Keravalaisessa Ahjon lähiössä sijaitsee elämää nähnyt viisikerroksinen kerrostalo. Tyhjäksi jääneen rakennuksen ikkunoita on kivitetty ja paikalliset nuoret ovat murtautuneet purkua odottavaan rakennukseen lukemattomia kertoja. Sen sijaan, että tämä vaille asukkaita jäänyt asuinrakennus olisi pelkästään purettu ilman sen kummempia seremonioita, paikallinen taiteilija-kuraattori Jouni Väänänen neuvotteli kaupungin kanssa talolle kunnolliset jäähyväiset.

Nyt Taiteen kotitaloksi nimetyn rakennuksen ulkoseiniä koristaa eri tyyliset maalaukset, mutta Väänäsen vision ymmärtää vasta astuttuaan taloon sisälle. Väänänen kutsui avoimen haun kautta mukaan lähes sata taiteilijaa, ja antoi heille kaikille vapaat kädet toteuttaa visioitaan.

”Valitsin taiteilijat teosideoiden, portfolioiden ja referenssien perusteella”, Väänänen selittää ja jatkaa: ”Siinäpä se kuratointiprosessi melkein olikin. Kun tuli valituksi, niin sen jälkeen on saanut tehdä omassa tilassaan kutakuinkin mitä lystää.”

Sen verran Väänänen tosin puuttui prosesseihin, että hän on kannustanut kaikkia ylittämään itsensä ja tämä väsymätön puurtaminen näkyy loputtomassa yksityiskohtien rikkaudessa joka jatkuu asunnosta toiseen.

Osa taiteilijoista on saanut temmellyskentäkseen kokonaisen asuinhuoneiston ja jotkut ovat jakaneet isomman asunnon keskenään. Valitut tyylit ja tekniikat vaihtelevat asunnosta toiseen, eikä edellisten kämpän perusteella voi tehdä oletuksia siitä, mitä seuraavassa tulee vastaan. Myös porraskäytävä on maalattu kauttaaltaan, tietenkin.

”Lähes sadan taiteilijamme joukkoon mahtui tosiaan monenlaista vipeltäjää. Joukkoon mahtuu sen verran elämää suurempia persoonia, että egojen, työskentelytapojen ja kommunikaatiomallien sovittaminen yhteen vaati oman työnsä.”

Hankalinakin hetkinä Väänänen kuitenkin muistutti itseään siitä, että hän on ihan itse jokaisen mukaan otetun taiteilijan valinnut osaksi porukkaa.

”Lopulta meistä muodostui oman käsitykseni mukaan melkoisen tiivis taiteilijayhteisö, jossa osataan arvostaa keskinäistä erilaisuuttamme rikkautena ja fiilistellä sitä kaikkia oleellisesti yhdistävää tekijää – rakkautta taiteen tekemiseen ja sen lopputulemaa.”

Taiteilijoiden valitsemisen ohella kuraattori on löytänyt itsensä myös kuukausia kestäneestä yleismies-roolista, jonka puitteissa hän on väsymättömästi haalinut tarvikkeita, kantanut maaliämpäreitä kerroksesta toiseen ja esimerkiksi tarvittaessa kesken haastattelun opastanut taiteilijaa kädestä pitäen kompressorilla toimivan, korkealla paineella maalia suihkuttavan ruiskun käytössä.

Ja kuun kaikki muut taiteilijat olivat lopulta saaneet omat työnsä valmiiksi, pääsi Väänänen aloittamaan omien teostensa maalaamiseen.

Taiteen kotitalo on osa Väänäsen Purkutaide-hanketta. Tämä hanke on – nimensä mukaisesti – erikoistunut purettavaksi määrättyjen kiinteistöjen täyttämiseen taiteella. Väänänen itse kuvailee näitä projekteja kauniiksi läksiäisiksi eri tavoin merkityksellisille rakennuksille.

Väänäsen oma taiteellinen tausta on graffitissa ja alkujaan Purkutaide-projektitkin ovat nojanneet vahvasti graffitiin ja katutaiteeseen. Tämä oli tietenkin soveliasta, koska usein näissä projekteissa taiteilijoiden kädenjälki on näkynyt julkisessa tilassa joka on katutaiteelle ominaisin paikka. Vuonna 2016 Väänäsen ensimmäinen Purkutaide-projekti koristeli kauttaaltaan Keravan keskustassa sijainneen ja sittemmin puretun kauppakeskuksen.

Taiteen kotitalossa teokset kuitenkin ovat pääsäätöisesti asuintalon sisällä ja tämä puolestaan on luontevasti avannut ovia myös tyystin toisten taiteen lajien edustajille. Tässä viimeisimmässäkin inkarnaatiossa osa talon asunnoista on toki täytetty – sananmukaisesti – lattiasta kattoon graffitein ja tägein, mutta joukossa on myös immersiivisiä kokonaisuuksia, skenografiaa, maalauksia, istallaatioita, valokuvia, valo- ja videotaidetta, veistoksia sekä modernistisia kokeiluja. Teosten teemat vaihtelevat villisti aina yrtti-installaatiosta Trainspotting-elokuvan hengessä rakennetun neonhohtoisen huumeluolan kakkaiseen (ei tietenkään oikeaa) vessaan, jossa voi pelata Skate Wars -peliä istuen samalla pöntöllä.

Talon kokoisen näyttelyn läpikäymiseen kannattaa varata vähintään pari tuntia ja se sopii hyvin koko perheelle. Viidennessä kerroksessa on kuitenkin yksi K-18-ikärajalla varustettu huone ja siksi  sitä nuoremmat joutuvat ottamaan vanhemmat mukaansa – henkilökuntaa kun ei riitä huoneen ovelle vahtimaan.

Sen lisäksi, että Purkutaide-projektit ovat työläitä toteutettavia, on niiden valmistelu myös oma työmaansa. Väänäsellä meni pari vuotta saada lupa ensimmäiselle, vuoden 2016 projektille. Tuolloin kaikki eivät nähneet projektia järkevänä, mutta lopulta tuosta pääasiassa graffitein ja katutaiteella verhotusta kauppakeskuksesta muodostui paikallinen nähtävyys. Ponnistuksen päätteeksi Kerava jopa palkkasi Väänäsen tuottamaan taidetta eri puolille kaupunkia ja kaupungin taidemuseo Sinkka puolestaan nappasi hänet kuratoimaan graffititeemaista näyttelyä.

Vaikka kokemukset Purkutaiteesta ovat Keravallakin positiivisia, ei myöskään Taiteen kotitalon lupaprosessi ollut täysin vaivaton tai nopeasti taputeltu. Esimerkiksi joukko paikallisia poliitikkoja vastusti hanketta julkisesti – ja tämä myös muistetaan talon viidennessä kerroksessa esillä olevassa teoksessa.

Taiteen kotitaloon liittyvät neuvottelut Väänänen aloitti kaupungin kanssa vuonna 2017.

”Talo oli neuvotteluiden alkaessa vielä asuttu ja pyrkimyksenäni oli saada se meidän käyttöön välittömästi tyhjentymisen jälkeen”, Väänänen kertaa prosessia. Mikäli siirto olisi onnistunut suoraan asukkailta taiteilijoille, olisivat paikat pysyneet kunnossa.

Kuten niin usein hyvät suunnitelmat eivät toteutuneet ja tälläkin kertaa asiat jouduttiin tekemään vaikeimman kautta.

”Neuvotteluissa kesti sen verran kauan, että talo jäi välissä tyhjilleen lähes kahdeksi vuodeksi. Sinä aikana putket käytiin pöllimässä, sähköt, ikkunat ja kutakuinkin kaikki muukin rikottiin. Kun lopulta saimme talo käyttöömme, niin ensimmäinen ihan armoton urakka oli saattaa se takaisin jonkinlaiseen käyttökuntoon.”

Talon raivaaminen ja valmistelu taiteilijoiden käyttöön alkoi käytännössä jo kesällä 2019. Hidastelua seuranneen vandalismin jälkien siivoamisen ohella mutkia hankkeelle toi myös korona-epidemia, jonka takia mukaan kutsutut ulkomaiset taiteilijat eivät päässeet paikalle ja talkootkin vaikeutuivat.

”Hetken aikaa näytti siltä, että joudumme perumaan koko homman.”

Lopulta talo kuitenkin saatiin valmiiksi taiteilijoita varten ja taideteokset toteutettiin huhti-kesäkuussa. Tosin kaiken muun jälkoihin jääneet Väänäsen omat teokset eivät ehtineet valmistua vielä avajaisiin. Tämä ei kuitenkaan kuraattori-taiteilijaa liikaa sureta.

”Ehkäpä ne siitä vielä valmistuvat ennen näyttelyn loppumista.”

Näillä näkymin Väänäsellä on siis aikaa ainakin syyskuuhun saakka.

Se, että Taiteen kotitalo poikkeaa esittelemiensä taidetyylien puolesta aikaisemmista Purkutaide-projekteista ei tule aivan tyhjästä. Sen lisäksi, että kunnianhimo ymmärrettävästi kasvaa tehdessä, sai Väänänen myös kannustusta tälle kehityssuunnalle.

Vuonna 2018 Helsingin Kyläsaaressa Purkutaide koristeli moottoripyöräkerho MC Bandidoksen entisen päämajan. Häiriköt-päämaja järjesti talossa tilaisuuden, jossa Jouni Väänänen pääsi keskustelemaan tekemisistään taidekriitikkoOtso Kantokorven kanssa. Tuossa keskustelussa heitettiin ilmaan haaste tyylilajien laajentamisesta ja haaste laskeutui hedelmälliseen maaperään.

Kantokorpi menehtyi viikko tuon keskustelun jälkeen, mutta nyt hänen esittämä visio on nähnyt päivänvalon.

Taiteen kotitalo Keravalla osoitteessa Moukaritie 4. Avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 10.00 – 17.00. Näillä näkymin talo suljetaan syyskuussa. Jatkokin saattaa olla mahdollista, mutta vandalismin takia talossa on sähköt vain ensimmäisessä kerroksessa ja muut kerrokset ovat lähinnä luonnonvalon varassa. Siksipä syksyn pimentyessä Taiteen kotitalokin pimenee.

Sisäänpääsy 6 euroa.