Meemit ovat näennäisen kevyitä ja merkityksettömiä kuvallisia hassutteluja, jotka täyttävät internetin. Näitä kuvia voi kuitenkin tarkastella myös hieman huolellisemmin. Niistä löytyy yllättäviä merkityksiä ja niiden viittaussuhteet ovat moninaisia.
Nopeatempoiseen nettikommentointiin kuuluvat meemit voivat tiivistää kuvan ja lyhyen tekstin yhdistelmään kommentin lähes mistä tahansa aiheesta. Sama hassu kuva kaikkialla ufoja näkevästä, suomalaisestakin televisiosta tutusta Giorgio Tsoukalosista voi kommentoida sopivaan lauseeseen yhdistettynä niin pääministerin pöhköä möläytystä kuin pintajulkkiksen höpsöä sanavalintaa.
Lyhyen lauseenpätkän liittäminen tuttuun kuvaan saattaa välittää kommentoijan ajatukset tehokkaammin (ja nopeammin!) kuin ajatuksen purkaminen pidemmäksi tekstiksi.
Ja ovathan meemit hauskoja. Perikato-elokuvasta lainatusta ja uudelleen tekstitetystä Hitler kuulee -videosta on tehty enemmän versioita kuin edes tietokone pystyy laskemaan.
Hitler kuuli jälkikäteen myös Särkänniemen delfiinien siirtämisestä, eikä arvostanut operaation toteutusta.
Tamperelainen Arsi Keva päätti yhdistää perinteisen kuvataiteen ja meemikuvaston. Syntyi sarja akryylimaalauksia, joiden kuvasto on tuttua nettimeemeistä.
”Tavoitteenani on tehdä selkeitä teoksia, jotka voivat herättää tuntemuksia kenessä tahansa. Meemit voi aiheena olla helposti lähestyttävä periaatteessa kenelle tahansa, ja siinä mielessä se oli myös kiinnostava ja mielekäs aihe”, Keva kertoo.
”Koska elämme jatkuvassa visuaalisten ärsykkeiden tulvassa, on toki relevanttia kysyä, onko sitä tarpeellista luoda lisää.”
Keva tunnetaan taiteilijana, jonka tuotantoon kuuluu esimerkiksi rajoitettuna painoksena julkaistu Suosikki-zine. Kopiokoneella monistettu mustavalkoinen lehti lainasi tunnetulta – ja jo kuopatulta – nuorisolehdeltä nimen ja tiettyjä teemoja. Tosin lopputulos poikkesi esikuvasta lähinnä kaikilla mahdollisilla tavoilla.
”Brändeillä, niiden imagolla ja mielikuvilla on usein kiinnostavaa leikitellä. Suosikki-zinen kohdalla ’ristiriita’ vaikutti toimivan melko hyvin, ainakin palautteen perusteella. Jopa Otavamedia piti sitä onnistuneena!” Keva ilakoi.
Onnistuneena pitäminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että Otavamedia vaati zinen poistamista myynnistä ja koko painoksen tuhoamista.
Kun meemejä on äärettömän nopea tehdä, klassinen maalaustaide puolestaan on kaikkea muuta kuin nopeaa. Siinä missä meemissä kuvan ja tekstin välillä vallitsee usein jännitteinen suhde, jopa tarkoituksellinen ristiriita, Kevan teoksissa ristiriita vallitsee kuvaston ja toteutustekniikan välillä.
”Ajatus nopeatempoisen internetin visuaalisen kulttuurin kohtaamisesta hidastempoisemman maalaustaiteen kanssa vaikutti jo itsessään kaikessa paradoksaalisuudessaan sopivan humoristiselta, joten halusin kokeilla, mitä lopputuloksesta seuraa. Tämän meemiaiheisen teossarjan voi esimerkiksi tulkita parodioivan ympäröivää visuaalisten ärsykkeiden tulvaa tekemällä ohimenevät ilmiöt konkreettisesti näkyviksi ja pitkäikäisiksi teoksiksi”, Keva kirjoitti tekstiviestissä. Koska taiteilijan elämä on tunnetusti jetsettiä, joutui Keva tosiaan vastaamaan osaan haastattelun kysymyksistä tekstiviestinä Tallinnan-laivan bingosta.
Kotimaisista meemeistä kuhaläpät lienevät tunnetuimpia. Ne perustuivat ”kunhan”-sanan lyhentämiseen puhekieliseen muotoon ”kuha” ja kuhakalan lisäämiseen erilaisiin kuviin.
Varsin kontrolloimattomana eläimenä internet nostaa ja hylkää meemejä jatkuvalla syötöllä. Räjähdysmäisesti levinneet kuhameemitkin ovat painuneen taka-alalle, mutta on täysin mahdollista, että kuhat taas joku päivä pääsevät kutupaikoille. Tätä varmasti toivovat myös tahot, jotka koettivat tuotteistaa kuha-meemit markkinointityökaluiksi.
Mutta ovatko meemit pelkkää hassuttelua? Eivät välttämättä, sillä myös vakavia asioita on soveliasta käsitellä huumorin kautta. Meemien yhteydessä voikin soveltaa naurun roolia kansainvälisessä politiikassa väitöstutkimuksessaan käsitelleen Saara Särmän lanseeraamaa radikaalin hauskuuden käsitettä.
Esimerkiksi machojumalana patsastelevan Vladimir Putinin kuva muuttuu merkittävästi, kun otos hänestä yläosattomana ratsastamassa hevosella kohtaa meemitehtailijat. Hevonen vaihtuu milloin miksikin – karhuksi, joutseneksi, suihkuhävittäjäksi ja niin edelleen – ja samalla uhoamisen naurettavuus paljastuu.
”Tuttu kuvasto uudessa ympäristössä herättää uudet mielikuvat ja uudet ajatukset. Tietysti jokaiselle ihmiselle tulkinta on omanlainen, enkä haluaisi liiaksi ohjailla sitä johonkin omaan ’ennalta määräämääni’ suuntaan”, Arsi Keva linjaa.
Netin meemikuvasto on kuitenkin hyvin sattumanvaraista, eikä Arsi Kevakaan kykene tuottamaan näyttelyynsä kattavaa otosta aiheesta. Galleriasta loppuvat seinät ennen kuin internetistä sivut.
Valitsemisprosessissa myös sattuma on vaikuttanut lopputulokseen. Hetken mielijohteesta ja viime tingassa syntyi esimerkiksi Räjähtävät lepakot -teos, joka kommentoi perussuomalaisten demagogi Matti Putkosen tarkoitushakuisen väärin tulkitsemia tutkimustuloksia siitä, että tuulivoimalat räjäyttelisivät lepakoita.
”Valitsin näyttelyyn ne meemit, jotka ensimmäisenä tuli mieleen. Osaa, kuten Up in the ass of Timo -meemiä, voi pitää netin klassikkona, jonka oletettavasti hyvin moni muistaa.”
Tällä videolla klassikosta on tehty re-mix. Ehkä tämä on taidetta.
Up in the ass of Timo perustuu lyhyeen videoon, jossa rautatanko löi Marcus Grönholmin ohjastaman ralliauton lattian ja epäonnisen kartturin istuimen läpi, suoraan kartturin Timo Rautiaisen pehvaan. Grönholm kuvasi tapahtunutta etapin jälkeen tuolla legendaarisella lauseella. Videota on katsottu netissä miljoonia kertoja.
Arsi Keva: Internet räjähtää – Meemit maalauksina Helsingin Sähinä-galleriassa 30.11. asti
Häiriköt-päämaja järjestää Häiriköivät dosentit -sarjaan kuuluvan Meemispektaakkeli-keskustelutilaisuuden ja -työpajan marraskuussa. Lisätietoja tuonnempana: www.facebook.com/hairikot