Muiden brändeillä ja logoilla ratsastamaan tottunut taiteilija joutui itse vastaanottajan rooliin – kahdesti.
Riiko Sakkinen on tullut yleisölle tutuksi provosoivilla teoksilla, joissa hän suomii kapitalistista yhteiskuntarakennetta räikeän propagandan ja kaupallisen kuvaston kautta. Sakkinen ei suinkaan ole pyytänyt lupia niiltä, joiden kuvastoa hän on teoksiinsa lainannut – useimmiten kohteina on ollut yritykset logoineen. Hiljattain roolit ovat kuitenkin kääntyneet päälaelleen oikein kahteen kertaan.
Maaliskuussa Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan -näyttelyn avajaisissa Korjaamo Galleriassa mystillinen mieshenkilö rupesi pitämään puhetta pyytämättä ja yllätyksenä. Hän ilmoitti yleisön edessä ”Euroopan komission nykytaiteen keskuskollegion ja Yleiseurooppalaisen taideasiain komissariaatin” nimissä Sakkiselle myönnetystä 1,25 miljoonan euron tuesta. Osa avajaisväestä tunnisti puhujan, Love Recordsin logon suunnittelijanakin tunnetun Harri Mannerin.
Manner lähetti myöhemmin Voimaanselostuksen tapahtuneesta. Ohessa katkelma siitä:
Kapitalismi-kritiikistä ja kommunistisista vallankumousutopioista ponnistava Riikko Sakkinen haluaa tulla suureksi taiteilijaksi.
Sakkisella on riittänyt leikkisyyttä jaettavaksi yleisölle. Juuri ketään hänen juttunsa eivät ole naurattaneet. Sakkinen haluaakin omien sanojensa mukaan olla Suomen vihatuin taiteilija. Hullua olisi, jos vihan sijasta silloin saisi osakseen naurua.
Sakkinen haluaa myös miljonääriksi. Hän on kehittänyt mediastrategisesti viritellyn taidemasiinan, jonka toimintaperiaatteena Sakkisen uran alusta lähtien on ollut herättää huomiota ja huomiota herättämällä saavuttaa kuuluisuutta ja kuuluisuuden avulla saada menestystä ja rahaa.
Selostuksen perusteella voitanee tulkita, että Manner ei lukeudu Sakkisen suuriin ihailijoihin. Silti tämän odottamattoman performanssin voi myös lukea saavutukseksi Sakkiselle, joka julistaa ampuvansa joka suuntaan ja on muutenkin aktiivinen provosoija.
Sakkinen itse oli tosin hieman hämmentynyt tapahtuneen jälkeen, hän pohti, että: ”Jännää, että vanha patu teki tämän. Nuorten taideopiskelijoidenhan pitäisi kyseenalaistaa minut.”
Mutta näin se menee maailmassa, ei provokaattori pysty itse määrittämään sitä kuka provosoituu. Tämä kontrollin puute tietenkin toimii molempiin suuntiin ja osuu myös myös Mannerin nilkkaan: Sakkinen harmitteli myöskin, että suuri yleisö todennäköisesti luulee kyseessä olevan hänen oma jekkunsa.
En ole tutustunut Mannerin kirjalliseen tuotantoon, mutta tämän jälkeen harkitsen vakavasti hänen Suuri performanssi -teoksensa lukemista. Siinä hän ”sättii modernin jälkeiset taideteoriat, käsitetaiteen, performanssit, nykytanssin ja poikkitaiteelliset installaatiot pelottavan asiallisesti ja aiheellisesti”. Tätä performanssikritiikkiä vasten Mannerin oma performanssi on tietysti entistä kiinnostavampi hommeli. Ihan jännittää.
Teosnäyte ”kapitalismi-kritiikistä ja kommunistisista vallankumousutopioista ponnistavan” taiteilijan tuotannosta. Teoksessa esitetty väittämä ”Ilman tissejä ei ole kapitalismia” saattaa hyvinkin pitää paikkansa.
Mutta, kuten sanottua, tämä näytelmä avajaisissa ei suinkaan ollut ainoa kaappaus, jonka uhriksi Sakkinen on tänä vuonna joutunut.
Sakkinen osallistui teossarjalla 57 Varieties viime vuonna investointipankki Carnegien ylläpitämään Carnegie Art Award -taidekilpailuun. Skaban pääpalkintona oli miljoona kruunua ja kunniaa sitäkin enemmän. Samalla taiteilijat tietenkin luovuttivat taiteensa ja minänsä investointipankin mainosviestinnän välillisiksi työkaluiksi, mutta näin se tässä maailmassa vaan tuppaa menemään.
Voitto meni tällä kertaa sivu suun, aina ei voi voittaa. Sivu suun meni myös kilpailua seuraavaksi kaavailtu näyttelykierros.
Carnegie-ehdokasteosten piti lähteä näytille Pohjoismaiden pääkaupunkeihin, mutta rahavarantojensa vähäisyyteen vedoten pankki ilmoitti pistävänsä pillit pussiin ja vetäytyvänsä näyttelykiertueesta. Tämä viime hetken vetäytyminen johti siihen toiseen kaappaukseen, jonka kohteeksi Sakkinen joutui: ilman näyttelyä jääneet museot tarvitsivat täytettä ripeällä aikataululla ja kööpenhaminalainen Den Frie Centre of Conpemporary Art päätyi kutsumaan Carnegie-kilpailussa kolmanneksi tulleen tanskalaisen taiteilijaryhmä A Kassenin täyttämään tyhjiötä.
A Kassenin tapa kommentoida Carnegien päätöstä vetäytyä näyttelykiertueesta oli täyttää Den Frie Center kopioilla teoksista, jotka sinne alkujaan oli tulossa. Tyystin ilman lupaa näyttelyä varten kopioitujen teosten joukossa oli myös Sakkisen 57 Varietes -sarja. Kopiot teetettiin Kiinassa valokuvien pohjalta.
Varo halpoja kopioita. Tässä on A Kassenin kopio Carnegie-kilpailuun osallistuneesta teossarjasta.
Kopioiduksi tulleet taiteilijat eivät välttämättä ole pelkästään tyytyväisiä kaapatuksi tulemisesta, mutta kyllä tässä ”paikkasidonnaisiin” ja ”performatiivisiin” teoksiin keskittyvän taiteilijaryhmän näyttelyssä jotain on. Jos ei muuta, niin ainakin se puree komeasti juuri sitä ruokkinutta kättä.
Aito ja alkuperäinen, Puna-Riikon 57 Varieties. Tässä lista punaisen eri sävyistä – ne voi myös käydä tarkastamassa näyttelyssä tai ostaa ihan itselleen (32 000 euroa veroineen): Blood, Camicie rosse, Campari, Cherry, Chili, China, Coca-Cola, Communism, Daredevil, Donald Duck’s Car, Ferrari, Fire Brigade, Johnnie Walker, Ketchup, Khmer Rouge, Lightning McQueen, Lipstick, The Little Red Book, Little Red Riding Hood, London Bus, Love, Manchester United, Marlboro, Mars, Meat, Moulin Rouge, Muleta, Ocean Spray, Republican Party, Red Alert, Red Army Faction, Red Baron, Red Bull, Red Card, Red Carpet, Red Cross, Red Herring, Red Lantern, Red Light District, Red Nose, Red Sea, Red Square, Red Star Belgrade, Redneck, Redskin, Ruby, Santa Claus, Snow White’s Apple, Social Democracy, Socialism, Soviet Union, Spanish Football Team, Strawberry, The Thin Red Line, Three Colors: Red, Tomate Frito, Wine.
Ja kun tässä on tapahtunut kaksi kaappausta, niin on ihan pakko mainita myös kaksi muuta hassua sattumusta. Jotain lystikästä nimittäin on myös siinä, että Carnegie Art Award 2014 jää näillä näkymin viimeiseksi kerraksi, kun maineikas taidekilpailu järjestetään. Investointipankki Carnegie on ilmoittanut lopettavansa koko homman.
Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan -näyttelyn avajaisista Sakkinen puolestaan lähti Jari Sarasvuon suoraan televisio-ohjelmaan. Ohjelmassa Sakkinen tivasi Sarasvuolta mistä kumpuaa toimitusjohtaja/guru/profeetan kuvitelma omasta hyvyydestä. Muutama päivä ohjelman jälkeen Nelonen ilmoitti että Sarasvuon ohjelma lopetetaan välittömästi.
Joku voisi epäillä, että Sakkisen kanssa työskentelyssä on huono karma – ehkä tämä karman huonous koskee ainoastaan kapitalisteja.
Riiko Sakkinen maalasi itsensä nurkkaan Helsingin Korjaamo Galleriassa 13.4. saakka.
Graffitinäyttely, myös hieman graffiteja Helsingin taidemuseo HAM onnahteli hakiessaan kosketusta katutaiteeseen. Purkutaide-projekti puolestaan sukelsi suoraan syvään päähän.
Andy Warhol, tekijänoikeudet & kopiot Pakko myöntää: Andy Warholin teokset ovat välillä tuntuneet tyhjiin imetyiltä ja kliseisiltä. Todellisuudessa kyseiset teokset eivät suinkaan ole merkityksiltään latteita,…
Cyberdyne Systems museon sponsorina Riiko Sakkiselta tilattiin museoinstituutiota kritisoiva taideteos osaksi uuden museon avajaisnäyttelyä. Kritiikkiä piisasi ja se osui maaliinsa, voisi jopa sanoa että…
Sentteriä sensuurille Kun haastattelin venäläistä taidemaalaria Konstantin Altuninia syyskuussa Helsingissä, en oikeastaan tiennyt, onko hän taiteilijana kummoinenkaan. Hän oli kohutaiteilija, joka joutui…
