Veneily ja laivaliikenne tuottavat monenlaisia päästöjä, myös äänisaastetta.

”Se ääni on aivan kammottava. Ennen vanhaan lihakaupoissa leikattiin ruhoja sirkkelillä, siltä tavallinen moottorivene kuulostaa pinnan alla”, toteaa ympäristöekologian dosentti Harri Kankaanpää. Hän johtaa Suomen ympäristökeskus Syken veden­alaista melua seuraavaa projektia.

Vesistöjen tilasta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein roskaantumisen ja rehevöitymisen kaltaisiin, helposti havaittaviin ongelmiin. Isot muoviroskat rannalla ja rehevöitymisestä johtuvat sinilevälautat näkyvät veden äärellä ja vesillä aikaa viettäville. Hieman vaikeammin havaittavaa on esimerkiksi pieninä hitusina ympäristöön leviävä mikromuovi, jota ei näe ellei erikseen tihrusta vaikka mikroskoopilla rantahietikkoa. Lähes kokonaan ihmisen aistihavaintojen tuolla puolen on vedenalainen melu, jota tuotamme.

Samoja ongelmia isoissa ja pienissä merissä

Valtameret ja Itämeren kaltaiset pienemmät sisämeret ovat hyvin erilaisia ympäristöjä. Vesimassat ovat täysin eri suuruusluokissa, ja ihmisen toiminta on osin erilaista, mutta silti ongelmat ovat perustavalla tavalla samoja: ”Suurin jatkuvan melun lähde on laiva- ja veneliikenne. Ennusteiden mukaan niiden aiheuttama melun määrä tulee myös kasvamaan.”

Valtameret ovat laajoja ja syviä, ja niissä äänetkin hajoavat laajemmalle. Siellä melusta kärsivillä on myös paremmin tilaa väistää meluisia paikkoja. Itämerellä puolestaan vesi on matalaa ja äänet kimpoilevat pinnasta, pohjasta ja lähellä olevista rannoista, vesikerroksista sekä jääpeitteestä. Itämeren pinnan alla onkin käynnissä vaihteleva kakofonia, ja ääniympäristö on ajoittain huono sekä voimakkaan häiritsevä.

Tällä hetkellä Sykellä on Itämeressä kolme mittauspistettä ja tavoitteena on kasvattaa niiden määrää. Kansainvälisen käytännön mukaan Syken tutkijat laskevat mittauspisteissä tallennetun äänenvoimakkuuden keskiarvoa yksittäisten äänilähteiden seuraamisen sijaan. ”Meteli on ajoittain erittäin voimakasta. Meitä kuitenkin kiinnostaa enemmän se, miten keskimääräinen melun määrä muuttuu, koska puhumme elinympäristöstä, jossa altistutaan näille äänille jatkuvasti.”

Kankaanpään toiveena olisi parikymmentä mittauspistettä. Näin myös tilanne satamien ympäristössä ja rannikoilla saataisiin tarkasteluun.

Ei pelkästään melua

”Totta kai kaikki eliöt, jotka aistivat ääntä ja elävät pinnan alla, häiriintyvät melusta”, Kankaanpää kertoo.

Jokainen voi kuvitella, kuinka epämiellyttävää olisi elää toistuvan sirkkelöimisen, poraamisen tai paaluttamisen määrittämässä äänimaisemassa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään mukavuudesta. Valtamerissä läheltä ohittava vene tai laiva voi estää valasta havainnoimasta ympäristöään kaikuluotauksen avulla ja näin sokaista sen lähes täysin. 

Melu haittaa myös silakoita, jotka kuulevat lähinnä matalia taajuuksia.

”Meillä on paljon sympatiaa vaikka valaille ja delfiineille, mutta aika vähän silakoille. Kuitenkin silakka on todella olennainen osa Itämeren ravintoketjua ja meidän pitäisi ymmärtää silakkaparkoja vähän enemmän. Jotkut eliöt pystyvät jossain määrin mukautumaan tai vaihtamaan paikkaansa ja näin vähentämään melun tuottamaa haittaa ja stressiä. Mutta esimerkiksi silakoiden kuulemat matalat taajuudet kantavat kauas vedessä. Jossain vaiheessa tulee tilanne, että kalat eivät enää kertakaikkiaan pääse mihinkään melulta.”

Sitä, mitkä lajit kärsivät melusta eniten, ei ole helppo arvioida. 

”Siihen ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Ei meillä ole työkaluja havainnoida vaikka silakkayhteisön elämää tai sitä, miten parvet oikeasti liikkuvat tuolla ja toimivat eri tilanteissa. On tietenkin myös valinta, haluammeko arvottaa enemmän silakkakannan eheyttä vai vaikka hylkeiden elämänlaatua. Mutta Itämeri on niin herkkä kokonaisuus, että jos joku näistä yksittäisistä komponenteista häiriintyy, se heijastuu kaikkeen.”

Yksilöllisiä reaktioita on havainnoitu laboratorio-olosuhteissa. Jo aikaa sitten on selvinnyt esimerkiksi se, että silakka on erityisen herkkä matalille äänille ja uudempi havainto on se, että ääni vaikuttaa myös sinisimpukoihin. Sinisimpukat vetävät äänen häiritseminä kuorensa kiinni, mikä tietenkin vaikeuttaa ravinnon saantia. Sinisimpukoiden kyky vaihtaa paikkaa melun myötä on korostetun rajallinen.

Kaikki melu ei ole samanlaista

Polttomoottorien voimalla liikkuvien laivojen ja veneiden tuottamat äänet eroavat toisistaan. Laivat tuottavat melko tasaista ja matalaa melua. Moottoriveneet puolestaan repivää ja nopeaa ääntä, joka on paikallisempaa kuin laivan tuottama ääni. Sen lisäksi, että laivaliikenteen määrä on kasvanut, Suomessakin on nähty viime vuosina veneissä entistä tehokkaampia perämoottoreita – monesti jopa useampi moottori yhdessä veneessä.

”Moottorivene tosiaan tuottaa hetkellisen zoomin ja laiva enemmän taustahuminaa. Yksittäisten äänilähteiden ohessa kokonaisuuteen vaikuttaa tietenkin myös liikennetiheys.”

Myös merelle rakennettavat tuulivoimalat tuottavat oman lisänsä ihmisen aikaansaamaan kakofoniaan. ”Tuulivoimalat tuottavat matalaa huminaa, joka kantaa kauas. Se tulee muun melun päälle, desibeli lisää siellä ja täällä.”

Kuten ravinnepäästöjen ja muoviroskankin määrään, myös melun vähentämiseen löytyy omat konstinsa. Kankaanpää huomauttaakin, että kaiken moottoroidun vesilläliikkumisen lopettamisen sijaan uusia aluksia suunniteltaessa ja vanhoja remontoitaessa pystytään aluksen tuottamaa melua vähentämään esimerkiksi asentamalla moottorin alle vaimennustalloja ja valitsemalla oikeanlainen propelli.

Myös suoraa osallistumista melun tuottamiseen pitäisi miettiä. Kankaanpää ehdottaa, että samoin kuin tuotteiden ja palveluiden tuottamisen aikaansaamia kasvihuonepäästöjä voidaan arvioida ja ilmoittaa, tuotteen aiheuttaman vedenalaisen melunkin voisi määritellä. Tämä antaisi tuottajille ja kuluttajille ymmärrystä ja mahdollisuuksia arvioida toimintansa vaikutusta ympäristöön.

Vedenalaisen melun tuottamiin haittoihin havahtuminen näkyy tutkimuksen ohella myös viranomaisten linjauksissa. Ympäristöministeriön julkaisema Suomen merenhoitosuunnitelma on voimassa vuoteen 2027 asti. Siinä ja jo valmistelussa olevassa seuraavassa suunnitelmassa on huomioitu myös äänimaisema. Kankaanpään mukaan nyt ”pitää vaan lähteä noudattamaan suunnitelmassa löytyvää listaa”.

Melu on merkki tuhlailusta

”Tarvittaisiin asennemuutosta ja parempaa ymmärrystä siitä, että esimerkiksi herkimmillä alueilla ei pitäisi liikkua. Tietysti tarvittaisiin myös tiukempia nopeusrajoituksia”, Kankaanpää linjaa.

Moottorin avustamana liikuttaessa vauhdin lähestyessä huippu­nopeutta polttoaineen suhteellinen kulutus kasvaa. Vauhdin noustessa myös tuotettu ääni kasvaa voimakkaasti. Kankaanpää muistuttaakin, että tarpeettomasti tuotettu melu on hukattua energiaa ja sen myötä hukkaan heitettyä rahaa. 

”Eihän melun tuottaminen ole järkevää.”

Kankaanpää tarkentaa, että moottorin tuottama ylimääräinen tärinä on aina hukattua energiaa. Propellin tuottama kavitaatio – paineen laskusta johtuva veden kiehuminen – heikentää aina tehosuhdetta. Huonosti hoidettu runko lisää kitkaa, mikä on pois liikkeestä oikeaan suuntaan.

”Jos nämä vähenisivät, säästyisi polttoainetta ja myöskin melua syntyisi paljon vähemmän.”

Merdery, Plastica di Mare, Great Wave ja muita vesistöteemaisia vasta­mainoksia nähtävillä Keravalla 1.6. aukeavassa, Purkutaide-hankkeen Ihmemaa X -näyttelyssä.