Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen Vuorisaarna pursuaa rakkautta, anteeksiantoa ja rauhan sanomaa. Silti viimeisen parin tuhannen vuoden ajan sotaa ja tappamista on oikeutettu lukemattomia kertoja Jeesuksella.

Kuva, joka Jeesus Nasaretilaisesta piirtyy Raamatun välityksellä onkin ristiriitainen. Tuota ristiriitaisuutta korostavat entisestään villisti eri suuntiin laukkaavat Raamatun tulkinnat. Näillä tulkinnoilla on väliä riippumatta siitä, näkeekö Jeesuksen jumalallisena hahmona vai esimerkiksi anarkososialistisen aktivistin arkkityyppinä.

 

Sota

”Älä tapa. Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.”

Myös Suomessa sota ja Jeesus ovat lyöneet kättä. Heti itsenäisyyden ensimetreillä, sisällissodan aikaan, lukuisat uskonmiehet osallistuivat sotatoimien siunaamiseen ja oikeuttamiseen. Sisällissodan jälkeen monet heistä jatkoivat taistelua itärajan toiselle puolen tehdyissä sotaretkissä – niin sanottuissa heimosodissa – jolloin tarkoituksena oli pelastaa sukulaiskansoja jumalattomilta bolševikelta.

Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Rony Ojajärvi tutkii uskonnon roolia suomalaisen rauhanliikkeen historiassa ja samalla hänelle on muodostunut melko hyvä kuva siitä, miten sotaa on oikeutettu meilläkin kristinuskolla.

”Erityisesti 1920–30-lukujen aikana Suomeen kehittynyt äärioikeistolainen liike profiloitui vahvasti luterilaiseksi. Elias Simojoen, Olavi Kareksen ja K. R. Kareksen kaltaisia luterilaisia pappeja toimi usein Lapuan liikkeen kaltaisten proto-fasististen liikkeiden johtohenkilöinä. He lietsoivat venäläisvihaa ja kommunismin pelkoa pyrkien samalla militarisoimaan yhteiskuntaa. Lopullisena tavoitteena oli korvata parlamentaarinen demokratia kristillisellä, autoritaarisella ja nationalistisella valtiojärjestelmällä. Aluksi jopa Lapuan liikkeen kaltaiseen väkivaltaiseen ääriliikkeeseen suhtauduttiin Suomen kirkossa suopeasti, koska liikkeen nähtiin puolustavan kristillistä uskoa ’saatanalliselta’ kommunismilta.”

Ojajärven mukaan kirkon sotaisiin Raamatun tulkintoihin vaikuttaa usein se, kuinka läheinen kirkon suhde valtiovaltaan on.

”Esimerkiksi Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta tulee useimmiten sotien aikana kirkon edustajien saarnoissa sotasankarillisen uhrautumisen ja sotilaan rohkeuden symboli. Tämä kristillisnationalistinen tulkinta Jeesuksesta näyttäytyy hyvin erilaiselta verrattuna Raamatun kertomukseen: Jeesus ei käyttänyt väkivaltaa.”

Suomessa sodan ja uskonnon liitto jatkui talvi-, jatko- ja Lapin sotien myötä. Esimerkiksi heinäkuussa 1941 marsalkka Mannerheim vannoi päiväkäskyssään, ettei hän laita miekkaansa tuppeen ennen kuin Suur-Suomen pyhä maa on vapautettu. Toisin kuin Mannerheim, Jeesus kehotti Pietaria laittamaan miekkansa tuppeen, tämän puolustettua opettajaansa roomalaisia sotilaita vastaan.

Vaikka Suomi on nykyään pitkälti maallistunut yhteiskunta, on uskonnolla yhä roolinsa myös osana puolustusvoimien toimintaa. Lähtökohtaisesti varusmiehet vannovat sotilasvalansa Jumalan nimeen, ja sotilaspastoreita, kenttärovasteja sekä kenttäpiispoja riittää. Siltikin armeijan ja kirkon liitto on Suomessa varsin maltillinen verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, jossa armeijan pastorit siunaavat jopa taistelutehtäviin lähteviä hävittäjiä ja niiden pommeja. Jeesus epäilemättä kierisi haudassaan, jos kuulisi tästä viimeisestä.

Belgialaisen Karin Jungerin ohjaama God Is My Co-Pilot vuodelta 2000 on lentotukialus USS Theodore Rooseveltilla kuvattu 50-minuuttinen dokumenttielokuva. Katsojat pääsevät seuraamaan kristinuskon ja sodan lomittumista toisiinsa tavalla, joka herättää kenties hämmennystä monissa. Pappi kannustaa lentäjiä rohkaisemaan mielensä ja kuvailee lentoon lähtevän hävittäjän melua ”vapauden ääneksi”. 

 

Rauha

”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.”

Raamatun kertomus Jeesuksesta on ollut Suomessakin monille pasifisteille osoitus väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden tehosta. 

”Jeesus oli varhaisessa suomalaisessa rauhanliikkeessä tärkeä esikuva. Monet liikkeen toimijoista olivat kristillisiä sosialisteja tai kristillisiä anarkisteja. Samalla kirkkoon ja sen opinkappaleisiin suhtauduttiin kriittisesti. Kirkon nähtiin pettävän Kristuksen todellisen sanan, Vuorisaarnan, mikä näkyi erityisesti tavassa siunata sota. Monet Paavalin esivaltaopetukseen ajattelunsa perustaneet kirkonmiehet puolestaan suhtautuivat hyvin kriittisesti rauhanliikkeiden erilaiseen kristillisyyteen”, Ojajärvi toteaa.

Vastakkain ovat siis Vuorisaarnan opetus väkivallattomuudesta ja Paavalin sanat, joihin kuulluu ajatus, että ’ei esivalta turhaan miekkaa kanna’. Jeesuksen nimissä ajetut vastakkaiset ajatukset eivät tietenkään rajoitu sodan ja rauhan kysymyksiin. Ristiriitojen ylittämiset näyttäisivätkin olevan Raamatun tulkintojen ominaisuus. Ilman luovaa päättelyä ei ole mahdollista päästä esimerkiksi rahanlainaajien pöytiä paiskoneesta Jeesuksesta menestysteologian oppeihin, joissa rajaton taloudellinen vaurastuminen nähdään merkkinä Jumalan suosiosta. 

”Jeesuksen kuvaamisen ja tulkitsemisen tavat vaikuttavat runsaasti siihen, minkälaista toimintaa häneen vedoten oikeutetaan. Valkoihoisen, maskuliinisen tai hyvin tuonpuoleisen Jeesuksen avulla oikeutetaan usein kolonialismia, kulutuskulttuuria ja militarismia. Jos hänet taas nähdään tämänpuoleisena jyrkkänä moraalisena opettajana, feminiininä toimijana tai arabina, häneen vedoten vastustetaan rasismia ja institutionalisoitua väkivaltaa ja vaaditaan tasa-arvoa sekä oikeudenmukaisuutta.”

 

Harmageddon

”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.”

Osa kristityistä odottaa Jeesuksen toista tulemista ja osa heistä myös pyrkii tuota paluuta edistämään. Jerusalem ja niin sanottu kristillinen sionismi liittyvät tähän keskeisesti. 

”Ajatuksena on, että kun juutalaiset palaavat Israeliin ja rakentavat kolmannen temppelin Jerusalemissa sijaitsevan, islamilaisen Kalliomoskeijan paikalle, tapahtuu Jeesuksen toinen tuleminen. Siten kristillinen sionismi on ollut äärimmillään Kalliomoskeijan tuhoamiseen tähtäävien juutalaisten ääriryhmittymien tukemista.”

Yhdysvaltalaisten, erityisesti evankelikaalisten kristittyjen tuki Israelille onkin vankkaa, ja myös Suomessa kristillisellä sionismilla on jalansijaa. Tutkimuksissa keskeiseksi – mutta ei ainoaksi – kristillistä sionismia ajavaksi voimaksi nousee eskatologia eli oppi maailmanlopusta. Jeesuksen toisen tulemisen uskotaan johtavan suoraan viimeiseen taisteluun, harmageddoniin. 

Oman kierteensä odotuksiin antaa se, että kristityt ja juutalaiset tulkitsevat tilannetta hyvin eri tavoin. Samalla, kun yhdet haluavat edistää Jeesuksen toista tulemista, toiset eivät pidä häntä alkuunkaan jumalallisena hahmona. Israelin tukemista voi pitää hieman kyynisenä, jos se nähdään keinona vauhdittaa harmageddonia, vaikka juutalaisten kohtalo tässä olisikin surkea. Toisaalta juutalaiset eivät kristittyjen uskoa Jeesukseen jaa, mutta sotaisassa ympäristössä massiivinen sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen apu tulee tarpeeseen. 

Kaikki kristityt eivät tietenkään jaa näitä kristilliseen sionismiin liittyviä tulkintoja. Ojajärven mukaan tyypillisimmin kristillisessä sionismissa kyse on joidenkin Raamatun lauseiden hyvin kirjaimellinen ja valikoiva tulkinta. Hän muistuttaa myös, että Raamatun jakeiden tulkintojen ohella kyse on myös siitä, millaisena Jeesus halutaan nähdä.

”Kristillisille sionisteille Jeesus on usein valkoihoinen ja tuonpuoleinen taivaallinen hahmo. Esimerkiksi palestiinalaiskristityt puolestaan näkevät Jeesuksen arabina, joka myös eli miehitysvallan alla.”

Kuten kristinuskon opetuksia, myös muiden uskontojen opetuksia voidaan tulkita niin, että ne oikeuttavat väkivallan, kauhun ja sodan. Opetuksia voidaan myös tulkita toisin: aina voi muistaa sanoman rakkaudesta, anteeksiannosta ja rauhasta.

Kursivoidut sitaatit Vuorisaarnasta.
Lue lisää Rambo-elokuvista ja niiden kristillisistä viesteistä artikkelissa John Rambo, veriuhrin antanut.