Parodia on epäitsenäistä ja perustuu imitaatioon. Silti se on aina oma teos ja sen viesti on eri, kuin parodian kohteella. Myös lain tulisi huomioida tämä.

Hiljattain suomalaistaiteilija Miina Äkkijyrkän ja norjalaistaiteilija Bjarne Melgaardin välillä puitiin tekijänoikeuskiistaa, johon liittyi ensin mainitun taiteilijan lehmähahmojen käyttäminen jälkimmäisen taiteessa. Muutamia vuosia sitten tuomioistuimessa puolestaan puitiin Pelastakaa Pedofiilit -sivuston tekijänoikeudellista asemaa. 

Tapauksia yhdistää vetoaminen parodiaan. 

Suomen tekijänoikeuslaki turvaa tekijän yksinoikeutta teokseensa eri tarkoitusperiä palvelevin rajoituksin, eikä lakiin sisälly nimenomaista säännöstä parodiasta. Oikeuskirjallisuudessa ja tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa parodiaa hahmotetaan vapaan muuttamisen kautta, jolloin parodioidun teoksen tekijän yksinoikeus ei ulotu parodiaan asti. Parodikko on luonut uuden itsenäisen teoksen. 

Tällainen lainsäädännön mahdollistama parodian jäsennystapa ei kuitenkaan ole kaikilta osin kestävä.

Parodia on lähtökohtaisesti epäitsenäistä. Se nojaa imitaatioon, mutta on aina toinen. Taustalla on parodioidulle teokselle vieras tarkoitus. 

Parodia on monikerroksinen tyylilaji. Se ei typisty epäkaupalliseen ilmaisuun, kritiikkiin tai komiikkaan. Se mahdollistaa muutoksen. Ivassaan se voi samanaikaisesti ihailla. Hyökätessään se voi samalla valjastaa kohteensa myönteisiin tarkoituksiin. 

Parodia luo uusia merkityksiä, toistaa ja uudelleenkirjoittaa: se kartuttaa ja kommentoi kaanonia. Käsittelyssä ja ivattavina voivat olla monenlaiset kulttuuriset instituutiot ja ikonit. Olisi ongelmallista, mikäli parodialle tulisi saada siinä hyödynnetyn teoksen tekijän lupa. 

EU-oikeudessa parodia jäsentyy tekijänoikeuden rajoituksena.

Euroopan unionin tuomioistuin täsmensi parodiapoikkeusta Deckmyn-tapauksessa. Belgialaisen äärioikeistopuolueen edustaja, Johan Deckmyn, jakoi materiaalia, jossa versioitiin tunnettua sarjakuvaa. Tuomioistuimen mukaan parodialle ei ole muita edellytyksiä kuin että se viittaa ”olemassa olevaan teokseen” poiketen siitä ”havaittavissa olevalla tavalla”, ja että se on ”huumorin tai pilailun ilmentymä”.

Suomalaiseen tekijänoikeuslakiin lisättynä parodiapoikkeus ei poistaisi määrittelyongelmia – ei lehmien eikä pedofiilien tilanteessa – mutta se antaisi tilaa parodian monille ilmenemismuodoille, tunnustaisi parodian epäitsenäisyyden ja noudattelisi EU-oikeudellista jäsennystapaa. 

ANETTE ALÉN-SAVIKKO

Anette Alén-Savikko: Vakavasti otettava (va)iva – tekijänoikeudellisia huomioita parodiasta, Viestintäoikeuden vuosikirja 2015 (Forum Iuris 2016)
Alén-Savikko on mukana Helsingin yliopiston poikkitieteellisessä tutkimusprojektissa Taide, tekijyyden muutos ja tekijänoikeus.

Lisää aiheesta artikkelissa Suomi tarvitsee parodia lain.