vuonna 1873 valmistunut maalaus, joka kuvaa surkeassa asemassa olevia työläisiä, jotka repivät köysin laivaa ylös Volga-jokea.
Sakkinen tunnetaan provokatiivisena taiteilijana, jonka puhuessa kuulijan tulee olla valppaana. Hänen taiteensa edessä pitää olla varovainen.
Sakkinen tekee taidetta sekä kaupallisesta että poliittisesta propagandasta ja tuottaa itse propagandaa. Teoksissa vilisee alan kuvastoa Syyrian presidenttien muotokuvista karkki- ja roskaruokamainoksiin. Taiteilijan ansioksi on luettava se, että hän on jopa raivostuttavan avoin propagandansa kanssa.
Propaganda kuitenkin toimii huonosti silloin, kun se on näkyvää ja tunnistettavaa, ja Sakkinen riisuu sen kaikesta verhoilusta ja viimeisestäkin viikunanlehdestä. Suoraviivaisuudessaan Sakkisen teoksia ei voikaan pitää erityisen onnistuneena propagandana, mutta niiden arvo onkin muualla.
Näyttelynsä avajaisissa Sakkinen määritteli itsensä penkillä olevaksi neulaksi, joka sattuu istujan perseeseen. Ehkä tekee hyvää itse kullekin välillä herätä pistokseen – silläkin uhalla, että sen jälkeen perseeseen tosiaan sattuu.
Sakkinen ja Sivonen tuottivat näyttelystä ja tutkimusmatkastaan kirjan. Siinä on näyttelyteosten lisäksi Sivosen ansiokas matkapäiväkirja, joka kattaa kaksikon kaksi tutkimusmatkaa Euroopan rajoilla.
Riiko Sakkinen: Rajat kiinni Serlachius-museo, Mänttä 7.1.2018 asti.
Riiko Sakkinen & Pauli Sivonen: Rajat kiinni. (Parvs 2017)