Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, Äidinkielen opettajain liitto ÄOL ry ja Häiriköt-päämaja toteutti lukuvuonna 2018-2019 Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen, jossa käsiteltiin ilmastonmuutosta globaalin etelän ilmastotoimijoiden tarinoiden ja median viestien kautta. Hankkeessa koulutettiin opettajia, tuotettiin oppimateriaaleja sekä julkaistiin blogipostauksia ja artikkeleita myös suuren yleisön käyttöön. Kaiken hankkeessa tuotetun materiaalin löydät täältä. Tässä tekstissä kuvaamme huomioitamme ja oppejamme hankkeen ajalta. Toivottavasti tekstistä on apua koulu ilmastokasvatustilanteen ymmärtämisessä ja tulevien ilmasto- ja globaalikasvatushankkeiden suunnittelussa!

Teksti on pitkä ja se koostuu seuraavista näkökulmista (hyppää tarvittaessa suoraan itseäsi kiinnostavaan kohtaan):

• Keskusteluympäristö muuttui hankkeen aikana
• Aihe kiinnostaa nyt valtavasti, mutta myös tukea tarvitaan
• Yhteiskunnallinen vaikuttaminen koulussa nousi hankkeessa keskeiseksi aiheeksi
• Globaali Etelä on kaukana
• Naisia on hankalaa ja helppoa tavoittaa
• Koulun ilmastokasvatuskeskustelu vetää moneen suuntaan
• Huumori auttaa, kun aihe on raskas
• Käytännön vinkkejä opekoulutushankkeita suunnitteleville

Keskusteluympäristö muuttui hankkeen aikana

Kuluneet kuukaudet ovat hyvä osoitus siitä, että ilmastokeskustelun suunta voi muuttua nopeastikin. Kun aloitimme hankkeen elokuun alussa 2018, oli keskusteluympäristö melko samanlainen kuin se oli ollut jo vuosia: jotkut suhtautuivat aiheeseen intohimolla, mutta moni oli edelleen sitä mieltä, että ilmastonmuutos ei aiheena juurikaan kuulu heille.

Melko pian hankkeen alettua tuolloin 15-vuotias Greta Thunberg ryhtyi ensimmäistä kertaa koululakkoon Ruotsissa. Sen jälkeen hän on innostanut lakkoihin ja mielenosoituksiin miljoonia nuoria ympäri maailman ja nuoret ovat aktivoituneet ja kavunneet ilmastokeskustelun keskiöön myös Suomessa.

Nuorten lakkoliikkeen taustalla on ollut yleisen huolen ohella keskeisesti myös IPCC:n syksyllä julkaisema erikoisraportti  “Global Warming of 1,5 °C”. Raportilla ja sen saamalla mediahuomiolla on ollut isoja vaikutuksia, joita nuorten lakkoliike on vielä voimistanut. Moni opetusalan organisaatio Opetushallitusta myöten on ottanut ilmastoaiheet entistä vakavammin ja keskeisemmäksi osaksi omaa toimintaansa. Ilmasto nousi myös kevään eduskuntavaalien, hallitusneuvotteluiden ja hallitusohjelman keskeiseksi teemaksi, mitä harva olisi ehkä uskonut vielä vuosi sitten.

Kaiken kaikkiaan keskusteluilmapiirin muutos on tehnyt Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen toimintaympäristön monin tavoin helpommaksi.

Aihe kiinnostaa nyt valtavasti, mutta myös tukea tarvitaan

Ilmastoaiheiden nousemisella julkisen keskustelun keskiöön on ollut iso rooli siinä, että ylitimme kirkkaasti tavoitteemme koulutettujen opettajien määrässä. Olimme luvanneet kouluttaa sata opettajaa, mutta koulutuksiin osallistui 139 opettajaa ja ilmoittautuneita oli yli 180. Vielä pari vuotta sitten ilmastoaiheisten opettajankoulutusten tilanne oli hyvin toisenlainen.

Lähes jokaisesta koulutuksesta saimme useampiakin palautteita siitä, että olisi ollut hyvä, jos koulutus olisi ollut kahden päivän mittainen. Toisaalta monet opettajat kyselivät, olisiko mahdollista saada luokkaan kouluvierailijaa puhumaan aiheesta. FEE Suomi tarjoaa onneksi viitisenkymmentä oppilastyöpajaa kouluissa keväällä 2020 ja lisäksi ainakin Helinä Rautavaaran museon ilmastoaiheinen pakopeli kiertää peliohjaajan kanssa kouluissa joillakin paikkakunnilla. Oulussa kaupunki alkaa kehittää lukiohin suurta ilmastoaiheista verkkomuotoista teemakurssikokonaisuutta.

Em. esimerkit kertovat siitä, että ilmastokasvatushankkeiden rahoitus on lisääntynyt lähivuosina parin vuoden takaisesta erittäin huonosta tilanteesta, mutta useimmiten rahoitukset ovat pieniä ja mahdollistavat vain hyvin paikallisen toiminnan.

Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen päättyessä kysymys kuuluu, kuka nyt kouluttaa opettajia ilmastoaiheista. Jotkut järjestöt voivat tarjota satunnaisia ilmastoaiheisia koulutuksia pätkärahoituksen turvin, mutta tällä hetkellä tiedossamme ei ole yhtään organisaatiota, jolla olisi rahoitusta ilmastoaiheisten opettajankoulutusten järjestämiseen ainakaan tulevana lukuvuonna. Suomalaisille järjestöille mahdollisia rahoituskanavia isompien hankkeiden mahdollistamiseksi ei tällä hetkellä edelleenkään oikein ole.

Vasta julkaistu hallitusohjelma lupaa aiheen suhteen hyvää, sillä siinä luvataan edistää luonto- ja ympäristökasvatusta sekä huomioda kestävä kehitys ja ilmastokasvatus läpileikkaavasti eri koulutusasteilla. Ympäristökasvatusjärjestöt ehdottavat, että hallitusohjelmakirjaukset konkretisoidaan seuraavin toimin: 1) Riittävät valmiudet ja osaaminen kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiseen opettajille ja kasvattajille, 2) Tuki ja työkalut kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiseen kouluissa ja päiväkodeissa sekä 3) Tuki ja resurssit kestävän kehityksen kasvatukselle ja ympäristötietoisuuden lisäämiselle myös osana elinikäistä oppimista ja nonformaalia kasvatusta.

Toivomme kovasti näiden hienojen tavoitteiden toteutumista!

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen koulussa nousi hankkeessa keskeiseksi aiheeksi

Ilmastonmuutos on hyvin monialainen aihe ja sitä voidaan käsitellä monenlaisista näkökulmista. Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeessa käsiteltäviksi aihepiireiksi valittiin ilmastotoiminta ja ilmastonmuutoksen vaikutukset globaalin etelän maissa, ilmastojournalismi ja ilmastonmuutos mediassa, sekä kuluttaminen ja kuluttajavaikuttaminen. Yhteiskunnallinen ilmastovaikuttaminen nostettiin hankkeen aikana kuluttajavaikuttamisen rinnalle hankkeen neljänneksi keskeiseksi aihepiiriksi.

Hankkeen moninaiset näkökulmat aiheuttivat välillä pientä päänvaivaa, mutta hankkeen materiaaleissa ja opettajankoulutuksissa niistä onnistuttiin muovaamaan luontevasti eteenpäin soljuva kokonaisuus. Erilaiset näkökulmat haastoivat aiheen monipuoliseen käsittelyyn ja tarjosivat jokaiselle jotakin.

Hankkeen aikana julkisessa keskustelussa on alettu entistä enemmän puhua kuluttajavaikuttamisen ja yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen keskinäisestä suhteesta, enemmän tai vähemmän rakentavasti. Myös tässä suhteessa keskustelu on kuitenkin mennyt eteenpäin. Kuluttajavaikuttamisen keskeiset osa-alueet asuminen, liikkuminen, ruoka ja muu kulutus ovat ihmisten tiedossa entistä paremmin.  Lisäksi kynnys osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ilmastokysymyksessä on madaltunut.

Aito vaikuttaminen yhteiskunnassa on kuitenkin kouluissa suhteellisen uusi asia ja nuorten ilmastolakkojen tuoksinassa asia aiheutti monenlaista pähkäilyä kouluissa. Kokosimme nopealla aikataululla koulujen vaikuttamistyön tueksi 10 ideaa koulun ilmastotoimintaan, jos lakko tuntuu hankalalta. Vinkit päätyivät palautteiden perusteella käyttöön kymmenissä kouluissa, vaikka varsinaista seurantaa asiasta ei tehty. Blogipostauksen laaja leviäminen ja opettajankoulutuksissamme käydyt keskustelut aiheesta osoittavat sen, että yhteiskunnallisen vaikuttamistoiminnan kehittämiseen kouluissa on nyt erityisen kova tarve ja kysyntä. Aihe on uusi ja siihen liittyy monia aiheellisia kysymyksiä.

Siksi on hienoa, että voimme Biologian ja maantieteen opettajien liitossa paneutua aiheeseen 1,5 vuoden mittaisessa Ulkoministeriön tukemassa hankkeessa syksystä 2019 lähtien. Työnimellä “Toivoa ja rohkeutta koulujen globaalikasvatukseen – ympäristöahdistuksesta aktiiviseen maailmankansalaisuuteen” kulkevassa hankkeessa keskitytään kestävän kehityksen aihepiireihin liittyvän yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäksi toiseen ajankohtaiseen ja haastavaan aihepiiriin: nuorten (ja koulun aikuisten) ympäristöahdistukseen. Hankkeessa tuotetaan laaja vinkkikirjasto yhteiskunnallisen vaikuttamisen malleista sekä laaditaan toimintamalli, jossa käsitellään ensin kestävän kehityksen aiheisiin liittyviä tunteita ja motivoidutaan tunnetyöskentelyn kautta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen käytännössä. Hankkeessa julkaistaan verkkosivusto ja koulutetaan opettajia toimintamallin käyttöön. Saat tietoa elokuussa alkavan hankkeen kulusta seuraamalla BMOL ry:n kanavia tai esimerkiksi Ilmastokasvattajat -ryhmää Facebookissa.

Globaali etelä on kaukana

Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli tuoda suomalaiseen ilmastokeskusteluun globaalia näkökulmaa ja erityisesti sitä näkökulmaa, että kehittyvät maat eivät ole ilmastotoimissa ainoastaan kärsivä ja apua tarvitseva osapuoli, vaan aktiivisia ilmastotoimijoita on joka puolella maailmaa. Keskeisenä tapana toteuttaa tämä tavoite olivat eri puolilta maailmaa tulevien ilmastotoimijoiden blogpostaukset, jotka käänsimme suomeksi ja julkaisimme Häiriköt-päämajan blogialustalla. Tekstien oheen tehtiin myös tehtäviä.

Blogitekstejä julkaistiin Nigeriasta, Ugandasta, Intiasta, Malesiasta ja Nepalista. Yhteensä tekstejä julkaistiin 7 kappaletta. Niissä kerrotaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista kehittyvissä maissa ja lisäksi jokainen kirjoittaja esittelee omaa työtään ilmaston puolesta, sekä näkemyksiään valtion ilmastotoimista.

Teksteissä toistuvia teemoja ovat maan sisäisten, jo pitkäänkin liikkeellä olleiden ilmastopakolaisten määrä ja vaikutukset muiden ihmisten elämään. Toisaalta monissa teksteissä toistui toive rikkaiden maiden tuesta ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen hidastamisessa. Kolmas toistuva teema oli ilmastonmuutokseen liittyvän tietoisuuden kasvattamisen tarve kehittyvissä maissa. Suomalaiset ovat jo melko tietoisia ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista uhista elämäntavallemme. Kehittyvissä maissa monia ilmastonmuutoksen vaikutuksia on jo nähtävissä, mutta paikalliset ihmiset eivät välttämättä tiedä, mikä muuttuneiden sääolojen taustalla on ja miten ilmiöön voi vaikuttaa.

Saimme kokoon kiinnostavan setin kirjoituksia. Yllätyksenä tuli se, miten huonosti kirjoitukset levisivät sosiaalisen median kanavia pitkin kovasta työstä huolimatta.  Opettajakoulutuksissa perustelimme laajasti, miksi koulussa tulisi keskustella näistä aiheista ja koulutuspäivinä opettajat saivat tekstien avulla isoja oivalluksia ilmastonmuutoksen globaalista puolesta. Tästä huolimatta yllättävän harva opettaja aikoi luetuttaa tekstejä oppilaillaan.

Kehitysviestintää tehneet järjestöt tuntevat ongelman hyvin. Ilmastoaiheissa yksi lisäselitys ilmiölle on ilmastohuolen määrä ihmisten arkipäivän elämässä. Empatian ja kiinnostuksen piiriä on sen vuoksi vaikeaa laajentaa kaukaisten maiden toimijoihin. Tämä on nurinkurista, koska ilmastonmuutos on globaali ilmiö, jonka vaikutukset näkyvät ensimmäisenä Etelän maissa. Ihmisen psyyken mekanismeja ei voi ohittaa, mutta jatkamme työtä sen edistämiseksi, että niin oppilaat kuin opettajat kokisivat Etelän toimijat nykyistä läheisemmiksi. Toivomme, että tekstejä luetaan myös hankkeen päätyttyä.

Naisia on hankalaa ja helppoa tavoittaa

Hankkeemme kahdeksasta blogipostauksesta ainoastaan kahdessa äänessä on nainen, vaikka tasapuolisuuteen yritettiin kiinnittää huomiota. Kirjoittajia haettiin lumipallo-otannalla ja valtaosa ehdotetuista kirjoittajista oli miesoletettuja. Tämä ei varmastikaan tarkoita sitä, että globaalisti miespuolisia ilmastotoimijoita olisi enemmän, heidän toimintansa vain on syystä tai toisesta ulospäin näkyvämpää. Käytännössä näkyvyys usein lisää näkyvyyttä. Kun kerran on päässyt suuren yleisön näkyville, tapahtuu tämä jatkossa entistä todennäköisimmin.

Hankkeessa globaalin etelän ilmastotoimijat näyttävät olevan valtaosin miehiä, mutta Suomessa tilanne on päinvastainen ainakin hankkeemme osallistujien perusteella. Toki opettajien sukupuolijakauma on kokonaisuudessaan epätasainen, mutta koulutuksissamme tämä näkyi erityisen selvästi. 139 kouluttamastamme opettajasta ainoastaan 15 oli miehiä.

Yksi tilannettava selittävä tekijä voi olla se, että ilmastohuoli on Suomessa sukupuolitunutta. Keväällä 2019 julkaistun llmastobarometrin tuloksista voi huomata, että naiset ovat keskimäärin huolestuneempia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja toisaalta toivovat yhteiskunnalta kovemmin aktiivisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Sekä meidän hankkeessamme että yleisemminkin yhteiskunnassa sopii kysyä, miten myös miehet saadaan entistä laajemmin kiinnostumaan ilmastokysymyksistä.

Koulun ilmastokasvatuskeskustelu vetää moneen suuntaan

Ilmastonmuutos on laaja aihe ja ihmiset ovat siitä monenlaista mieltä. Monet opettajat ovat aiheesta hyvin kiinnostuneita, pitävät sitä erittäin tärkeänä aiheena ja kehittävät aktiivisesti omaa opetustaan ja koulun ilmastotoimintaa. Opettajakunnasta löytyy myös ilmastonmuutoksen kieltäviä opettajia. Moni opettaja pelkää ilmastokasvatuksen lisäämispaineen lisäävän heidän työtaakkaansa entisestään ja suhtautuu ehkä tästä syystä epäilevästi puheisiin ilmastokasvatuksen lisäämistarpeista. Toisaalta osa opettajista kokee, ettei heidän jo tekemäänsä hienoa työtä arvosteta nyt riittävästi.

Koulutuksissamme nousi usein esille opettajien arastelu ilmastokeskustelun aloittamisesta opettajanhuoneessa. Opettajia pelottaa esimerkiksi se, että keskustelun aloittaminen haastavasta aiheesta tekee särön opettajanhuoneen hyvään ilmapiiriin tai että he eivät osaa perustella omaa kantaansa riittävän hyvin, kun keskusteluun tulee mukaan ilmastotoimien tärkeyttä vähätteleviä keskustelijoita. Vaikka ilmastoaiheesta keskustellaan aktiivisesti esimerkiksi facebookin opettajaryhmissä, saattaa monessa opettajanhuoneessa vallita kollektiivinen hiljaisuus aiheen ympärillä.

Osa opettajista on sitä mieltä, että oppilaat ovat jo aivan kyllästyneitä ilmastoaiheiden käsitelyyn tai että opit aiheesta eivät mene perille huolellisenkaan asian käsittelyn jälkeen. Toisaalta julkisuudessa on kevään 2019 aikana näkynyt nuorten ulostuloja, joissa he vaativat kouluun parempaa ilmastokasvatusta. Nuorten mielestä aihetta käsitellään koulussa liian abstraktilla tasolla, ei riittävän monipuolisesti ja opetuksessa keskitytään liikaa yksilön näkökulmaan. Molemmat näkökulmat ovat varmasti totta, mutta voi myös olla että ainakin osassa oppiaineista aihetta kyllä käsitellään jo paljon, mutta opettamisen tavat saattaisivat vaatia uudistumista.

On myös hyvä huomata, että oppilaat ovat tällä hetkellä ilmastokasvatuksen suhteen hyvinkin epätasa-arvoisessa asemassa eri paikkakunnilla, kouluissa ja luokkahuoneissa. Kysymys kuuluu, millä tavoin suomalainen koulu pystyy turvaamaan kaikille oppilaille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia ilmastonmuutoksesta ilmiönä ja kasvaa opetussuunnitelmien edellyttämään aktiiviseen ilmastotoimijuuteen.

Huumori auttaa, kun aihe on raskas

Hankkeemme opettajankoulutuksissa katsottiin kantaaottavaa taidetta ja sarjakuvia ja tehtiin itsekin meemejä ja vastamainoksia. Erilaiset viestinnän tavat voivat auttaa meitä hahmottamaan asioita erilaisista näkökulmista. Samalla huumori on tuonut koulutuksiin keveyttä ja iloa. Koulutuksissa käytiin kyllä myös keskustelua siitä, vesittääkö huumorin käyttö viestinnässä aiheen vakavuuden. Useimmat koulutuksiin osallistujat olivat sitä mieltä, että tämä ei ole ongelma. Samaa mieltä on Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta. Kirjassaan Huumori ympäristönsuojelussa hän esittää, että huumori voi edistää yhteiskunnallista keskustelua, naurun kautta ahdistavia tai arkaluontoisia asioita voidaan käsitellä vapautuneemmin ja musta huumori voi helpottaa, kun ylivoimaisilta tuntuvat ympäristöongelmat meinaavat nielaista (Lyytimäki 2018).

Ympäristöahdistus on noussut hankekauden aikana entistä laajemmin julkiseen keskusteluun ja yhä useampi tunnistaa ilmiön todelliseksi. Senkin vuoksi on hyvä, että aina aihetta ei tarvitse lähestyä syvien pohjavesien kautta. Suosittelemmekin välillä myös nauramaan, kun käsitellään vakavia aiheita. Tässä auttavat esimerkiksi vastamainosgalleriamme, ilmastomeemit, Fingerpori ja Fok_it -sarjakuvat.

Käytännön vinkkejä opekoulutushankkeita suunnitteleville

Opettajakoulutusten järjestäminen oli eräs hankkeen keskeisistä toiminnoista. Tehdessä oppii uutta ja muistaa paremmin vanhoja totuuksia. Toivomme, että ilmastokasvattajat jakavat avoimesti tietoa toimivista ratkaisuista kaikkien iloksi ja laadukkaan ilmastokasvatuksen kehittämiseksi. Biologian ja maantieteen opettajien liitto tekee mielellään yhteistyötä ilmastokoulutuksen saralla myös jatkossa ja auttaa mielellään esimerkiksi viestimään hyvistä koulutuksista ja käytännöllisistä materiaaleista suoraan jäsenilleen.

Tässä muutama hankkeen aikana esiin noussut käytännön toimintaan liittyvä muistutus meille itsellemme ja muille opettajakoulutushankkeita suunnitteleville.

– Opettajien hektiseen arkeen liittyy myös se, että koulutukset kannattaa ylibuukata reilustikin. Tulee sairastumisia, muutoksia elämäntilanteessa, hankaluuksia kyytijärjestyissä tai rehtori ei annakaan lupaa osallistua koulutukseen. Vaikka pyysimme sitovia ilmoittautumisia, tuli erääseen koulutukseemme 37 ilmoittautuneesta paikalle vain 26 osallistujaa. Useimmat peruneista ilmoittivat asiasta etukäteen.

Koulutuksen järjestäjälle tilanne on stressaava: samaan aikaan täytyy miettiä sitä, saadaanko koulutettua rahoittajalle luvattu määrä väkeä ja toisaalta sitä, mahtuvatko kaikki osallistujat varattuun koulutustilaan, jos kaikki ilmoittautuneet yllättäen saapuvatkin paikalle. Kokemuksemme mukaan ylibuukkaus kuitenkin kannattaa aina.

– Näyttää siltä, että vaikka koulutuksen sisältö olisi hyvin samanlainen monessa koulutuksessa, syntyvät erot palautteessa siitä, missä koulutus on järjestetty. Saimme pääsääntöisesti positiivisempia palautteita silloin, kun koulutus järjestettiin muualla kuin koulussa, kun omakustanteinen ruokailu tapahtui muualla kuin kouluruokalassa ja kun saatavilla oli kahvia koko koulutuspäivän ajan. Laadukkaan koulutussisällön ohella satsaaminen viihtyisään koulutustilaan ja tavallisesta koulupäivästä poikkeavaan lounaaseen sekä kofeiinin tarpeen tyydyttäminen näyttäisivät kannattavan.

– Eri tahojen tuottamaa opetusmateriaalia on maailma pullollaan ja opettajat kahlaavat siinä vyötäröitään myöten. Siksi ei ole ihan helppoa saada opettajaa avaamaan uutta materiaalia hektisen arjen keskellä ja tähän täytyy kiinnittää koulutuksissa huomiota. Opimme, että koulutuksissa kannattaa käyttää aikaa siihen, että opettajat saavat rauhassa tutustua jokaiseen hankkeessa tuotettuun materiaalin ja kokeilla sen toimivuutta. Näin on etenkin silloin, kun materiaalin aihepiiri ei ole opettajalle ennestään tuttu tai kutkuttavan kiinnostava. Maininta hyvästä materiaalista ei ainakaan tässä tapauksessa riitä, vaan opettajan on päästävä tutustumaan siihen itsenäisesti osana koulutuspäivää.

-Suomessa opettajat ovat korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, ja heillä on suuri vapaus siinä, miten he opetustyönsä käytännössä toteuttavat. Hankkeissa tuotettu opetusmateriaali päätyy todennäköisimmin käyttöön jos se tukee moniarvoista keskustelua ja materiaalia voi käyttää joko kokonaan tai sitten opettaja voi poimia käyttöönsä sopivimmat osiot.

[ilmastoterveisia]