Hieman reilummin kohdeltujen kanojen munia vai kananmunaa ilman kanaa?

Atria seuraa S-ryhmää ja lupaa luopua häkkikananmunista. Päätöksellään yhtiö kannustaa tuottajia investoimaan siihen, että tuotantoeläimillä olisi hieman enemmän tilaa jaloitella. Ehkä oikeasti tulevaisuuteen katsovien elintarvikealan toimijoiden palavereissa kannattaisi kuitenkin katsoa hieman pidemmälle tulevaisuuteen.

Jos se näyttää munanvalkuaiselta, maistuu munanvalkuaiselta ja vastaa koostumukseltaan munanvalkuaista, onko se munanvalkuaista, vaikka se ei munasta tulekaan?

Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT puolestaan palkittiin juuri eurooppalaisten tutkimusorganisaatioiden EARTO-järjestön kilpailussa kehitystyöstä, jonka myötä on mahdollista valmistaa kananmunan valkuaisproteiinia ilman kanoja. VTT:n kehittämässä menetelmässä valkuaisen valmistamiseen tarvitaan vain vettä, glukoosia, mineraaleja sekä Trichoderma reesei -sieni. Sieni tuottaa sille annetuista aineksista proteiinia, joka vastaa koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan munanvalkuaista.

VTT:n tutkijat pitävät mullistavana ruuantuotannon muutosta, johon itsekin osallistuvat. Heidän mukaansa tämän niin sanotun solumaatalouden syntyminen on verrattavissa 1700-luvulta alkaneeseen maanviljelyksen tehostumisen ja teollistumisen vallankumoukseen. Nykyisen peltoja ja tuotantoeläimiä hyödyntävän maatalouden sijaan solumaatalous hyödyntää mikrobeja ja bioreaktoreita.

Sen lisäksi, että kananmunantuotanto tuottaa päästöjä, se myös vaikuttaa tuotantoeläinten elämään. Mikäli ruoka on mahdollista tuottaa ilman että ravinteet kierrätetään eläinten kautta lautasille, niin miksi tähän ei pyrittäisi? S-ryhmä vastusti pitkään aktivistien vaatimuksia luopua häkkikananmunien myymisestä, mutta oheisen vastamainoksen ympärille rakentunut kampanjan lopulta käänsi S-ryhmän pään.

Vaikka uutisia alan innovaatioista julkistetaan jatkuvasti, säilyvät perinteisetkin tavat tuottaa ruokaa epäilemättä ruokajärjestelmän osana vielä pitkään. Ei ole syytä olettaa, että kaikki tuotanto siirtyisi solumaatalouden puolelle, mutta muutosta tarvitaan perinteiselläkin puolella. Toisaalta verrattuna esimerkiksi nykyisiin tapoihin tuottaa kananmunaproteiinia, Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan VTT:n kehittämä tekniikka tuottaa 75 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasuja ja käyttää 90 prosenttia vähemmän maata. Tuotantoeläinten pitäminen ei tässä yhtälössä näytä erityisen järkevältä sen enempää ekologisesti kuin ekonomisestikaan.

Kasvihuonepäästöjen suoran leikkaamisen ohella vähäisempi tarve maa-alalle mahdollistaa esimerkiksi metsittämisen, joka puolestaan kasvattaa hiilinieluja. Tuotantotavan muutoksen ilmastohyödyt ovat siis suoria. Suoraksi hyödyksi voi epäilemättä laskea myös tuotantoeläimille aiheutetun kärsimyksen puuttumisen prosessista.

Proteiinintuotannosta vastaava tutkimustiimin päällikkö Christopher Landowskin mukaan ”Tuotantomenetelmää on kokeiltu VTT:llä tähän mennessä 300 litran bioreaktorissa, josta se on helppo skaalata suurempiin tuotantoyksiköihin.”

Siirryttäessa teollisen mittakaavan tuotantoon, tuotetun valkuaiskilon hinnaksi muodostuisi noin 10 euroa. Hinta on kilpailukykyinen nykyisiin tuotantokustannuksiin verrattuna ja tällä hetkellä onkin käynnissä vaihe, jossa haetaan yhteistyökumppaneita kaupallisen tuotannon kehittämiseksi ja käynnistämiseksi.

Tämä jo nyt kilpailukykyiseksi arvioitu tuottajahinta näyttäytyy vielä parempana, kun tiedostaa että perinteisempää kananmunantuotantoa on myös vaikea tehostaa ja muuttaa edullisemmaksi ilman, että kanojen olosuhteita heikennetään entisestään. Kuluttajien vaatimukset olosuhteiden parantamisesta ovat puolestaan omiaan nostamaan tuotantokustannuksia ja paine tällä puolella on jatkuvaa.

VTT:n tutkijoiden mukaan kyse ei ole pelkästään uudesta valmistusmenetelmästä, vaan kokonaan uudenlaisen ruuantuotanto- ja liikemallin luomisesta. He eivät kuitenkaan ole yksin tämän työn äärellä.

Suomessa aikaisemmin muun muassa Lappeenrannan teknisen yliopisto LUT:n tutkijat ovat tuottaneet proteiinia suoraan ilmasta otetun hiilidioksidin ja mikrobien avulla. Myös VTT osallistui tähän Neo-Carbon Food -hankkeeseen ja sen tulosten pohjalle on perustettu jo Solar Foods -yritys, joka valmistelee tuotannon kaupallistamista.

Kyse ei myöskään ole pelkästään suomalaisten keksinnöstä, haihattelusta tai uudesta ajatuksesta. Hollantilainen tutkija Marko Post onnistui vuonna 2013 tuottamaan ensimmäisenä maailmassa hampurilaispihvin laboratoriossa. Post on jatkanut tämän tekniikan kehittämistä ja kuten VTT:n tutkimusryhmät, myös hänen porukkansa on etsinyt – ja löytänyt – yhteistyökumppaneita ja rahoitusta elintarvikealan mullistamisesta kiinnostuneilta suunnilta.

”Mielestäni siihen, että lihateollisuus rahoittaa tätä tutkimusta, sisältyy kaksi merkittävää hyötyä ja yksi huoli. Etuna on se, että tuote saa uskottavuutta asiakkaiden ja viranomaisten keskuudessa, sekä se, että mikäli he ovat puolellamme, he tuskin vastustavat meitä. Huolena puolestaan on se, että tästä voi muodostua suuryhtiöiden bisnes. Yhteiskunnan kannalta se saattaa olla haitallista”, Post sanoi vieraillessaan Helsingissä vuonna 2018 Häiriköt-päämajan ja Vegemessujen kutsumana.

Suuryhtiöiden valta-asema markkinoilla tietenkin on vakiintunut asiantila myös elintarvikealalla, mutta onneksi yksikään yhtiö ei voi patentoida sitä, kuinka solut jakautuvat ja kasvavat. 

”Lopulta markkinat toimivat niin kuin markkinat toimivat. Minulle tärkeintä on, että pääsemme eroon tuotantoeläinten kasvattamisesta nykyisessä mittakaavassa. Jatkossa tarvitisisimme nykyisen 1,5 miljardin lehmän sijaan 30 000 lehmää kantasoluluovuttajiksi”, Post jatkoi, viitatessaan omaan hankkeeseen, jossa pihvit kasvatetaan eläimistä kerätyistä soluista.

Sen sijaan, että esimerkiksi Atria kertoo panostavansa ”vapaan kanan muniin” voisi rohkeat toimijat asettaa tavoitteeksi suoraan kanattomat kananmunat. Miksi tyytyä vähempään pahaan, jos on oikeasti mahdollisuus muuttaa tuotanto sellaiseksi, päästöt samalla romahtavat?

Mahdollisimman pienet korjaukset voivat myös osoittautua liian vähäisiksi yllättävänkin pian. Vuonna 2012 tehty lakiuudistus vaati kanaloiden häkkeihin pieniä parannuksia ja silloin monet tuottajat investoivat niin sanottuihin virikehäkkeihin. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa monet elintarvikealan yritykset pyrkivät irtautumaan häkkikananmunista tyystin. Näin alle kymmenen vuotta sitten tehdyn investoinnit ovat vanhentumassa tuottajien käsiin. Tuottajat olisivat voineet katsoa hieman pidemmälle. Nyt on mahdollista korjata tuo virhe ja suomalaisen elintarviketuotannon toimijat voisivat katsoa rohkeammin eteen päin.

Monet ovat ymmärrettävästi huolestuneita näiden muutosten edessä. Huoli on sikäli turhaa, että jatkossakin me syömme ruokaa ja jonkun se on tuotettava. Kuten on nähty, Suomessa on jopa osaamista alaa mullistaviin innovaatioihin ja rohkeat panostukset näihin uusiin innovaatioihin yhdistettynä perinteisen maatalouden kehittämiseen ympäristöystävällisemmäksi turvaisi suomalaisen ruuan kysynnän ja sen myötä tuotannon jatkossakin.

Häkkikananmunat eivät tietenkään ole vain suomalainen ongelma tai liity ainoastaan Atrian toimintaan. Aiheeseen on herätty muuallakin ja parhaillaan yli 80 järjestön kansainvälinen yhteenliittymä vaatii Burger Kingiä kantamaan vastuun tekemisistään. Kritiikki ja julkinen ongelmien käsitteleminen tuottaa tietenkin pr-tappiota yhtiöille ja näin nostaa ongelmallisen raaka-aineen hintaa. Vaikka suuryrityksiä harvemmin johdetaan eettisen mietteet edellä, niin toisinaan on ihan taloudellisestikin järkevämpää maksaa raaka-aineista hieman enemmän ja samalla välttyä tältä imagohaitalta.

Avatar