Helsinkiin turvemarssi

Turveala ei ole ahdingossa, se on loppumassa. Tätä tosiasiaa ei muuta se, että turvetuottajat vaativat turpeelle uusiutuvan energian statusta.

Joukko eteläpohjalaisia turvetuottajia ilmoitti järjestävänsä vappuna moottorimarssin Helsinkiin turve- ja hakekalustolla. Luvassa on ”kilometrien rekkaralli” joka koostuu pääosin noin 25-metrisistä täysperävaunuyhdistelmistä. Yksi järjestäjistä, Miika Mantela julistaa, että ”Nyt on viimeinen hetki saada turpeelle se status mikä sille kuuluu, eli se on uusiutuvaa energiaa”.

Vuonna 2017 Turve-kampanjan kovia substanssiasioita käsiteltiin parin viikon ajan läpi aika laajalti mediassa ja mielipidepalstoilla. Kampanjan väitteitä kyseenalaistettiin ja suorastaan osoitettiin vääriksi. Kampanjan taustalla olevat tahot eivät kuitenkaan osallistuneet keskusteluun, eikä heillä ole juurikaan preesenssiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Eli keskustelu oli lopulta sitä, että kriitikot kirjoittelivat lehtiin.

On tietenkin mahdollista määritellä turve uusiutuvaksi energiaksi sen myötä, että kyllähän kaikki aine jonkinlaisella aikataululla kiertää ja uudistuu. Kysymys on enemmänkin siitä, minkä mittaisia ajanjaksoja tarkastellaan. Ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus on ongelma juuri nyt.

Kaikki hiili, eli esimerkiksi meidän ihmisten sisällä oleva ja samoin turpeesta poltettaessa vapautuva on syntynyt muinaisten tähtien sisällä riehuneissa pätseissä. Nuo hiiliatomit ovat sitten laukanneet vapauteen tähtien räjähdettyä supernovina ja osa hiilestä on päätynyt myös tänne Maapallolle. Noin esimerkiksi siis. Siltikään emme tarkoita tätä vuosimiljardeja kestävää prosessia, kun puhumme kiertotaloudesta.

Tuohon miljardien vuosien aikatauluun verrattuna turpeen uusiutumiseen tarvittavat tuhannet vuodet ovat toki yksi silmänräpäys. Olisi kuitenkin tärkeää huomata, että uusiutuvana energiana pidetään sellaista energiaa, ”joka varanto ei vähene [inhimillisesti tarkasteltuna, toim.huom.] pitkällä aikavälillä”, kuten Tilastokeskus asian määrittelee. ”Suomessa käytettäviä uusiutuvia energialähteitä ovat vesi- ja tuulivoima, aurinkoenergia, lämpöpumpuilla talteenotettu maa- ja ilmalämpöenergia, biokaasu, kierrätys- ja jätepolttoaineiden biohajoava osuus, puuperäiset polttoaineet sekä muut kasvi- ja eläinperäiset polttoaineet”, Tilastokeskuksen sivulla jatketaan.

Mikäli heitämme tyystin huumoriksi ja vesitämme ajatuksen uusiutuvasta energiasta asiana joka uusiutuu jokseenkin inhimillisessä aikataulussa, niin silloin koko käsite menettää merkityksensä.

”Ei turvetuotantoa voi ylläpitää pelkän kasvu-ja kuiviketurpeen osalta, koska sen käyttö on marginaalista verrattuna polttoturpeeseen. Ei ole järkevää eikä kannattavaa avata suota sen takia”, Mantela jatkaa Seinäjokinen-lehden haastattelussa.

Sikäli Mantilan lausunto on toivoa antavaa, että olisi ehdottoman tärkeää, ettei uusia soita enää avattaisi turve- tai minkään muunkaan tuotannon takia. Suomessa on jo nykyisellään ojitettu ja kuivattu hirvittävä määrä soita ja näistä soista vapautuva hiili muodostaa merkittävän osan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomen soista vain noin 40 prosenttia on muuten luonnontilasia ja soiden luontotyypit sekä lajit ovat uhanalaistuneet. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Suomessa turpeen energiakäytöstä aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti noin 12 prosenttia korkeammat hiilidioksidipäästöt kuin kivihiilestä. Kaikkiaan turpeesta aiheutuu noin 20 prosenttia Suomen energiatuotannon hiilidioksidipäästöistä, vaikka sen osuus tuotetusta energiasta on neljän prosentin luokkaa.

On jotenkin soveliasta, että ”Stop! Autoiliojoiden kuritukselle” -liike on ilmoittanut lähtevänsä tukemaan turvemarssia. Ehkä seuraavaksi polttomoottoriautojen tarvitsema bensakin halutaan määritellä uusiutuvaksi uusiutuvaksi.

Vuonna 2017 Suomen luonnonsuojeluliitto korjasi hieman Turveinfon mainosta. Pahimmat valheet viivattiin yli ja kyllähän sieltä sen jälkeen jotain järkeäkin löytyi. SLL:n kommentteja suoympäristön suojelusta löytyy täältä.

Turvetuottaja Mantila tarkentaa haastattelussa, että ”turve täytyy saada uusiutuvaksi sen takia, että turveyrittäjät eivät tiedä, mitä he tekevät. Taloudellisista syistä ja epävarmuudesta johtuen he eivät ole edes koneita päässeet huoltamaan, koska eivät tiedä, paljonko turvetta käytetään”.

Marssin puuhamiehen mukaan on siis pohjimmiltaan kyse siitä, että tuottajilla on huoli toimeentulosta. Huoli toimeentulosta on tietenkin aito ja siihen tulee suhtautua vakavasti. On kuitenkin lähinnä pähkähullua, että saastuttavaa, taloudellisesti kannattamatonta ja kaikin puolin muuta kuin uusiutuvaa turvetta vaaditaan määriteltäväksi uusiutuvaksi, jotta tuottajilla riittäisi töitä. Eihän maailma näin toimi.

Nykyisellään turveala on tukevasti valtion tukemaa. Sitä tuetaan esimerkiksi verotuella, jonka suuruus on noin 180 miljoonaa euroa vuodessa. Esimerkiksi vuonna 2006 turve vapautettiin valmisteverosta, jota maksetaan kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on muistuttanut, että tuki turvetuotannolle voi olla vain väliaikainen. Nämä mittavat tuet saastuttavalle energiantuotannolle voitaisiin esimerkiksi kohdistaa toimintaan, joka ei ole saastuttavaa.

Suomellakin on edessä pakko leikata päästöjä dramaattisesti. Turpeen polttaminen tuottaa paljon päästöjä, eikä ole taloudellisesti kannattavaa. Kun päästövähennyksiä katsotaan, niin turpeen polttamista helpompaa ja järkevämpää korvattavaa on vaikea löytää. Olisiko sittenkin järkevämpää käyttää turvetuet jonkun vähemmän saastuttavan ja potentiaalisesti tuottavan toiminnan tukemiseen? Ihmisille on mahdollista keksiä myös mielekkäitä ja tarpeellisia töitä, jotka eivät esimerkiksi tuhoa planeettamme elinkelpoisuutta. Luulisi että tuottajillakin olisi parempi mieli, mikäli toimisivat alalla, joka ei ole väistämättä tulossa tiensä päähän.

Jari Tamminen