Saduissa sateenkaaren päästä löytyy kulta-aarre. Kuulostaa sote-uudistukselta terveysbisneksen suuryritysten vinkkelistä katsottuna. Tuon sote-aarteen arvo on varovaisesti arvioituna vähintään 10 miljardia euroa vuodessa.
Perusporvarihallitus on ajanut lakia asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa – eli ”sote-lakia” – kuin käärmettä pyssyyn. Kyse on isosta ja tuottavasta bisneksestä, jonka tarkkaa kokoa on hyvin vaikea arvioida. Varovaistenkin arvioiden perusteella yritykset ovat pääsemässä jakamaan vähintään 10 miljardin euron kakkua – vuosittani siis.
Lakiuudistukseen liittyvästä terveysalan yksityistämisestä on käytetty kiertoilmaisua ”valinnanvapaus”. Termi on sikäli hyvin valittu, että kukapa nyt vapautta vastustaisi. Harmillisesti tämä valinnanvapaus ei tarkoita sitä, että suinkaan kaikilla olisi jatkossa vapautta valita sitä, mistä hoitonsa saavat. Ja toisaalta jo nykyisellään maksukykyiset ja -haluiset saavat valita hoitopaikkansa itse.
Monet asiantuntijat ovat tyrmänneet uudistuksen. Esimerkiksi Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmä suhtautui siihen varauksella ja Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehto povaa kaaosta:
”Jos maakuntien lähivuosien kauaskantoiset ja asukkaiden hyvinvoinnin edellytyksiin laajasti vaikuttavat päätökset tehdään ohi demokraattisen poliittisen päätöksenteon, kuka kantaa vastuun tehtyjen päätösten seurauksista? Vai onko kyseessä tietoinen yritys siirtää Sipilän hallituksella oleva tosiasiallinen vastuu johonkin, missä vastuun kantajia ei tarvittaessa enää voi tunnistaa?”
On kuvaavaa, että jopa sote-lain esittelevä peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) pitää sitä ongelmallisena. Puolueen uskollisen soturin on kuitenkin ajettava lakia vastoin parempaa tietoakin, sillä tämä on se hinta, jonka Kepu joutuu maksamaan maakuntauudistuksesta hallituksen sisäisissä lehmänkaupoissa.
Voima-lehdessä 5/2017 julkaistu vastamainos on Häiriköiden kuvallinen katsaus monimutkaiseen aiheeseen. Tämä ja muut vastamainokset löytyvät täältä.
Asiantuntijat ovat arvostelleet Sote-uudistusta ja sen tiedetään tulevan kalliiksi veronmaksajille. Uudistuksen voittajina pidetään alan suuria toimijoita, joiksi on useimmiten luettu Mehiläinen, Attendo, Terveystalo-Diacor, Pihlajalinna, PlusTerveys Oy. Nämä isot pelurit ovat varautuneetkin uudistuksiin ja ostaneet sopivasti pienempiä toimijoita pois markkinoilta samalla paaluttaen asemiaan maakunnissa.
Vuonna 2016 yksistään Mehiläinen kasvoi 34 uudella terveys- tai sosiaalipalveluyksiköllä.
”Hallituksen esitys ei mahdollista pk-yritysten toimimista sote-keskuksina ja nostaa uusien toimijoiden alalle tulon kynnyksen kohtuuttoman korkealle. Tämä johtaa siihen, että toivottu palveluntuottajien välinen kilpailu vähenee peruspalveluiden osalta. Toteutuessaan hallituksen esitys johtaa tuotannon keskittymiseen ja usein tarvittavien lähipalveluiden etääntymiseen entisestään”, Lääkäripalveluyritykset ry:n toiminnanjohtaja Asko Koskinen selitti.
Monet Herran nuhteessa elävät odottavat intopinkeinä Jeesuksen toista tulemista. Raamatun mukaan tätä tulemista seuraa Harmageddon, eli lopullinen taistelu vanhan vihtahousun joukkojen ja Jessen sekä Jumalan valtakunnan välillä. Luvassa on sotkuinen sekamelska ja varmaan on ainoastaan maailmaloppu. Tässä visiossa on yllättävän paljon yhtymäkohtia sote-uudistukseen. Lisää tähän Voimassa 4/2017 julkastuun vastamainokseen liittyviä täällä.
Ja jos suurissa kaupungeissa riittääkin valinnan varaa, niin kaikkialla Suomessa kilpailu ei tule toteutumaan. Ne, joita kiinnostaa ”valinnanavapaus”, voivat esimerkiksi tutustua Pohjois-Karjalassa Rääkkylän kunnassa tehtyihin ratkaisuihin. Kunta ulkoisti kaikki sote-palvelunsa Attendolle vuonna 2011. Siinä saivat sitten kuntalaiset vapaasti valita Attendon ja Attendon välillä samalla, kun kunta otti lisää lainaa selvitäkseen Attendon laskusta. Valinnanvapaus koski lähinnä sitä, että hakeutuuko hoitoon, vai sairastaako.
Oman ongelmavyyhtinsä uudistuksessa muodostaa läpinäkyvyyden puute. Kuten hyvin on tiedossa, suuryritysten harjoittaman verojen välttely on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma.
”Monikansallisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu vie Suomelta vuosittain 430–1400 miljoonaa euroa yhteisöverotuloja. Määrä vastaa 10–31 prosenttia Suomen 4,5 miljardin euron yhteisöverotuotoista vuonna 2015.”
Hallitus on aikaisemmin luvannut, että Sote-kakulle päästettäviltä yrityksiltä edellytetään maakohtaista veroraportointia ja verojen maksamista Suomeen. Hallituksen lakiesityksessä tämä on kuitenkin vesitetty. Finnwatchin tutkija Henri Telkki totesi, että ”kokonaiskuva sote-yrityksen veronmaksusta muodostuu yli 10 tietoelementistä. Hallituksen sote-lakiesityksessä näistä tiedoista puuttuu puolet”.
Terveyden ohella uudistuksessa onkin kyse rahasta. Kotimaisista suurista esimerkiksi Mehiläinen on osoittanut lähimenneisyydessä, että aggressiivinen verosuunnittelu on ihan hyväksi koettu toimintamalli.
Luottamus on hyvä, mutta kontrolli parempi.
Vero-optimointi, agressiivinen verosuunnittelu, veronkierto, mitä näitä nyt onkaan. Nykyään yrityksillä on verrattoman monia tapoja minimoida maksamansa verot ja osa näistä keinoista on enemmän luvallisia ja osa vähemmän luvallisia. Pyrimme hahmottamaan verosuunnittelun monimutkaisuutta tällä vastamainoksella, joka julkaistiin Voimassa 2/2017. ”Siirtohinnoittelun ja konsernien sisäisen kaupan yleisyys nostaa esiin periaatteellisia kysymyksiä siitä, onko yritystenkään toimintaa maailmantaloudessa järkevää olettaa markkinaperusteiseksi. Missä määrin reaalikapitalismissa onkin kyse suunnitelmataloudesta?” Lisää aiheesta täällä.
Maailmanloppua pukkaa Jeesus ja Sote, mikä näitä yhdistää? Molempia odotetaan kuin kuuta nousevaa ja molemmat tuovat muassaan varman tuhon.
Sokeaa ideologiaa ja sokeaa luottamusta? Suuret ratkaisut ja muutokset vaativat suurta luottamusta. Ovatko sote-uudistuksen ajajat yrittäneet ansaita luottamusta?
IKEA: Laulu kapitalismista Ikean perustaja Ingvar Kamprad näyttäytyy Svenska Teaternin musikaalissa traagisena, pakkomielteisenä ja ristiriitaisena hahmona. Ingvar! on yhtä aikaa kriittinen ja lempeä.
Kuka lupaa kylmintä kyytiä ensi hallituskaudelle? Vaalien alla riittää aina keskustelua siitä, mitä mikäkin puolue oikeasti haluaa ja millaista politiikkaa erilaiset hallituskokoonpanot saattaisivat ajaa. Yksi mittatikku…
Massikeisari ja eettis-moraaliset kysymykset Björn Wahlroos on siitä kiitollinen julkisuuden henkilö, että hän on varsin suorasanainen. Hänen kanssaan ei tarvitse olla samaa mieltä tätä…
