Vaalien alla riittää aina keskustelua siitä, mitä mikäkin puolue oikeasti haluaa ja millaista politiikkaa erilaiset hallituskokoonpanot saattaisivat ajaa. Yksi mittatikku tulevan arvioimiselle ovat aikaisemmat teot.

Juha Sipilän vuosina 2015 – 2019 johtama ensimmäinen perusporvarihallitus rakentui juuri keskustan, kokoomuksen ja Perussuomalaisten (myöhemmin Sinisen tulevaisuuden) varaan. Sipilän pääministerikautta leimasivat pyrkimys leikata vaikka väkisten ja kiky-sekoilu. Vuoden 2023 eduskuntavaalien alla monia on jännittänyt puheet porvarihallituksen paluusta ja se, mitkä olisivat entistä määrätietoisemman leikkauspolitiikan seuraukset. Joukko taiteilijoita, aktivisteja ja muita aiheesta kiinnostuneita kansalaisia teki parodian perusporvarihallituksen vaalimainoksesta. Ajatuksena oli sanoa ääneen se, mitä rivien välissä luvataan. 

”Hei duunari. Suomi on kriisissä ja se on sun syy. Sä teet liian vähän duunia ja saat liikaa liksaa. Ja vaikka mitä tukia! Sä tuut meille todella kalliiksi.”

Leikkaa, leikkaa, komeamman kruunun saat

Helsingin yliopiston politiikan tutkija Antti Ronkainen kommentoi videolla esitettyjä huomioita.

”Jos Suomeen tulisi vaalien jälkeen kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva perusporvarihallitus, tarkoittaisi se talouspoliittista suunnanmuutosta suhteessa Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallituksiin. Vaalikeskustelua on leimannut valtionvarainministeriön arvio siitä, että ensi hallituskauden sopeutustarve olisi kuusi miljardia euroa ja sitä seuraavalla kaudella kolme miljardia. Konkreettiset puheet ovat kuitenkin olleet epämääräisempiä, joten yllätyksiä voi vielä tulla.” 

Konkretian vähäisyydestä kertoo esimerkiksi Perussuomalaisten talouspoliittinen linjaus, että kaikilta valtion hallinnonaloilta pitäisi höylätä 2-4 prosenttia vuosittain. Puolue ei erittele tarkemmin sitä, mihin leikkaukset kohdistuisivat, mutta hallituskauden loppuun mennessä näistä leikkauksista kumuloituisi jopa kymmenen miljardin euron pudotus valtion vuosittaisissa menoissa. Tänä vuonna valtion budjetti on noin 80 miljardia euroa.

Kokoomus ei ole uskaltanut luvata yhtä hurjia leikkauksia, mutta kyllä sielläkin leikkuria on hamuiltu jo hyvän aikaa.

”Perusporvarihallitus oletettavasti sitoutuisi valtionvarainministeriön määrittämään talouskuriin ja pyrkisi nykyisten puheiden perusteella tasapainottamaan budjettia ja hillitsemään velkaantumista leikkausvetoisesti. Lisäksi yleissitovuutta pyrittäisiin todennäköisesti heikentämään ja paikallista sopimista lisäämään. EU-politiikan suhteen hallitus sanoisi todennäköisesti ei EU:n integraation syventämiselle lukuunottamatta Ukrainan taloudellista ja sotilaallista auttamista. Maahanmuuttopolitiikka oletettavasti kovenisi samaan aikaan kun ilmastopolitiikka löysenisi”, Ronkainen jatkaa arviotansa perusporvarihallituksen linjasta.

Ronkainen myös muistuttaa, että vaikka perusporvarihallituksella on jaettua rajapintaa talouskysymyksissä, niin EU-kysymysten ja maahanmuuttolinjausten ohella esimerkiksi kulttuuripolitiikkaan liittyy ristiriitoja. Samoin ristiriitoja löytyy erimielisyyksiä siitä hieman hähmäisestä arvokysymysten hetteiköstä, jota kutsutaan kulttuurisodaksi ja identiteettipolitiikaksi.

Vakaville asioille saa nauraa

Maria Hukkamäki käsikirjoitti yhdessä Teemu Seppäsen kanssa Perusporvarihallitus-videon ja esiintyy sillä. Hänen mielestä parodia ja huumori voivat tehdä näkyväksi sen, mikä välillä jää piiloon.

”Poliitikkojen pitäisi ottaa aiheensa tosissaan, koska politiikalla on todellisia seurauksia. Taiteen ja hassuttelun tehtävänä sen sijaan on näyttää, miltä politiikka tästä vinkkelistä näyttää.”

Vaalien alla Hukkamäen mukaan on tärkeää puhua siitä, minkälaisen yhteiskunnan me haluamme.

”Arvot kiinnostavat. Aiheena kiinnostaa se, että mitä poliitikot sanovat rivien välistä ja mitä ei sanota ääneen. Voidaanko sanoa, että leikataan aivan vitusti, ja sitten jättää sanomatta, että mistä? Myös kiinnostaa se, että minkälaista politiikkaa erilaiset koalitiot tuottavat. Suomessa on pystytty monenlaisiin hallituskoalitioihin, mutta niillä saadaan aikaan tosi erinäköisiä yhteiskunnallisia ratkaisuja. Jos kokoomus alkaa hamuilla kohti konservativiisempaa suuntaa ja persuja, niin varmaan toteutuva politiikka näyttää sen mukaiselta. Ja mitä persut edes haluaa?”

Hukkamäki toivoo, että hänen kaveriensa kanssa tekemä video kannustaa kyseenalaistamaan poliitikkojen puheet ja lupaukset, ja tarkastelemaan niitä kriittisesti. Hän myös haluaa videon avulla kannustaa ihmisiä äänestämään.

Velkapaniikki onkin turhaa?

Vuonna 2023 vaalien alus täyttyi taas keskustelulla valtion velasta. Valtionvarainministeriö listasi mieluisat leikkauslistat ja leikattavaahan todellakin löytyi. Vaikka ministeriö ei mahdollisia leikkauskohteita listatessaan tarkoittanut, että kaikkea listalle keksittyä pitäisi leikata, innostuivat monet poliitikot kilvoittelemaan sillä, kenellä on pokkaa antaa villimpiä leikkauslupauksia. 

On totta, että Suomen valtio ja monet julkiset toimijat ovat velkaa. Velkaa on otettu monilta suunnilta, mutta noin puolet valtionvelasta on velkaa itselle, eli Suomen pankille. Suomen julkinen velka on reilu 140 miljardia euroa ja tämä pitää sisällään valtion velan lisäksi muun muassa kuntien velan. 140 miljardia on toki julmetun paljon rahaa, mutta ei Suomi ole mitenkään poikkeuksellisen velkaantunut valtio. Euromäärien rinnalla on myös hyvä suhteuttaa tuo velan määrä julkisen talouden kokoon – samalla, kun velan määrä on kasvanut, on myös talous kasvanut suuremmaksi.

Vuonna 2022 julkisen talouden alijäämä kutistui 0,8 prosenttiin, joka on pienin alijäämä pitkään aikaan. Istuvan hallituksen syyttäminen velanotosta on siis hieman ongelmallista numeroiden valossa. Selvää on myös se, että mikä tahansa hallituskokoonpano olisi velkaa ottanut koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan tuottaman taloudellisen myllerryksen keskellä.

Helsingin Sanomien haastettelussa pitkän linjan oikeistolainen talousvaikuttaja, muun muassa Eloinkeinoelämän tutkimuslaistos Etlaa johtanut ja valtionvarainministerion kansantalousosaston päällikkönä toiminut Sixten Korkman toteaa, että hänen nähdäkseen velkapuheissa on ”tarpeetonta paniikin lietsontaa”. Toki hän pitää järkevänä ja tarpeellisena miettiä sitä, miten velkaantuminen pitkällä aikavälillä vähenisi. Korkman myös muistuttaa, että taantuman edessä ei ole järkevää leikata, koska se aina väistämättä jarruttaa taloudellista toimeliaisuutta ja kasvua. Samassa artikkelissa toinen talousvaikuttaja, myöskin Etlan entinen johtaja Vesa Vihriälä komppaa ja toteaa, että ”ei ole aihetta paniikinomaiseen velkahuoleen, talo ei ole juuri kaatumassa päälle”.

Eli velkapaniikkipäissäänkään ei kannata unohtaa hyvinvointivaltiota ja keskittyä omaa ehdokasta miettiessä siihen, millaista Suomea ja maailmaa hän voisi olla rakentamassa.