Britanniassa mielenosoittajat tuhosivat orjakauppiaan patsaan. Suomessa poliitikko paheksui tekoa ja puolusteli orjakauppiasta.
Aina välillä saamme muistutuksia siitä, että laki ja moraali eivät tarkoita samoja asioita.
Bristolissa Black Live Matter -mielenosoituksen yhteydessä mielenosoittajat repivät nurin 1600- ja 1700-luvuilla vaikuttaneen orjakauppias Edward Colstonin patsas ja nakattiin se mereen. Patsas on herättänyt paheksuntaa jo pitkään, sen poistamisen puolesta on tehty vetoomuksia, mutta mitään ei ole tapahtunut ja nyt niin sanotusti tuli mitta täyteen.
On tietenkin mahdollista tuomita vandalismi ja julkisen omaisuuden tuhoaminen. Toisaalta myös alueen poliisijohtaja Andy Bennett ymmärtää perusteluja teon takana:
”Vaikka olen pettynyt että osa kansalaisista haluaa vahingoittaa yhtä patsastamme ymmärrän syyn tapahtuneelle. Tämä oli symbolisesti merkityksellistä.”
Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen ja juristi Otto Meri kommentoi Bristolin tapahtumia Twitterissä. Pelattuaan Neuvostoliitto-kortin pariin otteeseen juristi Meri vetosi siihen, että orjilla ei Coulstonin aikaan ollut ihmisoikeuksia:
”Orjilla ei ollut ihmisarvoa siihen maailman aikaan, kun Colston eli ja kävi kauppaa. Ennen kaikkea Colston oli hyväntekijä ja poliitikko.”
Ilmeisesti Meri tarkoitti tässä siis sitä, että ei pidä tuomita Colstonia koska (joidenkin) ihmisten orjuuttaminen ja murhaaminen ei ollut laitonta back in the day. Colstonin yhtiö roudasi eri arvioiden mukaan jopa lähemmäs 100 000 ihmistä uudelle mantereelle – joskin noin 20 000 heistä kuoli kuljetusten aikana.
Sikäli juristi Meri on tietenkin oikeassa, että Colstonin touhu ei ollut tekohetkellä laitonta. Jos koskaan olette hakeneen vahvistusta huomiolle että ”laillinen” ei tarkoita samaa kuin ”oikein”, niin tässä on melko hyvä esimerkki siitä.
On tämä myös kiinnostava katsaus juristin ajatusmaailmaan – jos teko ei ole ollut laitonta tekohetkellä, niin sitten siitä ei ilmeisesti auta liikoja valitella jälkikäteen. Tämä ajatusmalli pätee tietenkin oikeudessa, mutta sillä on hieman huono osallistua keskusteluun moraalista. Tosin Meri unohtaa noudattaa tätä ajatusta muistellessaan Neuvostoliiton syntejä, vaikka laillisiahan ne Stalinin puhdistuksetkin olivat tekohetkellä.
Toisaalta voimme pitää mielessämme ajatuksen siitä, että murha ei vanhene koskaan. Ja sitä vasten merenpohja Bristolin satamassa on varsin sovelias loppusijoituspaikka murhailevan orjakauppiaan patsaalle.