Uppopaistettuja broilerin kappaleita myyvä Kentucky Fried Chicken, eli KFC avasi ensimmäisen ravintolansa Helsingin kauppakeskus Itiksessä 11.11. Aikaisemmin viikolla minuun otti yhteyttä eläinten oikeuksista huolestunut henkilö, joka ilmoitti menevänsä telttoineen jonottamaan sisäänpääsyä jo muutamia päiviä ennen avajaisia. Hän halusi ilmoittaa ravintolan henkilökunnalle, että ensimmäiselle asiakkaille luvatut ilmaiset kanat voisi ainakin hänen kohdaltaan jättää tappamatta ja että kenties tämän tuotantoeläinten tappamisen voisi muutenkin lopettaa.

Jonottajan ei annettu kertoa tätä henkilökunnalle, järjestyksenvalvojat poistivat hänet paikalta ennen ravintolan avaamista. Ravintolan avajaisspektaakkelissa lähinnä kaikki oli pielessä.

Media osallistuu markkinoimiseen

Marraskuisena päivänä Itiksen käytävillä ja ulkopuolella hyöri lukuisia kuvausryhmiä ja toimittajia, jotka kyselivät jonottajien tunnelmia. Maan ykkösuutinen tuntui olevan se, että pikaruokaketjun ensimmäinen ravintola avaa ovensa. Sen sijaan, että mediassa olisi käsitelty esimerkiksi sitä, että KFC:n toimintaan liittyy dokumentoitua tuotantoeläimille aiheutettua kärsimystä ja tuskaa, tuntui mediaa kiinnostavan hype ja jonotus. Uutisoinnin arvoista olisi saattanut olla se, että esimerkiksi viime vuonna KFC myönsi, että Isossa-Britanniassa ja Irlannissa jopa kolmasosa sen käyttämistä kanoista kärsii terveysongelmista noin kuukauden mittaisen elämänsä ajan.

Avajaisia edeltävänä päivänä Helsingin Sanomat haastatteli paikalle hyvissä ajoin saapunutta ja teltassa yöpynyttä miestä. Tämän telttajonottajan haastattelu keikkui lehden luetuimpien juttujen joukossa, vaikka hän ei osannut antaa kovinkaan järkevää motiivia toiminnalleen. Jonottaja totesi, että rakastan kanoja, kuten moni kanoja syövä henkilö saattaa hyvinkin todeta.

Media on tietenkin kiinnostunut jutuista, jotka generoivat klikkauksia, mutta samalla ne tulevat osallistuneeksi näiden avajaistempauksien rakentamiseen. Toki toisinaan uutisoimisen arvoiset tapahtumat ovat myös sellaisia, että niihin liittyy yritystoimintaa ja tapahtumista uutisoiminen hyödyttää myös yrityksiä. Kuitenkin mediassa voisi olla peiliin katsomisen paikka. Avajaishulinan keskellä Iltalehden toimittaja jutteli kameralle, että ”täällä on hyvä tunnelma”. 

Jos mediassa koetaan tarpeelliseksi tehdä juttuja tästä jonotusilmiöstä ja -kultista, niin voisihan aihetta käsitellä myös niin, että pyrkii pureutumaan aiheeseen hieman syvemmälle. Mikä syvempi motiivi vaikuttaa jonottamisen takana, voisi olla kiinnostavampi aihe kuin kysellä jonottailta tunnelmia, johon jonottajat sitten vastaavat, että ”siistiä” tai ”syökää kanaa”.

Jonottamisen kultti

Viime vuosina Suomessakin on vakiintunut tapa jonottaa sisäänpääsyä johonkin erityiseksi, ehkäpä jopa merkitykselliseksi koettuun alennusmyyntiin, avajaisiin tai muuhun tilaisuuteen. Usein tähän jonottamiseen liittyy ilmaisten ämpäreiden jakaminen ja myös KFC huomioi ensimmäiset jonottajat ämpärein.

Mediaspektaakkeliksi yltyvien jonojen juuret Suomessa ulottuvat ainakin vuoteen 1999, kun Star Wars -fanit jonottivat lippuja ensi-iltaan saapuvan Star Wars Episode I -elokuvan ensimmäiseen näytökseen. Sittemmin jonoista on muodostunut osa yritysten markkinointia. Itiksen KFC houkutteli jonottajia paikalle lupauksella ilmaisesta ruuasta ja spektaakkelin ainutlaatuisuutta korostettiin paikalle palkatun DJ:n hypetyksellä. ”Nyt tehdään historiaa”, huusi DJ mikkiin ja laittoi seuraavan biisin soimaan. Kenties tapahtuma oli yhtä historiallinen kuin Burger Kingin avajaiset muutama vuosi sitten.

Hauskan sattumuksen kautta lähes päivälleen kaksi vuotta ennen KFC:n avajaisia Helsingissä avattiin japanilainen krääsäkauppa Muji, jonne kuluttajat myös jonottivat sankoin joukoin. Kenties tämä jonotuskokemus tarjoaa jonottajille jotain sellaista yhteenkuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta, jota he eivät muuten elämässään saa. Itse jonotettavat tuotteet ovat sitten toissijaisia yhteisöllisen jonotuskokemuksen rinnalla.

Pikaruokaravintolaan jonottaminen palauttaa mieleen myös vuoden 1990 tapahtumat, kuin Moskovassa avattiin Neuvostoliiton ensimmäinen Mäkkäri. Tuolloin monet täällä Lännessä naureskelivat jonolle ja jonottajille. Enää ei naurata.

Julkisen tilan ja vapauden rajat

Juuri ennen pikaruokaravintolan ovien aukeamista telttajonottaja antoi haastattelua paikalla olleelle medialle. Hän riisui hupparinsa ja sen alla olleessa t-paidassa luki ”Love wins. Not wings”. Jonottaja kertoi syitä jonottamiselleen ja syyt liittyivät eläinten oikeuksiin. Puhe eläinten oikeuksista oli tietenkin jyrkässä ristiriidassa tilaisuuden kanssa. Arvioiden mukaan osana KFC-ketjun toimintaa tapetaan vuosittain jopa miljardi kanaa, ja jokainen noista kanoista – oikeastaan broilereista – elää lyhyen ja viheliäisen elämän ennen tapetuksi tulemista.

Aktivistin puhuessa medialle ravintolan edessä, ryntäsivät järjestyksenvalvojat välittömästi häneen kiinni ja retuuttivat pois paikalta. 

Järjestyksenvalvojien ripeä toiminta ei tullut yllätyksenä. Vaikka jonottamista ja suunniteltua puhetta oli valmisteltu hyvin suppealla porukalla, oli KFC:n omistaja saanut vihiä mielenosoituksen. Aktivistit saivat hieman ennen ovien aukeamista tiedon, että KFC:n johto tietää heidän aikeistaan ja kaikkia mielensosoittajia uhattiin kiinniotolla ja paikalla kerrottiin olevan myös poliiseja.

Kauppakeskuksen tiloissa tietenkin oleskellaan näennäisestä vapaudesta huolimatta omistajan säännöillä ja luvalla. Sikäli ripeät toimet eivät yllätä. Ehkä kiinnostavampaa on se, että sama meno jatkui myös kauppakeskuksen ulkopuolella. Kauppakeskus Itiksen sisäpihan muodostava Tallinnanaukio on luovutettu kauppakeskuksen tilaksi. Eli sen lisäksi, että kauppakeskuksen sisätilat ovat julkisia vain näennäisesti, pätee sama myös kauppakeskuksen ulkopuolella. Tämä vapauden puuttuminen ulkotiloista tuli näkyväksi, kun paikalle saapui yksittäinen mielenosoittaja, joka ilmoitti vartijoille että haluaisi osoittaa mieltään. Välittömästi tämän jälkeen järjestyksenvalvoja kaatoi hänet väkivalloin maahan ja järkkärien lukitessa miestä maahan, kiiruhti paikalle kaksi poliisia. Poliisit retuuttivat mielenosoittajaksi pyrkineen henkilön lähellä olleeseen maijaan.

On tietenkin totta, että kauppakeskus saa määrätä alueellaan tapahtuvista. Kuitenkin on kiinnostavaa, että muutama vuosi sitten juuri samassa paikassa rasistisen Rajat kiinni! -liikkeen mielenosoitus sai jatkua rauhassa poliisin nimenomaan vartioidessa mielenosoittajien turvallisuutta ja sananvapauden toteutumista. Ilmeisesti Rajat kiinni! -porukka ja mukana olleet, väkivallan uhalla pelaavan Soldiers of Odin -järjestön jäsenet eivät uhkaa yhteiskuntarauhaa samassa määrin, kuin tuotantoeläinten oikeuksista puhuvat aktivistit.