Espoo nähdään – ja se ­haluaa näyttäytyä – pääasiassa vauraan keskiluokan ja sitä vauraampien pilvilinnana. Länsimetron raiteitakin vastustettiin siksi, että niiden pelätään tuovan köyhät ja huumeet mukanaan. Todellisuus ei tietenkään ole ikinä yksinkertaista, eivätkä stereotypiat kerro koko totuutta. Espoossa on myös lähiöitä, joita dominoivat betonielementtitalot, ja näistä lähiöistä ponnistaa graffitijengi HRC.
Hellraisers Crew – osa espoolaisuutta vuodesta 1990 -kirja kuvaa nuorten poikien innostumista graffitista ja sitä, kuinka tuo innostus johti kaupungin tuotteliaimman porukan muodostumiseen.
Graffitiin liitetään usein tilanhallinnallisia kysymyksiä, mutta tätä ei teoksessa mitenkään glorifioida. Kirjasta välittyy kuva porukasta, joka merkkasi reviiriä urakalla mutta joka ei hahmottanut tilallista konfliktia välttämättä erityisen teoreettisessa viitekehyksessä. Laajemmat spekulaatiot ilmiön yhteiskunnallisista vaikutuksista jätetään lukijalla ja muille aiheesta kiinnostuneille.

1990-luvun loppupuolella muuttu­vien elämäntilanteiden myötä HRC:n toiminta hiipui. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut HRC:n loppua.
Ydinporukasta Acton vaikuttaa nykyään Helsingissä. Hän on myös hakenut uusia tapoja lähestyä graffitia – hänen näyttelynsä Make Your Mark -galleriassa purki ilmaisumuodon alkutekijöihinsä. Viime vuonna taiteilijajärjestö Muu ry:n jäseneksi päässyt Acton sijoittuu tällä hetkellä jonnekin graffitin ja kuvataiteen välille ja koettelee samalla molempien rajoja. Siinä, missä kuvataidemaailma on pohjimmiltaan äärimmäisen elitistinen, on graffiti äärimmäisen epäelitistinen, jopa rahvaanomainen. Näiden yhdistäminen ei välttämättä ole mahdollista. Acton kommentoi tätä Voiman haastattelussa:

Lahteen muuttaneen Sovedin kädenjälki puolestaan on näkynyt viime vuosina kaupungin sähkökaappien kyljissä – Lahti Energialla on mahdollisesti Suomen hienoimmat sähköboksit.

Viime vuosina porukkaan on liittynyt myös Deos, joka on ollut näkyvä hahmo Myyrmäessä sijaitsevan Vantaan taidemuseo Artsin toiminnassa. Katutaiteeseen erikoistunut Artsi myös otti kokoelmiinsa Deosin yhdessä Henden kanssa tammikuussa 2016 maalaaman Hävetkää-teoksen, jossa kritisoitiin kaupungin urheiluvaikuttajien kähmimisiä. Teos on yksi Suomen graffitihistorian puhutuimmista. Myös Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen saapui Myyrmäkeen puolustamaan teoksen odottamatonta sensuroimista ja poistamista Myyrmäen luvalliselta graffitiaidalta. Näin se käy.Vaikka jengi on hajaantunut ja vaikuttaa eri tavoin eri paikoissa, näyttää espoolaisuus yhä yhdistävän tekijöitä – julistavatpa he yhä jopa olevansa osa espoolaisuutta. Ehkä Espoo on mielentila.HRC: Hellraisers Crew – osa espoolaisuutta vuodesta 1990. 104 sivua.