Ehkä punk ei ole ihan kokonaan kuollut, mutta Sex Pistols -luottokortti on kyllä aika överi juttu. Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Yhteiskunnan epäkohtiin puuttuminen on tärkeää ja antoisaa puuhaa – jotkut alakulttuurit peräti rakentuvat tämän varaan. Monet rakastamistamme ilmiöistä ovat suorastaan syntyneet vallitsevan hegemonian vastustuksesta. Harmillisesti monet noista ilmiöistä ovat sittemmin muuttuneet osaksi koneistoa.
Jeesus riehui ja rehasi rahanlainaajia ja yliherroja vastaan. Sittemmin ristiretket, katolinen kirkko sekä Päivi Räsänen ovat näyttäneet kuinka pohjattoman pahuuden kasvualustaksi Vuorisaarnakin tarvittaessa taipuu.
Jos kuitenkin pohdimme hieman tuoreempia ilmiöitä kuin ihmisen pojan ristikuolemaa, voisin esittää hyviksi eksemplaareiksi hippiliikettä ja punkkareita. Molemmat porukat vastustivat kapitalistista sorto- ja väkivaltakoneistoa omalla tavallaan. Toinen hieman rauhallisemmin ja toinen hieman aggressiivisemmin.
Sittemmin hipit on tuotteistettu moneen kertaan ja hippivaatteita on tyrkytetty kertakäyttömuotia kaupustelevista vaateliikkeistä jo monena sesonkina. Myös punk-estetiikasta ammentavaa vaatetusta on tyrkytetty vimmaisesti muodin halpahalleissa. Nykyään niittirotsi, Sex Pistols -paita tai keesi ei välttämättä kerro mitään kantajansa musiikillisista mieltymyksistä ja/tai yhteiskunnallisista näkemyksistä.
Muutama vuosi sitten käydessäni New Yorkissa, huomasin että Macy’s-tavaratalon ikkunakoristeet oli noukittu suoraan Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks -levyn kansitaiteesta. Koukkasin tavarataloon sisälle ja huomasin, että samoin tavaratalon sisusta oli täynnä Sex Pistols -aiheista kuvastoa. Vähän tuli oksu suuhun.
On tietenkin totta, että Sex Pistols ei monen mielestä ole koskaan ollutkaan true, vaan sell out -poppibändi. Kyllä se kuitenkin aika paljon on vaikuttanut koko punk-liikkeeseen ja sikäli ihan relevantti hommeli mitä punkiin tulee.
Ja nyt Britanniassa olisi sitten saatavilla Sex Pistols -MasterCard-luottokortti. Ihan oikeasti. Sikäli mikäli Sex Pistolsissa on ikinä ollut kapinaa ja rosoa ja punkkia, niin ei ole enää.
Nyt kyllä saavat Pispalan takkutukat piiskata ponejaan, jos aikovat punkin tästä suosta repiä. Toivottavasti piiskaavat (kuvainnollisesti, oikeasti eläimiä ei tietenkään saa satuttaa) ja repivät. Saatana.
Tässä päästään yhteiskuntaamme ohjaavan kuluttajakapitalismin ytimeen. Se on verrattoman kyvykäs imemään sisälleen minkä tahansa itseensä kohdistuneen kritiikin ja kääntämään sen edukseen. Tätä judomaista toimintaa voisi kuvailla situationistien lanseeraamalla termillä rekuperaatio.
1950-60-luvun taitteen tietämillä aktivoituneen, Guy Debordin ohjastaman situationistisen liikkeen mukaan ihmiset elivät spektaakkelissa. Spektaakkeliksi (eli tyhjyyttä kumisevaksi kulissiksi) kuvailemaansa yhteiskuntaan määritti muun muassa rekuperaatioksi nimetty ilmiö. Kyse on siis juuri siitä, että markkinoinnin ajama yhteiskunta sulauttaa itseensä kohdistuvan kritiikin osaksi kaiken jauhavaa koneistoaan.
Teoria on osuva ja tämä kritiikin haltuunotto näkyy yhä edelleen monissa markkinointiponnisteluissa. Voisi jopa sanoa, että kapitalismi rekuperoi judotatamilla vimmaisesti kuin Putin konsanaan. Mainokset lainaavat elementtejä vastamainoksista ja yrityksiin kohdistuvasta kritiikistä. Jopa vastakulttuuriksi joskus laskettu graffitikin on päätynyt mainosmiesten ja -naisten työkalupakkiin.
Pitäisikö meidän sitten antaa periksi, heittäytyä selällemme ja antaa jyrän jyrätä? No ei tietenkään. Jos viime viikolla esitetty kritiikki ei ole enää muodoltaan riittävän raflaavaa ja radikaalia, niin väännetään ruuvia kireämmälle ja tehdään överimpää kritiikkiä. Kyllä se mainostajankin kipupiste tulee aina jossain kohdassa vastaan. Kriitikoilla on usein myöskin vapaammat käden toimia ja paremmin moraalista tarkastelua kestävät argumentit puolellaan.
Että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Lopussa kiitos seisoo.
Muksuni ovat pitäneet ahkerasti tätä paitaa. Keskivertopäiväkotilapsessa on moninkertaisesti kapinaa seksipyssyihin verrattuna ja Jytäjyrsijät on cowa bändi.
Jälkikirjoitus
Onhan tässä Sex Pistols -touhussa otettava huomioon sekin mahdollisuus, että tämä kaikki saattaa olla Johnny Rottenin (os. Lydon) ovelaa ja monikerroksellista kapinaa. Hän rikkoo kaikkia mahdollisia kaupalliskriittisyyteen ja kapinaan liittyviä sääntöjä huoraamalla kaupalliskriittisen ja kapinallisen bändinsä (lue: brändinsä) kerta toisensa jälkeen. Metakapinaa!
Kapitalistinen spektaakkeli omii kaiken Kerta toisensa jälkeen kapitalistinen yhteiskunta on osoittanut kykynsä kääntää kaiken itseensä kohdistuneen kritiikin taloudelliseksi voitoksi. Ilmiö näkyy myös mainoksissa, kun…
Petteri Orpo valitsi sinimustan hallituksen Kaikki muistamme, kuinka loukkaantunut kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo oli, kun vaalien alla Sanna Marin viittasi kokoomuksen ja Perussuomalaisten mahdollisesti muodostamaan…
Sateenkaaren päässä on Jeesus ”Raamatulla ja kolmella siitä vaikuttuneella uskonnolla on merkittävä rooli nykymaailmassa. Raamattu on todella syvällä aikamme ja maailmamme juurissa, ja oman…
Häiriköiden koronavuosi 2020 Vuosi 2020 toi Häiriköillekin pitkän lomautuksen ja perui monet opetuskeikat. Toisaalta ehdin järjestämään vuoden aikana viisi näyttelyä, joista kolme rakentui…
Jeesus – Rauhan vai sodan mies? Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen Vuorisaarna pursuaa rakkautta, anteeksiantoa ja rauhan sanomaa. Silti viimeisen parin tuhannen vuoden ajan sotaa ja tappamista on…
