Brittilehti The Guardian uutisoi YKn tuoreesta raportista, jonka mukaan olemme aika huonossa paikassa. Mutta vielä on mahdollisuus väistää tuho ja keinojakin moiseen löytyy. Eikä rahastakaan oikeasti ole pulaa.

Jo käynnistyneen kriisin torjuminen ja siihen sopeutuminen kuitenkin edellyttäisi maailman valtioiden yhteistyötä ennen näkemättömällä tavalla. Kun katsoo päivän uutisia, niin vaikuttaa harmillisesti siltä, että yhteistyöhön kyetään vain silloin, kun on tarvis tappaa jonkun toisen maan asukkaita. Ja sitten kun se tappaminen on käynnissä, niin meidän eduskunnassakin käydyn keskustelun perusteella elinympäristömme romahtamisen estämistä tärkeämpää on vaikka verovaroin halpuuttaa bensa ja energia, jotta taatusti niiden kulutus ei pääsisi laskemaan. Vastuuta väistellään argumentilla ”Mutku Kiina”.

Jos ikinä satumme tarvitsemaan tietokirjamääritelmää sanalle ”hullu”, niin ihmiskunnan toiminta sopii hyvin esimerkiksi: Samalla, kun tiedämme fossiilisten polttoaineiden polttamisen vaikutuksesta ympäristölle ja olemme moneen kertaan sopineet niiden käytön leikkaamisesta, on fossiilisten polttoaineiden käyttö vaan lisääntynyt.

Olisi kuitenkin ihan hyvä vaatia kuluttajakansalaisten ohella vastuunkantoa myös yrityksiltä. Fossiilisien polttoaineiden polttamisen varaan toimintansa rakentanut teollisuus on hillonnut huikeita omaisuuksia viimeisen reilun 150 vuoden ajan ja tahti jatkuu. Vasta tällä viikolla öljy-yhtiöt Shell ja TotalEnergies molemmat ilmoittivat tuplanneensa vuosineljänneksen tuloksensa. Raha sataa näiden yhtiöiden laariin erityisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja sotkettua siinä sivussa energiamarkkinat, mutta kyllä sitä rahaa on ropissut aiemminkin.

Näiden yritysten kassoihin varsin yllätyksenä ja pyytämättä kilahtaneita ns. windfall-voittoja voisi vallan mainiosti verottaa ja korvamerkitä nuo rahat vaikkapas ilmastokriisin torjumiseen ja sen suunnan kääntämiseen. Tästä kyllä puhutaan, mutta aika hiljaista on ollut ja vastustus on kovaa.

Tämmöistä vapaan yritystoiminnan verottamista tietenkin tykätään kutsua varastamiseksi ja joidenkin mielestä se on silkkaa neuvostoliittoa. Ehkä hiemankin ennakoiden olisi kuitenkin myös näiden yritysten etu, jos maapallo pysyisi esim. elinkelpoisena myös ihmisille eikä pelkästään karhukaisille ja torakoille.

Myös rahoittajat vastuuseen?

Hiilivapaa Suomi -kampanjan Ansku Holstila muistutti vuonna 2021, että vastuuta ei kuitenkaan pitäisi sälyttää pelkästään tämän niin sanotun hiiliteollisuuden niskaan. Myös sen mahdollistajat ovat osaltaan vastuussa ja yksi merkittävä mahdollistaja on rahoitussektori. Vaikka Suomessa ei fossiilisia maasta puskekaan, ovat esimerkiksi suomalaiset pankit osallistuneet ilomielin fossiiliteollisuuden rahoittamiseen ja ovat sen seurauksena haravoineet kotiin osansa niistä satumaisista voitoista. 

”Yritysten kautta suomalaiset vaikuttavat globaalisti. Ei riitä, että meillä kotona päästöt leikataan, jos samalla osallistumme rajojen ulkopuolella jatkuvaan saastuttamiseen.”

Holstila myös muistutti hollantilasien BankTrack-järjestön raportista, joka avasi pohjoismaisen pankkisektorin kytkeytymistä fossiiliteollisuuteen. Rapostissa käy ilmi, että Pariisin ilmastosopimuksen solmimisen jälkeen kymmenen pohjoismaista pankkia oli myöntänyt vuoteen 2021 mennessä yhteensä lähes 70 miljardin euron edestä lainoja ja muita rahoituspalveluita hiili-, maakaasu- ja öljyteollisuudelle.

Ilman näitä rahoituspalveluita ei fossiiliteollisuuskaan toimisi, joten on ihan perusteltua kysyä rahoittajan vastuuta. Raportissa kerrotaan, että tutkituista pankeista Nordean kytkyt fossiiliteollisuuteen ovat mittavimmat. Tähän on vaikuttanut pankin vahva omistus Fortumista ja Fortumin päätös ostaa miljardeilla euroilla fossiilista tuotantokapasiteettia Uniperin muodossa. Se, että Uniper-kaupat osottautuivat juuri niin hirvittäväksi virheinvestoinniksi, josta varotettiinkin ei oikeastaan poista kertynyttä vastuuta.

Vaikka Nordea on tykännyt vedota ympäristöarvoihin viestinnässään, niin se menestyi erittäin huonosti Hiilivapaa Suomen vuonna 2020 tekemässä Hiilipolitiikkamittarissa.

”Nordea sai ainoastaan yhden pisteen 50 mahdollisesta. Kuitenkin Suomessa tuntuu olevan valloillaan ajatus, että olisimme vastuullisia toimijoita – ei oikein näytä siltä”, Holstila totesi.

Nordean kestävän kehityksen johtaja Jacob Michaelsen totesi vuonna 2021 Bloombergille antamassaan haastattelussa, että vastuullisia ja kestäviä rahoituspalveluita ei voi leikata saastuttajilta. Hänen mukaansa on riittävän kunnianhimoista kannustaa pankin asiakkaita ”likaisista ehkäpä hieman vähemmän likaisiksi, jopa pikkuisen vihreiksi”.

Jos yritysmaailman kunnianhimon taso on tätä, niin ehkä valtioiden pitäisi antaa ohjeiden sijaan käskyjä. 

Riitäisivätkö rahat?

No, entäpä kuinka paljon öljyteollisuudella sitä massia sitten on? Alan tuotot ovat niin massiivisia, että jo pelkästään nollien määrän laskemiseen tarvitsee laskukoneen. The Guardian kertoo edelleen, että Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan öljyalan vuosittaiset tuotot riittäisivät uusiutuvan energian investointeihin, joiden avulla ihmiskunnan nettopäästöt saataisiin käännettyä laskuun ja lopulta nollille vuosisadan puoliväliin mennessä.

Olisiko tämä täysin kohtuuton vaatimus?

Oxfordin yliopiston professori Myles Allen puolestaan toteaa, että jo yksistään öljy- ja kaasualan muutaman viime kuukauden aikana tilittämät tuotot, verot ja muut maksut riittäisivät ”joka ikisen alan toiminnan seurauksena ilmakehään päässeen hiilidioksidimolekyylin vangitsemiseen ja niiden sitomisen takaisin maaperään”. Allen kysyykin, miksi ihmeessä niin monet vaativat yhteiskunnallisia mullistuksia, kun riittäisi, että sotkijat – ja sotkemisesta kelpo tuotot saaneet – maksaisivat aiheuttamiensa sotkujen siivoamisen.