Tekoälyn avulla luodut kuvat ovat lystikkäitä. On yhtä aikaa kiinnostavaa ja kauhistuttavaa nähdä, mihin me vielä päädymme niiden kanssa. Menettääkö kuva arvonsa, jos emme voi luottaa mihinkään näkemäämme? Mitä menetämme, jos emme voi enää luottaa millään tavoin kuvaan tai videoon? Onhan kameran kanssa kikkailemalla ja Photoshopilla saanut ennenkin tuotettua aidon näköistä fantasiamaisemaa, mutta tekoälyn avulle moinen onnistuu ennennäkemättömän nopeasti ja vaivattomasti. Ehkä aikaisemmin moista tekevät miettivät hieman, mitä tekevät ja miksi, mutta nyt riittää, kun naputtelee komennon koneelle ja kuva ilmaantuu. Myös volyymit ovat olleet tyystin erilaisia.

Kuva oheisesta ”maailman harvinaisimmasta” kissasta, käärmekissasta (Serpens Catus tai Serpens Cattus) on kiertänyt melko vauhdilla sosiaalisessa mediassa. Kuva ei tietenkään ole aito ja monet sitä jakaneista ovat epäilemättä tienneet tämän. Mutta eivät kaikki. Ja tämä on varsin harmiton esimerkki. Vähemmän harmittomia ovat esimerkiksi kuvat, joissa oikeita ihmisiä laitetaan pahantahtoisesti vääriin ympäristöihin. Tai tuotetaan kuvia, jotka antavat oikeista tapahtumista väärän kuvan. Olemme kuin lapsia, joille on annettu mahdollisesti hyödyllisiä, mutta potentiaalisesti tuhoisia työkaluja, emmekä oikeastaan tiedä, mitä niillä pitäisi tehdä tai kuinka moisten kanssa pitäisi olla.

Tekoäly vaikuttaa siihen, kuinka ajattelemme

Ihmiskunnan sekoilu näiden uusien työkalujen kanssa tuo mieleen Heath Ledgerin esittämän Jokerin kuvauksen itsestään The Dark Knight -elokuvassa. Jokeri kertoi olevansa kuin koira, joka jahtaa autoa, mutta ei tiedä, mitä tekisi autolla, jos sellaisen saisi kiinni.

Yksi ihmisen menestymisen salaisuuksista on se, että olemme olleet eteviä tekemään ja käyttämään työkaluja. Työkalujemme kanssa olemme kyenneet muovaamaan ympäristöämme. 1900-luvun jälkipuoliskolla monet havahtuivat siihen, että olemme muovanneet fyysistä elinympäristöämme tavalla, joka heikentää tuon ympäristön elinkelpoisuutta.

2000-luvulla olemme saaneet seurata sitä, kuinka aineeton elinympäristömme on muuttunut. Jos kirjapainotekniikan kehittyminen 1400-luvun puolivälin tietämillä mullisti tiedonvälityksen ja riisti kirjamonopolin kirkolta ja kuninkailta, niin netti on tuonut muassaan vähintään vastaavan mullistuksen. Sosiaalisen median syntyminen ja kehittyminen on osa tuotat mullistusta, mutta samoin mullistus pitää sisällään nämä tekoälyn avulla tuotetut sisällöt.

Jo vuosien ajan monet tutkijat ja journalistit ovat todenneet sosiaalisen median tuoman mullistuksen rinnastuvat Johannes Gutenbergin kirjapainoinnovaatioon 1440-luvulla. Näiden arvioiden kanssa on helppo olla samaa mieltä. Gutenbergin kirjapainon keksimistä seuraavien 50 vuoden aikana tuotettiin ja myytiin useampia kirjoja, kuin kirjapainon keksimistä edeltävän tuhannen vuoden aikana. Tämän voi ottaa jonkinlaiseksi referenssipisteeksi, kun miettii edessä olevan (ja jo koetun) kuva- ja informaatiotulvan mittakaavaa.

Uskonpuhdistus 2.0

Nyt käsillä olevassa mullistuksessa ei tietenkään ole kyse pelkästää kuvien määrästä tai sisällöstä. Odottamattomat kerrannaisvaikutukset voivat olla, no, todellakin odottamattomia. Pidetään mielessä, että kirkon 1500-luvun alkupuolella jakanut Martti Lutherin uskonpuhdistus oli osaltaan seurausta kirjapainon keksimisestä. 

Lutherin teesit levisivät ennen näkemättömällä vauhdilla, kun niitä pystyttiin monistamaan muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin keksityn kirjapainoteknologian avulla. Kirjapainon avulla Luther kykeni riistämään kirjantuottamisen monopolin kirkolta ja samalla kirkko menetti yksinoikeutensa määritellä kirjojen sisällön ja sen tulkinnan. Luther myös oli monopolin murruttua vapaa vaihtamaan vallan kielen, latinan, kansan ymmärtämään kieleen eli saksaan. 

Gutenbergin kirjapainon muassaan tuoma mullistus on kenties vaikea hahmottaa näin jälkikäteen, koska emme kovinkaan helposti kykene hahmottamaan sitä, millainen maailma oli ennen sen keksimistä. Mikäli ihmiskunta ja sivilisaatiomme nyt käsillä olevasta mullistuksesta selviää, tulee ihmisillä olemaan suuria vaikeuksia hahmottaa maailmaa ennen internetiä, sosiaalista mediaa sekä tekoälyn tuottamia kuvia.

Selviääkö luova työ?

Tekoäly näyttäisi mullistavan sen, kuinka tuotamme taidetta. Mutta ei mullistus tule rajautumaan vain taiteeseen ja jo nyt monet mediatalot ovat tutkineet mahdollisuuksia ulkoistaa rutiininomaiset toimittajan työt tekoälylle. Helmikuussa scifi-lehti Clarkesworld puolestaan lopetti lukijoiden kirjoittamien tarinoiden vastaanottamisen. Nuo lukijoiden kirjoittamat tarinat olivat pitkään olleet tärkeä osa lehteä, mutta tekoälyn tuottamien tekstien lähettäminen lehteen kasvoi niin räjähdysmäisesti, että toimituksella ei yksinkertaisesti ollut aikaa tai resursseja käydä kaikkia läpi ja löytää joukosta ihmisten kirjoittamia tekstejä. This is why we can’t have nice things.

Kuvataiteilija ja graafinen suunnittelija Visa Knuuttila pohti tekstissään tekoälyn vaikutusta taiteelle ja erityisesti kuvataiteelle.

”Eräänlaiseksi paradigman murtumisen symboliksi on noussut puolalaissyntyinen kuvataiteilija ja kuvittaja Grzegorz Rutkowski, jonka fantasia-aiheiset maalaukset ovat peliharrastajille tuttuja esimerkiksi Magic the Gathering ja Dungeons and Dragons -peleistä. Kesän 2022 kuluessa Rutkowskin nimestä muodostui promptinikkareiden keskuudessa eräänlainen viraalihitti, sillä seurauksella että tätä kirjoitettaessa Greg Rutkowskin nimellä varustettuja tekoälykuvia on suosituimmilla alustoilla generoitu jo satojatuhansia. Rutkowskin tavoin myös lukuisien muiden elävien taiteilijoiden nimillä on generoitu valtavia määriä keinotekoisia pastisseja.”

Knuuttila muistuttaa että ”tekoälyllä ei ole näkemystä tai mielikuvitusta, mutta sen laskentateho on käsittämätön”.

Entäpä mitä tekoäly tulee tarkoittamaan musiikille? Myös musiikkia tuotetaan erilaisten työkalujen – kuten nyt vaikka instrumenttien – avulla ja uudet työkalut vaikuttavat prosessiin. Tekoälyä voidaan jo nyt hyödyntää osana prosessia ja voimme vain arvailla, mitä kaikkea voimme ulkoistaa tekoälylle jatkossa tästäkin prosessista. Voima-lehteen haastateltu Musiikkikustantajien toiminnanjohtaja Jari Muikku kertoo oman alansa tilanteesta.

”Jos tekoälyn käyttö yleistyy laajasti, erilaisiin sisältöpalveluihin voi tulla tulvimalla uutta sisältöä. Jos jo nyt Spotifyn kaltaisiin suoratoistopalveluihin ladataan päivittäin satatuhatta uutta uraa, voidaan pohtia sitä, mitä se tarkoittaa eri osapuolten kannalta, jos sen sijaan tuleekin päivittäin vaikka 10 miljoonaa uutta uraa. Mitä se merkitsee yksittäisen tekijän kannalta? Miten kuluttaja löytää itselleen relevanttia sisältöä?”

Voiman artikkelissa Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen muistuttaa kuitenkin, että tekoäly on vain työkalu.

”Tietokoneohjelmat pystyvät tuottamaan jotain, mikä on jossain mielessä uutta ja tarkoituksenmukaista, mutta monimutkaisempi kysymys on, onko prosessi itsessään luova.”

Ihmistä kaivataan siis jatkossakin tuomaan luovuutta ja uutta prosessiin. Mutta kuinka yleisö löytää luovan ja uuden, jos se hautautuu geneerisen sisällön tsunamin alle? Aika näyttää. Luovuutta tullaan tarvitsemaan myös lakeja säätävien tahojen suunnalla.

Samoin, kun Gutenbergin kirjapainon myötä syntyi tarve tekijänoikeuslain kaltaiselle lainsäädännölle, synnyttää olemassa olevaa aineistoa uusiksi paketoiva tekoäly juridisia haasteita. Plagiointi ja uudelleen paketoiminen eivät voi olla ihan kosher vain sillä perusteella, että työ on ulkoistettu tekoälyohjelman algoritmeille. Jo nyt on nähty liikehdintää tällä saralla. Lukemattomien taiteilijoiden töiden pohjalta uusia kuvia tuottavia Stability AI- ja Midjourney-yhtöitä onkin tekijänoikeusasioiden kanssa kuumoteltu. Nähtäväksi jää, mikä tasapaino alkuperäisten taiteilijoiden oikeuksien ja uuden teknologian tuomien mahdollisuuksien välillä löydetään.

Mihin tämä kaikki sitten johtaa? Ei voi tietää. Mutta pitäkää huiveistanne kiinni ja silmät auki.