Karvanpoistoon erikoistunut Veet poistaa karvojen ohella myös kansalaiskeskustelun. Ensin pyydettyään sitä.

Vuorovaikutteiset mainoskampanjat ovat kuuminta hottia. Firmat voivat osallistaa asiakkaitaan ja luoda illuusion dialogista – se jos mikä sitouttaa. Aina välillä tämä illuusio kuitenkin rapistuu.

Veet on ihokarvanpoistotuotteista tunnettu monikansallinen yhtiö, joka osana markkinointiponnisteluitaan operoi myöskin sosiaalisessa mediassa. Viime aikoina Veet Suomi on jakanut Facebook-seinällään kuvia, joiden yhteydessä on (aivan taatusti aitoja) sitaatteja naisilta. Näissä sitaateissa naiset kertovat parhaista Me Timen (oman ajan?) viettotavoista.

Mainostajan tavoitekin täyttyi: Ainakin yksi kuvista lähti kiertämään sosiaalisessa mediassa viraalina.

Näiden kuvien saatteissa myös kysellään yleisön omia tarinoita parhaasta omasta ajasta. Koska internet on internet, eivät kaikki tarinat ja huomiot istu yhtiön markkinointiviestintään täysin saumattomasti.

Ja sitten iskeekin sensuuri ja illuusio murtuu.

Tänään torstaina huomasin aamulla, että yön aikana Veet oli poistanut seinältään kuvan, jonka yhteyteen oli kertynyt paljon tarinoita. Olo oli pettynyt ja tyhjä. Tuossa poistetussa kuvassa kaunis nainen istui ammeen reunalla ja hämmensi lusikalla haaroväliään nännit jöpöttäen. Kuvan nainen kertoi että hänen parhaat kaverinsa ovat monikansallinen jäätelötehdas sekä monikansallinen karvanpoistotuotteita valmistava yhtiö.

Onneksi internet ei unohda.

Sen lisäksi, että tämän kuvan poistamisen yhteydessä menetimme lapsenuskon markkinointiviestinnän reiluuteen, menetimme lukuisia kertakaikkisen hienoja tarinoita parhaasta Me Timestä. Tai, no, emmehän me oikeasti niitä menettäneet. Kuten todettua, internet ei unohda.

Olihan se hienoa, kun muuan innokas kertoi omasta unelmiensa laatuajasta: ”Suunnittelen maailman kurjuutta ja tuhoa. Kun viina on loppu, kirjoitan facebookiin ”Strenght and honour” ja sammun sohvalle.”

Miksi Veet ei arvostanut meidän unelmia ja fantasioitamme? Siksikö että emme hämmentäneen samalla haarovälejämme lusikalla? Veet Suomen ylläpito kuitenkin kiitti esimerkiksi oheisesta kommentista: ”Minun Me Time sisältää mahdollisimman seksikkäänä oloa yksi kotona. Se auttaa minua olemaan vieläkin seksikkäämpi muiden seurassa <3.”

The Sarcasm is strong with this one.

Tämä kuva puolestaan innosti runosuolia kuplimaan. Pitäisiköhän soittaa Poesiaan ja ehdottaa kirjaa näistä? Ostaisin.

”Karvojen poisto normatiivisuus sekin ei enää puskaa kipeä posliini peilissä taas tyhjyyttä”

”Aamulla tyhjyys ei karvoja altaassa miksi aina näin?”

 ”Juodaan viinaa ja naidaan lääkekaapinkin raidaan Paikat paskaksi, palamaan lopuksi kuolen salamaan.”

”Ruma ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on laiskempi toista: Jok’ ei panosta ajeluun karvojen, ei naisten joukossa loista.”

”Eivätkä sääret ole kyllin sileät eivätkä huulet ole kyllin sileät ja elämä luikahtaa ohi kuin peltohiiri ruohon värähtämättä.”

”Jokainen yksinään vannan reunalla karvojenpoiston ylevöittämänä – ja äkkiä on ilta.”

No, tämä internet on vielä aika uusi juttu ja näitä hommeleita pitää vielä vähän opetella. Ei Veet ole tämän kompastelunsa kanssa yksin. Viime vuodelta muistuu mieleen #raatokuutiogate, jossa internet niin sanotusti löysi Atrian. Kirjoitin siitä aikoinaan pidemminkin, koko tekstin löydät täältä.

”Mainonta on aikansa peili, se kuvastaa yhteiskuntaa, joka sen on tuottanut. Ei kuitenkaan kannata olettaa mainonnan olevan dialogia tai avointa keskustelua. Viimeisin osoitus tästä on lihatalo Atrian päätös sensuroida avointa kilpailuaan.

Sain sunnuntai-iltana vinkin Atrian Anna lempinimi aterialle -kilpailusta. Turkulainen Janne oli ehdottanut Chicken Jalfrezi -mikroaterian lempinimeksi Raatokuutiota.

Ensimmäinen kommenttini oli, että kyllä joku Atrialla kiroilee aamulla toimistolle päästyään. Taisi kiroilla ja sensuuri iski samantein. Raatokuutio katosi maanantaina aamupäivällä kunniataulukosta, jonka kärkipaikkaa se tuossa vaiheessa piti yli kaksinkertaisella äänimäärällä kakkosena tulleeseen kilpakumppaniin nähden. Onneksi internet ei unohda.

Samoin listalta katosi Kuolleen kanan kirous ja muutama muukin ehdotus.”

Ja tammikuulta muistamme sen kun Perussuomalaiset Nuoret julisti pilapiirroskilpailun sananvapauden puolesta, ja pikaisesti perui koko homman väärää mieltä olleen sananvapauden takia.

Mikä tässä kilpailussa sitten meni puihin? Monikin asia.

”Kilpailun tiedotteessa todettiin, että ’Viimeaikaisten tapahtumien vuoksi aiheeksi valittiin luonnollisesti islam’. Vaikka tuo tiedote onkin poistunut järjestäjien sivulta, niin onneksi interweb ei ikinä unohda.

Persunuoret ratsastivat siis ilomielin Charlie Hebdon -haamulla. Ajatus sananvapauden rajoittumisesta oikeuteen mollata islamia oli kuitenkin hieman onnahteleva. Tätä hieman islamofobialta haiskahtavaa linjausta kerittiinkin kummastelemaan sosiaalisessa mediassa välittömästi. Myös nettifoorumi Punk in Finland heräsi – ja PiFfin sankarithan tunnetaan henkilöinä, joilla on aikaa ja energiaa kaikenlaiseen hassunhauskaan.

Toinen iso moka olikin sitten kisan järjestäjien reaktio palautteeseen. Jos järjestetään pilapiirroskilpailu sananvapauden puolesta, niin eihän sitä voi mennä perumaan, koska tuli vääränlaisia pilapiirroksia. Ei näitä asioita vaan hoideta näin –  tuollaiseen joko ryhdytään tai sitten ei.” Ehkä samaa viisautta voisi soveltaa myös niihin mainoskampanjoihin.